At worst “intellectual property” produces nice paradoxes. Like this one: “Scientist has to pay to access his own paper“. The irony is thick when it turns out that when the paper left the scientist’s table, it was licensed with a Creative Commons license.
- @AJKoistinen @SitraFund ja perusongelma on, että ne tekijät, jotka ovat johtaneet absoluuttiseen päästö-ik joillaki… https://t.co/1wTSypqdEB
- @AJKoistinen @SitraFund Mun mielenkiinto #irtikytkentä'ä kohtaan on ollut siinä, että millainen ik olisi riittävä &… https://t.co/tlouJosxmL
- @AJKoistinen @SitraFund Totta, hyvä täsmennys. Globaalia suhteellista irtikytkentää vuodelle 2021 ennustaa IMF:n 5… https://t.co/jZ3TZEvh6G
-
One Comment
In ancient Rome the publisher – the copier – did not pay the poet anything. If something was “printed” on paper – i.e. carved, copied, or written on a piece of material – that which was on that material was looked upon as belonging to the owner of that material. Thus, the poet starved.
Post a Comment