True or False: Switching from a Windows-operated computer to a Linux-operated one could slash computer-generated e-waste levels by 50%?
“Industry observers quote a typical hardware refresh period for Microsoft Windows systems as 3-4 years; a major UK manufacturing organisation quotes its hardware refresh period for Linux systems as 6-8 years.”
… in global geopolitics these days.
Like, Iran has completely stopped selling oil in dollars. Yuan and euro are fine.
Wikipediasta sinänsä on olemassa kasvava määrä tilastotietoa, mutta vapaan sanakirjan luojista eli wikipedisteistä tai sen käyttäjistä ei juuri mitään – lukuunottamatta noin kuuden miljoonan rekisteröityneen käyttäjän lukumäärää. Kiinnostavaa olisi tietää käyttäjien ikäjakaumasta, sillä lapset ja nuoret lienevät löytäneen Wikipedian siinä missä vanhemmatkin. Opettajat ovat joissain kouluissa ottaneet Wikipedian yhdeksi opiskelun ja tiedon hankinnan työvälineeksi. Jotkut sen sijaan pelkäävät sen “epäluotettavuuttaâ€. Joidenkin yliopistolaitosten järjestämillä opintojaksoilla kirjoitetaan wikipedia-artikkeleita opintosuorituksina, joillain toisilla laitoksilla Wikipediaa kavahdetaan tutkimuksen virhelähteenä. Käytännöt ja suhtautumistavat vaihtelevat, mutta niitä jäsentää ainakin kaksi historiallisesti muuttunutta ilmiötä.
Ensinnäkin joukkoviestinnän itsestäänselvästä luotettavuusoletuksesta on Wikipedian myötä siirrytty reflektiivisen epävarmuuden maailmaan. Siinä missä “Yleisradiosukupolvi†oppi katselemaan ja kuuntelemaan yksisuuntaisesti, mediakulutuksen aktiiviisuuden ja kriittisyyden määrän vaihdellessa, siinä “Wikipediasukupolvi†oppii vapaata sanakirjaa käyttäen toimimaan järjestelmällisen epäilyn tai reflektiivisen epävarmuuden periaatteen mukaan. Wikipediaan kasvaneelle kaikella informaatiolla on tekijänsä ja historiansa – jotka paljastuvat yhden napinpainalluksen takaa. Ehkä Wikipedia ei enää olekaan “mustaa valkoisella†vaan liikkuvien pikseleiden kenttä. Wikipedian liikkuvan kentän luotettavuus muodostuu toisin kuin vaikkapa Encyclopedia Britannican, jonka luotettavuus tehdään etukäteen auktoriteettien avulla. Wikipediassa luotettavuus puolestaan on aina vasta “tulossaâ€.
Uuden sukupolven etujoukko luo Wikipediaan sisältyvän radikaalin avoimuuden kautta maailmasuhdetta, jossa tieto, tietäminen, oppiminen jne. eivät ole jäätyneitä entiteettejä, vaan muutoksessa olevia prosesseja. Wikipediassa näitä pedagogiikan ontoepisteemisissä perusteissa tapahtuneita muutoksia havainnollistavat näyttöruudulla olevat muokkaa- ja historia-painikkeet. Tällä lienee episteemisiä heijastuksia myös Wikipediasukupolven yleiseen suhtautumiseen mediavälitteiseen todellisuuteen, ja heidän jakamaansa käsitykseensä siitä, mitä tieto ja oppiminen tarkoittavat.
Historia-painikkeen kannalta Wikipedian pelkkä triviaalikin vertailu painettuun mediaan on valaisevaa. Painetussa mediassa lähdekriittinen puntarointi vaatii erityisiä arvioinnin taitoja ja jäljittämistä. Journalistisesti tuotettu media kun peittää jälkensä painomusteeseen, ja jälkien etsiminen ja seuraaminen vaatii vaivannäköä. Siinä missä Wikipedia-artikkelin historia on heti kiinnostuneen nähtävissä, printtimediassa näkyvillä on pelkkä lopputulos. Eihän tämä historian esillä oleminen sinänsä todista mitään jutun aitoudesta, todenperäisyydestä, luotettavuudesta tms. Mutta jo ero sinänsä on tärkeä. Kuten psykoanalyytikko sanoisi: jo pelkästään faktan ääneen sanominen muuttaa tilannetta. Jos kahden ihmisen välinen suhde perustuu valheelle, ja kumpikin tietää tämän, muuttuu tilanne, jos toinen sanoo ennen vaietun tai hiljaisesti hyväksytyn asian ääneen. Sama koskee tietoa: tiedolla on aina ennenkin ollut tekijänsä ja historiansa, mutta Wikipedian tapa tuoda tekijät ja heidän tekemisensä esiin muuttaa kaiken.
