Jyrkänteellä, jota voidaan kutsua fossiilikapitalismin lopuksi, elon mieli virttyy ja merkitys pakenee. Välinpitämätöntä voimaa aikansa käyttänyt ihmisyys saattaa havahtua hukattuaan elonkirjon ja sen tulevaisuuden muassa sielunsa ja kykynsä ylipolvisesti välittävään elämään.
Jos moderni käsitys energiasta teki työtä elollisen ja elottoman tahalliseksi ja tahattomaksi kadoksi, miten saattaa tätä tuho- ja luomiskykyistä energiaa merkityksellistymisen avuksi? Mistä varmuuksista on luovuttava ja mihin opittava luottamaan?
Arvioita:
