Kannattaa tsekata nää raportit, vihdoinkin sellaista politiikka-ohjelmaa, jota kehtaa suositella: // Check out these reports, as far as I can see these policies are good:
–
-
-
arkisto – archives
-
RSS Links
-
-
Taantuma lienee L:n muotoinen
Thursday, May 14, 2009
Tää on mielenkiintoinen lähinnä sanojan takia. Vähitellen L-käsitys kipuaa respektaabiliudessa, niin että sen saattaa joku poliitikkokin lähikuukausina uskaltaa sanoa.
Wolfensohn: Taantuma lienee L:n muotoinen | Taloussanomat (14 May 2009)
– Keskustelua siitä, tuleeko taantumasta V:n, U:n vai L:n muotoinen, jatketaan, Wolfensohn sanoi Shanghaissa pidetyssä konferenssissa eilen.
– Oman arvioni mukaan siitä tulee todennäköisesti jälkimmäisen muotoinen. En usko, että löydämme nopeaa ratkaisua lähitulevaisuudessa.
Työt sekaisin
Wednesday, May 13, 2009
Aika hyvä radio-ohjelma, nuorisotyöttömyydestä, Ylen radio ykkösessä. Toimittaja Markku Heikkinen, työministeri Tarja Cronberg, kainuulainen työllistetty Mari Kortetjärvi ja filosofi Jukka Hankamäki. Kyllä kuulostaa kovasti siltä, että homma alkaa olla hallinnoimattomissa. Tarvitaan isoja, isoja mutoksia. Edes perustulo ei ehkä ole riittävä, enää.
Mikä loppui?
Saturday, May 9, 2009
Fifi : Mikä loppui? (9 May 2009)
Nykyisen kapitalismin loppu tarkoittaa konkreettisia loppuja jokaisen elämässä. Milloin loppuu eläkesäästöjen tuotto, milloin eläkesäästäminen? Milloin loppuu palkkatyö, milloin työ? Milloin ulkomaankauppa, milloin kauppa?
Netissä kiertää huhu, jonka mukaan 18. maaliskuuta 2009 jää historiaan päivänä, jona kapitalismi loppui. Tuolloin Obaman hallinto hyväksyi uusimman lamantorjuntapaketin, jonka tärkeimpänä osana on päätös tuhannen miljardin uuden dollarin painamisesta.
Kapitalismin loppumisen määrittely on yhtä turhaa kuin Fukuyaman taannoinen historian lopun vouhkaaminen. Päivämääristä puhuminen tahtoo kiinnittää huomiota tapahtuman tärkeyteen. Samalla tulee ilmi halu tiivistää yhteen viimeisen vuoden outoja ilmiöitä.
Huhu antaa tapahtumille nimen “kapitalismin loppu”. Molemmat sanat vaativat tarkennusta. Loppuva kapitalismi on tietynlainen. Loppukin varmaan kestää pitkään ja hartaasti. Ainakin täällä näyttää vielä yksityisomaisuus ja palkkatyö vallitsevan.
Kapitalismia on kuvattu järjestelmäksi, joka kestää mitä vaan, on äärettömän muuntautumiskykyinen. Klassisesti Marx ja Engels kertovat, että kapitalismin myötä “kaikki pyhä ja pysyvä haihtuu ilmaan” ja että kapitalismi suorastaan luo itse itselleen uusia kriisejä. Kapitalismille käyvät konservatiiviset ja liberaalit arvot, uskonto ja uskonnottomuus, kuuma ja kylmä ilmanala. Sitä ei saa kaatumaan sitoutumalla mihinkään yksittäiseen asiaan, arvoon tai identiteettiin.
Finanssikriisissä kummallisinta onkin, että mitään ei tapahtunut. Ei vallankumousta, ei heinäsirkkalaumoja, ei edes mullistavaa teknologista innovaatiota. Jokin käsittämätön kupla vain yhtä käsittämättömällä tavalla puhkesi. Ikään kuin ainut asia, joka kapitalismille ei sopisi, olisi se itse.
