Näkyypä tuo Jukka Relanderin T-klubin ohjelma aiheesta “Metsä” jo tulleen kerran eilen. No, tänään uusintana Teemalla klo 16. Olen siinä vieraana, Jyrki Nummen ja Marja Jalavan kanssa.
Ja Yle Areenalta sen voi katsoa heti, täältä.
Olen koittanut olla kirjoittamatta mitään Irakin sodasta, mutta nyt ei enää pysty pidättelemään. Alan Greespan – niin, niin, entinen Fedin puheenjohtaja, 18 vuoden ajan, eikä mikään samanniminen kadunmies – julkaisee huomenna massiiviset muistelmansa. Yksi lause sieltä kuuluu Washington Postin ja Times‘in mukaan näin:
“I am saddened that it is politically inconvenient to acknowledge what everyone knows: the Iraq war is largely about oil.â€
On raikasta & raitista, että Alan kaipaa rehellisyyttä politiikkaan. Asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä.
Kuinkahan kauan aamulehdet ja muut (vrt. vaikka Marko Kulmalan sinänsä kelpo juttu tän päivän sunnuntailiitteessä) jaksavat jankuttaa, että Bushin humanitaaristen motiivien epäily on anti-amerikkalaista vasemmistoälykköpelleilyä? Greespan on ehkä älykkö, mutta tuskin vasemmalla. Hän ei pahoittele öljyn vuoksi sotimista, vaan sodan syyn piilottelua. Eikä piilottelun syy ole, että todellisen syyn paljastaminen olisi liian kova uutinen. Greenspanin mukaan kaikki tietävät syyn. Hän pahoittelee poliitisen kulttuurin epämukavaa kaksinaamaisuutta tai tekopyhyyttä.
***
Vuoden tieteentekijä – dosentti Mikko Lahtinen
Tieteentekijöiden liitto on valinnut Vuoden 2007 tieteentekijäksi dosentti Mikko Lahtisen Tampereen yliopistosta. Mikko Lahtinen on monipuolinen ja monitieteinen tieteentekijä sekä erittäin aktiivinen yhteiskunnallinen keskustelija. Liitto julkisti Vuoden tieteentekijän valinnan Tampereen yliopiston tieteentekijöiden 40-vuotisjuhlaseminaarissa Tieteen ilo perjantaina Tampereella.
Mikko Lahtinen (synt. 1966) on yhteiskuntatieteiden ja filosofian tohtori. Yhteiskuntatieteiden tohtoriksi hän väitteli vuonna 1997 Tampereen yliopistossa. Filosofian tohtorin tutkinnon Lahtinen suoritti vuonna 2006 Oulun yliopistossa pääaineena aate- ja oppihistoria. Tällä hetkellä hän hoitaa valtio-opin professuuria Tampereen yliopistossa.
Viime aikoina Lahtinen on tutkinut etenkin suomalaisen nationalismin historiaa. Tästä on osoituksena mm. vuonna 2006 ilmestynyt Snellmanin Suomi -kirja. Julkaisuja on kertynyt laajasti filosofian eri osa-alueilta, aate- ja oppihistoriasta sekä politiikan teoriasta. Arvovaltainen Brill-kustantamo julkaisee Lahtisen ensimmäisen väitöskirjan Niccolò Machiavelli ja aleatorinen materialismi englanninkielisen teoksen vuonna 2008.
Mikko Lahtinen luonnehtii itseään tieteen sekatyömieheksi: â€En oikein osaa identifioida itseäni minkään tietyn alan tutkijaksi, vaan pyrin kehittelemään sellaisia näkökulmia, jotka tarjoavat teoreettisesti pätevää perspektiiviä monenlaisten alojen tavanomaisiin tutkimuskohteisiin, yhteiskuntaan, historiaan, kirjallisuuteen, kulttuuriin, politiikkaa, taloudelliseen toimintaan yms. Pyrinkin harrastamaan ja harjoittamaan eri ihmistieteitä ja niiden historiaa mahdollisimman laajasti valistusfilosofian ensyklopedis-kriittisessä hengessäâ€.
Lahtinen on toiminut erittäin aktiivisesti erilaisissa kulttuuriorganisaatioissa. Hän perusti vuonna 1994 filosofisen aikakauslehden niin & näin ja toimi sen päätoimittajana syksyyn 2006 asti. Lahtinen on osallistunut alusta lähtien Tampere-talossa pidettävän mittavan Suuren filosofiatapahtuman järjestelytoimikuntaan. Hän on ollut jäsenenä Suomen Vanhan Kirjallisuuden päivien sekä Vastapaino-kustannusyhtiön hallituksissa. Radion Ylen Ykköskanavalla hän on ollut parin vuoden ajan mukana toimittamassa Vieraan valinta -ohjelmaa.
– Pidän tärkeänä, että tutkijan työssä yhdistyy kaksi asiaa: hedelmällisellä tavalla kotimainen vaikuttaminen toimimalla ja tutkimalla sekä kansainvälisiltä ulkomaisilta foorumeilta ja laajasta
kulttuurihistoriallisesta harrastuksesta hankittu teoreettis-intellektuaalinen kriittinen perspektiivi, kuvaa Mikko Lahtinen tieteenteon ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden yhdistämistä.
***
Mikolla on muuten blogikin, täällä.
UPDATE: Now the international comission has completed its work and says that Suorvadammen meets “high international standards”:
Den internationella kommission som undersökt Sourvadammen under tre dagar, anser att Vattenfalls dammsäkerhetsarbete i Sourvadammen “hÃ¥ller högsta internationella standard”.
Det säger Vattenfall i ett pressmeddelande på torsdagen
.
If built by the Romans, 2000 years, if by the Moderns, much less. Left without repair and maintenance, much much less.
So what will happen to all of our fine infra, soon? The grid of electricity, roads, etc.?
Norrbottens Kuriren writes about the Suorva dam in Northern Sweden. (Pictures here). Fears over the security of the dam have been rised after problems in other dams in Sweden have been detected. And Suorva has leaked before:
Suorva har byggts på fel sätt. Berggrunden är inte bra och läcker som ett såll. 1983 ledde ett läckage till ett hål i berggrunden och en bit av dammen rasade. En jättespricka uppstod i dammväggen. Hade vattennivån varit högre, hade dammen rasat. En förbipasserande såg sprickan och larmade. Suorva, och hela älvdalen ner till Luleå räddades. Den gången.
These days the dam is monitored virtually from Stockholm and Vuollerim. Once a week somebody from the power company visits the site. In the summer there are tourists and locals passing to Sarek via the dam. Our car & tents have been parked several times just below the dam. But what about the fall, winter? The prediction is that in the case of a breakdown the city of Luleå would be underwater, and the whole river valley flushed, along with a number of major power plants. This could take out the grid in Sweden for quite some time:
Om dammen i Suorva rasar leder det till den värsta katastrofen i Sverige någonsin.
Flodvågen skulle spola bort allt liv längs Luleälven, Luleå skulle läggas under vatten och elförsörjningen i Sverige skulle behöva årtionden för att återhämta sig.
With the interdependence of the Nordic grid, the effects would be felt in whole Scandinavia.
And this is Sweden, one of the most carefully and consistently built modern places.
Lehdistötiedote: Ubuntu Suomi toimitti Ubuntun kansanedustajille
Ubuntu Suomi postitti syyskuun alussa kaikille kansanedustajille Ubuntu-CD-levyn sekä tietoa Ubuntusta, Linuxista ja vapaista ohjelmista. Kirjeen tarkoituksena on lisätä päättäjien tietoutta vapaista ohjelmista ja niiden mahdollisuuksista kouluissa sekä hallinnossa.
Kouluille suunnattu Edubuntu-erikoisversio on mahdollistanut suuria säästöjä jo monissa Suomen kouluissa. Toisaalta esimerkiksi Ranskan parlamentti on vaihtanut yli tuhat edustajien käyttämää tietokonetta Ubuntuun. “Vapailla eli avoimen lähdekoodin ohjelmistoilla on mahdollista saada merkittäviä säästöjä sekä edistää tietoturvaa ja tietojärjestelmien yhteensopivuutta. Monissa maissa ollaan julkisessa hallinnossa paljon Suomea pidemmällä avoimen lähdekoodin käyttöönotossa. Odotamme, että hallitusohjelman lupaus avointen rajapintojen edistämisestä näkyy tämän tilanteen korjaamisenaâ€, kertoo Ubuntu Suomen yhteyshenkilö Timo Jyrinki.
Linus Torvaldsin 16 vuotta sitten aloittaman Linuxin juuret ovat Suomessa. Ubuntu on yksi helppokäyttöisimmistä sitä hyödyntävistä kokonaisuuksista kenen tahansa työ- ja kotitietokoneille. Sana “ubuntu†tarkoittaa suomeksi “ihmiseltä ihmiselleâ€, mikä kuvaa vapaiden ohjelmistojen jakamisen henkeä sekä panostusta helppokäyttöisyyteen.
Tiede-lehden numerossa 7/2007 päätoimittaja Jukka Ruukki kirjoittaa geenimuuntelusta. Hän käy ensin läpi ajatuksia vaaroista, raittiisti niitä poistaen. Kirjoitus päättyy toteamukseen, että oli miten oli, ainakin geenimuuntelu “antaa kuluttajalle enemmän valinnanvaraa”. Jos ei geenimuuntelusta pidä, voi olla ostamatta geenimuunneltua ravintoa.
Argumentin sisältö on mielenkiintoinen. Siitä kuultaa läpi esimerkiksi Georg Henrik von Wrightin nimeämä “teknologinen imperatiivi”: kaikki (teknologinen) mikä voidaan tehdä, pitää tehdä. Tällaisena teknologinen imperatiivi on selvästi historiallinen, eikä koske kaikkia nykyäänkään olemassaolevia ihmisryhmiä. Ruukin muotoilu paljastaa, että nimi “teknologinen” imperatiivi ei ehkä ole kaikkein onnistunein. Kuluttajalle pitää antaa enemmän valinnanvaraa: tähän Länsi nojaa. Samaan aikaan kuluttajat ovat niin erilaisia, että aina on joku, joka on valmis maksamaan mistä tahansa (ydinpommista, geenimanipuloinnista, kloonauksesta). Niinpä ei ole olemassa mitään tahoa, joka voisi estää jonkin teknologian tarjoamisen. Kaikelle teknologialle on kysyntää ja kysyntään on tarjottava. Esimerkiksi periaatteessa kaikki maailman hallitukset vastustavat ihmisen kloonaamista: silti se tul(l)ee tapahtumaan. Sama koskee geenimuuntelua: ei ole olemassa rationaalista argumenttia, joka ylittäisi “teknologisen” eli paremmin sanottuna “kapitalistisen” tai “konsumeristisen” imperatiivin.
Kuultaapa sieltä läpi kolonialismi tai kulttuuri-imperialismikin. Geenimuuntelu tarjoaa kuluttajille lisää valinnanvaraa. Entä ihmiset, jotka eivät ole kuluttajia? Tai muut eläinlajit? Eikö heidän/niiden valinnanvara saata kaventua? Ja onko valinnanvara ylipäätään relevantti kvantitatiivinen mittari ei-kuluttajien hyödyn arvioimiseen?
Accoding to ILO statistics, agriculture is not the biggest sector of industry anymore.
“Services” is. Hmm. I hope that would sound a little more sutsainable than it does. We are not post-scarcity yet, are we?
At worst “intellectual property” produces nice paradoxes. Like this one: “Scientist has to pay to access his own paper“. The irony is thick when it turns out that when the paper left the scientist’s table, it was licensed with a Creative Commons license.
… is what this algorhitm from UCSC Wiki Lab (what a magnificient entity!) does. It takes the edits of of an editor from the past 7 years and measures how long the edits have stayed unedited. The longer the better. So it is very similar to the “Puppy Smoothies” idea that suggested the measuring the age of the content.
As important and helpful as all of these tools and ideas for measuring and analysing ‘trustworthiness’ are, I have some doubts. Maybe the most explosive potential of the Wikipedia is (could be!) that it is a FREE encyclopedia, not that it is a trustworthy encyclopedia. Excessive emphasis on trustworthiness & reliability may hinder the radical democratisation and pluralisation of knowledge production that information freedom makes possible.
Well, one more reason to start the hyper-inclusionist fork of Wikipedia! No deletions ever, except for ads and criminal stuff.