Mutta tämä kaikki koskee abstraktia kapitalismia ei millään erityisellä hetkellä. Abstrakti kapitalismi voi väistää tämän tai tuon vastarinnan tai kääntää tämän tai tuon vastoinkäymisen edukseen. Sen sijaan jokaisella hetkellä jokaisella konkreettisella kapitalismilla on ohuet jalat ja kapeat pullonkaulat, joista sen on mahduttava ja mennessään kaikki mankeloitava.
Obaman “triljoonat” eli suomalaisittain biljoonat kertovat paitsi päättäväisyydestä ja uskosta tulevaan myös kovasta pakosta ja epäonnistumisen mahdollisuudesta. Yhdysvalloissa on useita yrityksiä, pankkeja mukaan lukien, jotka ovat “liian isoja epäonnistuakseen”. Samoin sen ulkomaanvelka alkaa olla liian suuri uusittavaksi ja maksettavaksi. Pullonkauloja toisella nimellä.
Tukipakettitriljoonien on tarkoitus saada lainaamisen aika jatkumaan ja maksun aika siirtymään. Muuten kasvu lakkaa. Kuten Luke Skywalkerin, Obaman kumppaneineen on saatava talouden fotonitorpedo luikahtamaan lähes mitättömän pienestä aukosta.
Finanssikriisillä voi kuitenkin olla osasyynään ehkä vieläkin mystisempi ja netissä huhuja herättävämpi seikka. Talouden kasvu vaatii, että tehdään enemmän töitä tai sama määrä töitä tuottavammin. Tuottavuuden kasvusta on paljon puhuttu. Mutta toinen syy kapitalismin valtaisaan talouskasvuun viime vuosisadalla on ollut työn määrän kasvaminen, eikä vain inhimillisen työn vaan erityisesti energian muodossa syötetyn työn.
Talouskasvu sinänsä on suhteellisen nuori ilmiö, alkaen 1820 luvulta, hiilen ja höyrykoneen myötä. Pian öljy ja polttomoottori vetivät vankkuria. Öljylle löytyy lopulta valtaisa määrä käyttökohteita, lääkkeistä rakennusmateriaaleihin, lannoitteista muoveihin.
Öljy on erinomainen aine. Se koostuu pitkistä hiilivetyketjuista, joita erilaisissa öljylaaduissa on eri suhteissa. Hiilivetyketjujen muodostaminen on kemiallisesti vaativaa. Öljyn tapauksessa ne ovat syntyneet valtavien ajanjaksojen aikana maankuoren sisällä. Ikään kuin Äiti Maa itse olisi kohdussaan järjestänyt hiilen ja vedyn suurenmoisen kudoksen.
Toinen öljyn myyttisistä ominaisuuksista on sen helppous. Parhailla paikoilla sitä ei ole tarvinnut etsiä, vaan astua siihen maan pinnalla. Poratakaan ei ole juuri pitänyt, kun kasvutalouden musta äidinmaito on suihkunnut esiin.
On arvioitu, että vanhimmat öljylähteet ovat parhaita ihmisen koskaan hyödyntämistä energiavaroista. Tätä hyvyyttä kuvaa suure EROI, energy return on energy investment. Termille ei ole hyvää suomennosta, mutta ajatus on simppeli. Saadun energian määrä jaetaan energian hankintaan käytetyllä energiamäärällä. Jos esimerkiksi yhden öljytynnyrin hankintaan menee tynnyrillinen öljyä, on EROI yksi. Jos vähemmän, EROI nousee suuremmaksi kuin yksi, jos enemmän, se jää alle yhden.
Ajatellaan metsoa talvisessa metsässä. Sen on saatava männynneulaisista riittävästi energiaa, jotta puuhun kannattaa lentää ja jotta se pysyy lämpimänä. Mielellään energiaa saisi tulla vähän enemmänkin, kasvuun ja uudistumiseen. Jos EROI jää alle yhden, metso laihtuu ja lopulta kuolee.
Vanhojen, ensimmäisinä löydettyjen öljykenttien EROI on ollut useita kymmeniä, ehkä jopa yli sadan. Mikään muu energiamuoto ei yllä edes lähelle vastaavaa, uudet öljylähteet ehkä alle kymmeneen, tuuli ja aurinko alle viiden lukemiin. EROIn täsmällinen laskeminen on hankalaa. Mikä esimerkiksi tulisi laskea ydinvoimalan energian kulutukseksi?
Itse voimalan rakentaminen ja käyttö, uraanin louhinta ja kuljetus, varmasti, mutta entä jätteen loppusijoitus ja kuinka pitkäksi aikaa, voimalan perustava luonnontiede ja siihen tarvittava koulutusjärjestelmä? Ydinvoimalan EROI saattaa pahimmillaan olla jopa alle yhden; siis pikemminkin energian kulutus- kuin tuotantomuoto.
Koska helpoimmat öljykentät on löydetty ensin, on uudemmilla aina huonompi EROI. Yhä enemmän energiaa joudutaan käyttämään energian hankkimiseen. Tämä yhdistettynä siihen, että öljy on uusiutumaton luonnonvara, tarkoittavat, että maailman käytössä olevan energian määrä tulee nopeasti supistumaan. Tehty työ vähenee.
Jonkin aikaa on jo tiedetty, että suurin osa maailman maista on ohittanut öljyn huipputuotantonsa. Esimerkiksi Britannia, joka Pohjanmeren öljylöytöjen takia oli merkittävä viejä, muuttui vuonna 2004 tuojaksi.
Tässä jälleen öljyn mystiikkaa: luonnontieteellisesti luotettavia arvioita öljyn tuotantomääristä tai varannoista ei ole olemassa. Valtiot ja yhtiöt suojelevat tietoja, jolleivat sitten suorastaan syötä disinformaatiota. Internettiin onkin syntynyt vapaaehtoisten verkostoja, jotka erilaisiin raportteihin ja havaintoihin (kuinka monta tankkeria päivittäin kulkee Hormuzin salmen läpi, kuinka monta uutta poraustornia pystytetään, jne.) arvioivat öljyn tuotantomääriä. Virallisten organisaatioiden, kuten IEA (International Energy Agency) ja EIA (US Energy Information Administration), raportit tulevat aina muutaman vuoden viiveellä.
Nyt virallisten tuotantoraporttien kertoma on ollut ällistyttävä. IEAn raportin mukaan OPECin ulkopuolisten maiden yhteenlaskettu öljyn tuotannon huippu ohitettiin jo vuonna 2005. Tämä oli odotettavissa, koska kaikkien maiden öljyntuotanto on jo pitkään ollut laskusuunnassa, Venäjää lukuun ottamatta, joka Neuvostoliiton romahduksen jälkeen menetti useita täyden tuotannon vuosia.
Sen sijaan varsinainen uutispommi on raportti, jonka mukaan myös Saudi-Arabian tuotanto oli huipussaan samana vuonna, ja on sen jälkeen hiukan laskenut, huolimatta vuoden 2008 hurjasta hintapiikistä (korkeimmillaan lähes 150 dollaria tynnyriltä).
Saudi-Arabialla on tunnetusti maailman suurimmat öljyvarat ja se on pitkään ollut ainoa maa, joka halutessaan pystyy nopeasti lisäämään tuotantoaan. On vaikea kuvitella, että Saudi-Arabia olisi laskenut tuotantoa vuodesta 2005 lähtien tahallaan, varsinkin kun viime vuoden hintapiikki on ainakin yksi osasyy finanssikuplan puhkeamiseen ja talouskriisiin.
Öljyn tuotannon laskusuunta on kova uutinen kahdesta syystä. Ensimmäinen liittyy määriin. Vuosituhannen alkupuolelta lähtien maailmassa on kulutettu noin 85 miljoonaa tynnyriä öljyä päivittäin, yhteensä noin kuutiomaili vuodessa. Kuutiomaili pitkiä hiilivetyketjuja antaa mahtavan määrän energiaa: saman verran kuin 2500 ydinvoimalaa yhteensä käydessään vuoden ajan, tai kuin 5200 hiilivoimalaa yhteensä käydessään vuoden ajan.
On selvää, että jos öljykuutio kokonaan poistuisi, ei vastaavaa energiamäärää saataisi mistään. Ydinvoimaloihin ei riitä uraani, hiilivoimaloihin voisi hiili riittääkin, mutta kasvihuonepäästöt moninkertaistuisivat. Vain jokin teknologinen ihme, jota vielä ei ole näkyvillä, voisi pumpata öljykuution uudelleen täyteen.
Toinen uutisen kovuus liittyy talousjärjestelmään. Tuntemamme kapitalismi vaatii talouskasvua jo pelkästään korko- ja lainavetoisuutensa vuoksi. Kun uuden halvan energia-työn syöttäminen talouteen käy hankalammaksi, on talouden kasvattaminen käytännössä mahdotonta. Karkeimmillaan: tuotannon kasvu ei pysty korvaamaan EROIn laskua.
Henkilöä kohti käytettävissä olevan energian määrä Yhdysvalloissa saavutti huippunsa jo 1980-luvun alkupuolella. Sen jälkeen talouskasvu on ollut erilaisia velkavetoisia kuplia, fantastisimpana viimeisin asuntoluotto- ja finanssikupla.
Samalla on palattava konkreettiseen. Tätä kapitalismia ei voi pelastaa, mutta ehkä jonkun toisen voi. Rimaa on laskettava koko ajan kuin Irakin sodassa; demokratian mallimaa, täysi voitto, kunniakas vetäytyminen. Nyt Yhdysvalloissa pelastetaan vielä kasvukapitalismia, Suomessa Risto E. J. Penttilä ja Kimmo Sasi puhuvat hätääntyneinä pohjoismaisen mallin puolesta. Kesällä monin paikoin siirrytään pelastamaan ylipäätään yhteiskuntarauhaa, ensi vuonna ehkä jo ruokahuoltoa.
Tämän konkreettisen kapitalismin loppu tarkoittaa konkreettisia loppuja jokaisen elämässä. Milloin loppuu eläkesäästöjen tuotto, milloin eläkesäästäminen? Milloin loppuu palkkatyö, milloin työ? Milloin ulkomaankauppa, milloin kauppa?
Eikä menossa ole vain modernin elämän helpot mukavuudet, vaan arjen muodot. Olli Tammilehto on kutsunut fasismia ja totalitarismia kapitalismin “maastovaihteeksi”. Kytkintä on jo painettu.
Pisnes on pisnestä
Thursday, May 7, 2009
“Sitä paitsi ei Aalto-yliopiston ole tarkoitus puffata suomalaista osaamista ja suomalaista kompetenssia. Se ei ole olennaista”, Tikkanen sanoo.
Mutta Aalto-yliopistohan on markkinoitu suomalaisille nimenomaan Suomi maailmankartalle -ideologialla. Ja siihen upotetaan aika paljon suomalaisia veroeuroja.
“Tuo on täysin väärä ajattelutapa. En haluaisi olla ilkeä, mutta tuo on perussuomalaisuutta. Aalto-yliopiston on tarkoitus olla tieteessä, tekniikassa ja designissa maailmanluokan kohtaamispaikka.”
“Suomalaisuudesta ei ole rakennettavissa globaalia menestystarinaa. Viiden miljoonan kansakunnasta ei nouse kuin yksi Nokia sadassa vuodessa. Bisneksessä kansalaisuudella ei ole mitään merkitystä.”
No comments.
Pätkä-opettajien käyttö heikentää opiskelutuloksia
Tuesday, May 5, 2009
Terveisiä yliopistotyönantajalle: osa-aikaisten ja lyhyttyösuhteisten opettajien käyttäminen yliopistoissa heikentää opiskelutuloksia. Kai tämäkin sitten pitää tutkia, kun terve järki ei riitä (Use of Part-Time Instructors Tied to Lower Student Success – Chronicle.com):
At a time when colleges are under increasing financial pressure to rely more on part-time instructors, three new studies suggest that doing so erodes the quality of education many students receive.
Part-timers’ inability or unwillingness to devote more time to students outside the classroom, the research suggests, results in the denial of important support services to many students — including, often, those who need the most help.
And in a finding that breaks new ground, one of the studies concludes that heavy reliance on part-timers can actually hurt the performance of full-time, tenure-track faculty members. One possible explanation: Full-timers feel less secure at institutions that might replace them with part-time instructors and lecturers, said that study’s author, Paul D. Umbach, an associate professor of adult and higher education at North Carolina State University.
Itsen alistus jatkuu
Monday, May 4, 2009
Totuusradiossa tänään Moreenissa kello 22-24, ja sittemmin blogissa.
Luvassa tietokykyä ja (murros)politiikkaa. Dr Vähämäki heittää Althusserit kehiin. Tiedän, kun eilen nauhotettiin.
METSÄN JÄLJILLÄ -KIRJA ON VUODEN VISIO
Tuesday, April 28, 2009
Vihreän Sivistysliiton Vuoden Visio -palkinto luovutetaan keskiviikkona 29.4.2009 Mira Käkösen ja Elina Venesmäen toimittamalle kirjalle Metsän jäljillä – Kertomuksia Etelästä ja Pohjolasta. Teokseen on koottu artikkeleita metsien nykytilasta sekä ihmisen ja metsän suhteesta. Artikkelien kirjoittajat ovat ympäristöliikkeiden edustajia ja tutkijoita eri puolilta maailmaa. Kirjassa Etelän ympäristöliikkeiden edustajien näkökulmat yhdistyvät suomalaisiin.
Kirjan taustalla on Siemenpuu-säätiö, joka tukee paikallisten ruohonjuuritasolla toimivien kansalaisjärjestöjen ympäristötyötä kehitysmaissa. Etelän puheenvuorojen kirjoittajat ovat Siemenpuu-säätiön omien yhteistyöohjelmien edustajia. Kirjan rikkaasta ulkoasusta vastaa Elina Salonen, ja siinä näkyy myös monien eri ammattivalokuvaajien kädenjälki. Kirjan on tuottanut Into Kustannus.
Vihreä Sivistysliitto perustelee Metsän jäljillä -kirjan valintaa Vuoden Visioksi seuraavasti:
1. Metsän jäljillä -kirja peräänkuuluttaa suomalaisen metsäteollisuuden ja
kehitysyhteistyön vastuunottoa maailman metsistä ja kannustaa ympäristö- ja
kehitysyhteistyöjärjestöjä myös aikaisempaa tiiviimpään yhteistyöhön.
2. Metsän jäljillä -kirjassa globaaleja ympäristöteemoja käsitellään sekä Pohjoisen että Etelän näkökulmasta. Dialogi muuttuu kirjan edetessä yhä moniäänisemmäksi osoittaen näin globaaliin metsätalouteen liittyvien ongelmien ja vaihtoehtojen monitasoisuuden.
3. Vaikeasta tehtävästään huolimatta kirja on tyyliltään uutta luova ja keskusteleva. Ääni annetaan ruohonjuuritason toimijoille, joiden sanomaa ei sorruta ylitulkitsemaan. Tulkinta jää lukijalle itselleen.
Palkinnonjakotilaisuus järjestetään keskiviikkona 29.4.2009 klo 18 Ravintola
Pääpostissa, Helsingissä. Lisätietoja Vuoden Visio -palkinnosta ja palkinnonjako- tilaisuudesta saa Vihreästä Sivistysliitosta p. 09-6129 120, visio@visili.fi, www.visili.fi.
Suljettujen tietokoneohjelmien tulisi nyt olla historiaa
Saturday, April 25, 2009
Tietotekniikkaa pidetään Suomessa yhä mystisenä alana, jossa kasvottomia koneita ja suljettuja ohjelmistoja ei voida laittaa syytteeseen niiden aiheuttamista harmeista, tai jossa tietoturva on salatiedettä, jota hallitsee vain tietoturvayhtiö, ei matemaattisia menetelmiä soveltava tiede.
Tarvitaan asennemuutosta. Suljettujen tietokoneohjelmien ja standardien ajan on nyt oltava ohi.
Suljetulla tietokoneohjelmalla tarkoitamme ohjelmaa, jonka lähdekoodia pidetään kaupallisista syistä salassa. Vastaavasti avoimen ohjelman lähdekoodia saa käyttää, kopioida, tutkia, korjata, parantaa ja levittää.
Avoin standardi tai rajapinta on vapaasti hyödynnettävissä oleva määritelmä siitä, miten jokin asia tulisi tehdä. Yksi vertailukohta voisi olla autojen huolto, missä avoimuus merkitsisi autojen tietotekniikan rajapintojen julkistamista, jotta muutkin kuin valmistajan huolto voivat huoltaa autoja. Muita esimerkkejä avoimista rajapinnoista ovat matkapuhelinstandardi gsm ja avoin asiakirjaformaatti odf.
Microsoftin Word-ohjelman laajalle levinnyt doc-asiakirjaformaatti taas on esimerkki suljetusta standardista.
Hallinnon avoimuus ja julkisuusperiaate edellyttävät avointa tietotekniikkaa. On raivattava tilaa avoimen tietotekniikan käytölle valtionhallinnossa ja kunnissa, kouluissa ja korkeakouluissa, terveydenhuollossa ja kirjastoissa.
Suljetun teknologian aiheuttamasta systeemiorjuudesta käy esimerkiksi kunnallinen kirjastopalveluarkkitehtuuri.
Fuusioiden jälkeen Suomessa on käytännössä yksi yleisille kirjastoille atk-järjestelmiä tuottava yritys. Tämän toimittamat kirjasto-ohjelmistot ovat sekä suljettuja että alustariippuvaisia; toisin sanoen ne vaativat tietyn yrityksen tuotteen käyttöjärjestelmäkseen. Jokaisen kunnan Hangosta Utsjoelle on käytettävä samaa ohjelmistoa voidakseen toteuttaa lain vaatimat kirjastopalvelut.
Vastaavanlaisia julkisohjelmia on satoja, myös yliopistoissa ja korkeakouluissa, joiden pitäisi jo tutkimuksen riippumattomuuden nimissä pidättäytyä monopolitoimittajista.
Kun samaan aikaan esimerkiksi niin sanottu työelämälähtöinen koulutus opettaa vain yhden käyttöjärjestelmän hallintaa ja it-liiketoimintaa, ei it-osaaminen ole ajanmukaisella tasolla. Valinnanvapaus rajoittuu, ja syvempi tietotekniikkaosaaminen rapautuu. Yksi jos toinenkin palvelu pettää, ja yhteentoimivuus ei edisty.
Myös taloudelliset syyt pakottavat siirtymään avoimuuden aikaan. Useissa kunnissa onkin vilpitöntä pyrkimystä pois suljetuista arkkitehtuureista. Samoin monet koulut ovat avoimuuden kannalla, koska avoimilla ohjelmilla ja standardeilla voidaan säästää rahaa.
Varsinkin tämän tosiasian luulisi tänä aikana havahduttavan päättäjät.
EU on jo vuosia suosittanut avoimia standardeja, jotka mahdollistavat myös todellisen hinta- ja laatukilpailun. Myös kotimainen julkisen hallinnon tietohallinnonneuvottelukunta (Juhta) on julkistanut suosituksensa avoimen lähdekoodin ja avoimien standardien käytöstä (JHS 169).
Juhtan suositusten mukaan ohjelmistoja hankittaessa on tähdättävä siihen, että hankittava ohjelmisto voidaan jakaa hallinnon ja kansalaisten kesken. Tähän olisi pyrittävä kaikilla hallinnon aloilla.
Opetusministeriön tärkeä erityistehtävä olisi tukea avointen standardien tietotekniikkaa koulutus- ja tutkimusohjelmilla. Koululaisten tietotekniikkaopetus ei saa perustua yhden yhtiön ohjelmien opiskelulle. Sama koskee peruskoulun jälkeistä opiskelua.
Suomeen tarvitaan myös kipeästi kaupallisista toimijoista riippumatonta tietotekniikan tutkimuslaitosta.
MIKAEL BÖÖK
Kaapeli.fi-osuuskunnan
projektijohtaja
Pernaja
SATU HALLIKAINEN
kirjastonhoitaja
Rovaniemi
TERE VADÉN
dosentti
Tampereen yliopisto