Muokkaa-painike on ontoepistemologispedagogisilta efekteiltään kenties vieläkin kumouksellisempi kuin historia-painike. Muokkaus mahdollistaa osallistumisen tiedon yhteiseen luomiseen, ja on kaikkien konstruktivismin nimeen vannovien opettajien toiveuni. Miten kaupallisille koulukirjan kustantajille kävisi, jos kouluissa alettaisiin luoda tietoa itse wikejä ja Wikipediaa hyödyntäen? Entä mihin opettaja opetuksessaan nojaisi, jos hänellä ei olisikaan valmista sabluunaa tuntisuunnitelmien varalle? Olisiko tällä vaikutusta myös opettajankoulutukseen? Pitäähän ajatella, että suomalainen opettajankoulutusjärjestelmä kasvattaa opettajia, jotka osaavat opettaa ilman opettajan työkirjaa. Nythän logiikka on se, että opetussuunnitelman valtakunnalliset perusteet antavat perustan oppikirjojen tekijöille, joiden käden jälkeä muut opettajat noudattavat. Tämä on hyvä oppikirjan kirjoittajille ja isojen talojen kustannusbisnekselle (eli niiden osakkeenomistajille), mutta huono meille tavallisille kunnallisveron maksajille, sekä tietysti oppimisen vapaudelle. Mutta kukapa sitä tahtoo “vapaassa maailmassa�
Tiedon poliittisesti ja kasvatuspoliittisesti Wikipedian yhteisen muokkaamisen mahdollisuus – tai oikeastaan pakko – tarkoittaisi paitsi säästöjä myös “yhteisvaurauden†kartuttamista. Wikipediasta kaikki voivat ottaa tarpeidensa mukaan ja antaa kykyjensä mukaan. Oppikirjabisneksen, kuten myös tieteellisen tiedon tuotteistamisen ja markkinaistamisen kannalta tämä tietysti kuulostaa hurjan pelottavalta. Mitäs jos ihmiset keksivät, ettei tiedolla tarvitse rahastaa?
Juha Suoranta ja TV
SUOMALAIS-UGRILAINEN PROJEKTIPÄIVÄ
*************************************************************
Aika: ke 12.12.2007 klo 10-17 (sisältää tauot)
Paikka: Mannerheim-sali, Uusi ylioppilastalo (Mannerheimintie 5 A, 5. krs)
Kiinnostaako sinua työskennellä suomalais-ugrilaisten kansojen hyväksi? Toimitko järjestössä, joka haluaisi solmia suhteita suomalais-ugrilaisiin? Oletko kiinnostunut yhteistyöprojekteista?
“Avoin suomalais-ugrilainen yliopisto” järjestää vapaamuotoisen projektipäivän yhdessä HYY:n sukukansavaliokunnan kanssa. “Avoin suomalais-ugrilainen yliopisto” on udmurtialainen kansalaisjärjestö, jonka pyrkimyksenä on opettaa nuorille suomalais-ugrilaisille projektityöskentelyä oman kulttuurin säilyttämiseksi ja kehittämiseksi.
Osallistujiksi tapahtumaan saapuu 15 udmurttia (opettajia, toimittajia, opiskelijoita) ja nyt etsimme myös muita suomalais-ugrilaisia mukaan. Päivän aikana osallistujat esittelevät projektinsa lyhyesti (n. 5-10 min.) Tämän jälkeen
he työskentelevät ryhmissä ja miettivät yhteistyöideoita, jotka puretaan lopuksi. Myös kuunteluoppilaaksi voi tulla. Tapahtuman kieliä ovat englanti ja venäjä, joten ei haittaa, vaikka et osaisi venäjää.
Projektit liittyvät seuraaviin alueisiin: kasvatus, ympäristökasvatus, kulttuurihistoria, perinne
vaatesuunnittelussa, suomalais-ugrilainen turismi,
opiskelija- ja koululaisvaihto ja kansanlääkintään liittyvä tutkimus. Katso tämän hetkinen projekti- ja esitelmälistaus: http://www.webbisivu.com/asyo.aspx?pageid=121534
Lisätietoja ja ilmoittautuminen 7.12.2007 mennessä osoitteeseen ofuunfin at gmail.com tai kirsi.makela at helsinki.fi. Kerro, osallistutko kuunteluoppilaana vai haluatko esitellä projekti-idean.
***************************************************************
“Avoin suomalais ugrilainen yliopisto”
http://www.ofuun.ru (venäjäksi)
http://www.webbisivu.com/asyo (suomeksi)
Sukukansavaliokunta
http://www.helsinki.fi/hyy/skv/
****************************************************************
This was to be expected …. secret mailing lists for administrators ….
Even the reasons sound familiar:
“Due to the nature of this investigation, our normal open discussion isn’t really feasible,” she said. “Please take to arbitration if you disagree with this decision.”
Recently, in another effort to quash “harassment,” several members of the Wikipedia elite tried to ban the mention of certain “BADSITES” on the encyclopedia, and naturally, Wikipedia Review was on the list.
Please, we need an inclusionist and non-paranoid fork soon!
Näkyy taas kähinöitävän huippuylipistosta, nyt TaiKin opiskelijan ja opiskelijoiden mielenilmausten vuoksi.
Sailaksen työryhmän mietintö Teknillisen korkeakoulun, Helsingin Kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun muodostaman â€huippuyliopiston†perustamisesta sanoo johdannossann muun muassa: â€Nämä merkitsevät edellä mainittujen omilla aloillaan Suomen arvostetuimpiin kuuluvien yliopistojen yhdistämistä uudeksi teknisten tieteiden, kauppatieteiden ja taideteollisen alojen yliopistoksiâ€; ja edelleen: â€Uudella yliopistolla olisi Suomen oloissa ainoalaatuinen visio ja missioâ€. â€Missio†maailmanluokan yliopistolle ulottuu vuoteen 2020. â€Visio†perustuu seuraavaan olettamukseen: â€Yliopisto on tutkimuksensa ja opetuksensa perusteella omilla erikoisaloillaan ja kokonaisuutena maailman kärkiyliopistojen joukossaâ€.
Tai eihän se enää ole huippuyliopsto, vaan innovaatioyliopisto, jolla on oma blogikin.
Lievätkö terävät kielet vaikuttaneet nimenmuutokseen. Paunio & Santti (Tieteessä tapahtuu vol 24, no 7):
“Mikäli esimerkiksi professoreiden kirjoittamien tieteellisten julkaisujen vuotuista määrää pidetään tärkeänä tehokkuuden ja tason mittarina, niin kyseiset instituutit kuuluvat suomalaisten yliopistojen heikoimpaan luokkaan. Tie huipulle tulee olemaan hidas ja kivulloinen. Ensin olisi saavutettava kansainvälinen keskitaso.”
Lystikästä, miten kaikki maailman maat ja yliopistot hakevat kilpailuetua toistensa ylitse nimenomaan “ylivertaisella osaamilsella” ja “innovaatioilla”. Minkäänlaista metainnovaatiota innovaatiopuheesta saa etsiä kissojen ja koirien kanssa.
Kun keskustelua lueskelen ja argumentteja kampaan, minua eniten ihmetyttää huippu/inno-yliopistoon liittyvä sisäisten jännitteiden määrä. Kuka osaa sanoa, kumpaa tällä hankkeella tavoitellaan?
– enemmän vai vähemmän hallintoa & byrokratiaa (vrt. UPJ, työajanseuranta)?
– huippututkimusta vai “yhteiskunnallista vaikuttavuutta”?
– perustutkimusta vai nopeita innovaatioita?
– verkostoja vai hajanainen kampus?
– synnyttäminen vai syntyminen?
– ulkoiset olosuhteet vai sisäinen johtaminen?
Kai sitä voi haluta molempiakin, mutta esimerkiksi huippulaadukas perustutkimus ja kaupallistettavat innovaatiot ovat vaatimiltaan olosuhteilta myös toistensa vastakohtia. Mika Hannula sanoo saman paremmin:
Mika Hannula: (Suomen kuvalehti 27.4. 2007)
“Nobelin palkinnoista ja satoja miljardeja euroja tuottavista keksinnöistä unelmoiva ajatus ei ole tästä maailmasta, eikä tästä hetkestä. Se ei saa aikaan uudistusta, vaan lisää keskitason hallintoa ja näennäistä tehokkuutta. Kysymyshän on yksinkertaisesti siitä, missä olosuhteissa innovaatiot syntyvät, ja myös miten ne syntyvät. Huippuyliopisto-hankkeeseen sisäänkirjoitettu väite on, että tämä tapahtuu parhaiten perustamalla suuria yksikköjä, joita kovalla kädellä johdetaan ylhäältä alas. Kaikki turha karsitaan pois ja toiminta on niin virtaviivaista että silmistä valuu vettä. […] Kun Linus Torvaldsilta kysytään, miksi hän kykeni tekemään mitä hän teki nimenomaan Helsingin yliopistossa, vastaus on, että hän sai vapaasti valita mitä hän teki. Oli tilaa ja aikaa kokeilla ja epäonnistua, mahdollisuuksia keskittyä luovaan toimintaan, jossa ei koskaan etukäteen ole mitään takuita menestyksestä.
[…] Ja tämä siis aikana, jolloin asiaa (innovatiivisia työympäristöjä ja uuden tiedon tuottamista) tutkineet kansainväliset huiput (esimerkiksi Manuel Castells ja Yochai Benkler) eivät puhukaan suurista keskitetyistä yksiköistä, vaan pienistä ja ketteristä toimijoista, jotka rakentuvat monisyisten ja monirytmisten verkostojen varaan. […] Kovan kurin ja kvartaaliraporttien sijaan keksinnöt vaativat onnea, sattumaa, hyvän ilmapiiriin ja rakentavaa epäonnistumista.”
Vakavasti voisi olla huolissaan siitä, että jos tieteen teon perustelu on kilpailuedun tuottaminen, niin perinteinen tieteen demarkaatio pyytettömänä tiedon etsintänä unohtuu. Tämä puolestaan voi olla vaaraksi, koska ei ole mitenkään itsestäänselvää, että tiede tuottaa kilpailuetua paremmin kuin esimerkiksi uskonto tai taide, samalla rahoituksella.
No, asianomaiset rehtorit ainakin ovat juonessa mukana: (Suomen kuvalehti 17/2007)
” Ajatuksena ei ole heittää romukoppaan perinteistä suomalaista hyvää yliopistojärjestelmää, vaan monipuolistaa ja uudistaa sitä luomalla uudenlainen, uudistumiskyinen ja dynaaminen yliopistokonsepti. Malli olisi kokeilualusta kansainvälisen mallin mukaan johdetulle yliopistolle. Se toisi kokemuksia tehokkaasta, manageriaalisesta hallintomallista. […] Kokeilun ydinkohdat ovat todellinen taloudellinen ja oikeudellinen autonomia, ulkoinen hallitus, manageriaalinen johtamisjärjestelmä, kilpailu globaaleilla koulutus- ja tutkimusmarkkinoilla ja kansainvälisesti kilpailukykyiset työehdot ja toimintaedellytykset. Kunnianhimoisena tavoitteena on yltää 10-15 vuodessa maailmanluokan tasolle tekniikassa, liiketoimintaosaamisessa ja taideteollisuudessa, jotka muodostavat ytimen Suomen tulevalle menestykselle”
***
Asiaan, siis “manageriaaliseen johtamismalliin”, liittyen:
Yhteiskuntaeettisen seuran keskusteluilta aiheesta New Public Management
Aika: 11.12.2007 klo 17-19
Paikka: Kirjakauppa Kirjataivas (Mechelininkatu 15, Helsinki)
Vieraana: VTT Kati Rantala
Uusi julkishallintoajattelu (New Public Managament) on yksi
monista muotitermeistä, joka viittaa muutoksiin julkisten palvelujen
tuottamisessa – niin periaatteen kuin käytännön tasolla. Muutoksia
kuvaavia iskusanoja on mm. ruohonjuuritason vastuuttaminen,
markkinalogiikka, monitoimijaisuus ja projektit. Kuinka tilanteeseen
kannattaisi suhtautua? Miettimällä, miten palaset saadaan toimimaan
yhdessä niin että maailma paranee? Vai onko kyse pakonomaisesta
uskosta usein hienolta kuulostavaan mutta epärealistiseen retoriikaan?
Voit ilmoittautua iltaan yhdistyksen kotisivuilla
Tilaisuudessa kahvitarjoilu.
Tervetuloa!
***
Yksi ainakin on selvää, Rekola:
“Osaamisideologian tärkeä tavoite, korkeakoulutuksen tehostaminen, ilmenee koulutuksen massoittumisena sekä opintojen nopeutumisena.””Vuodesta 1992 vuoteen 2001 opiskelijoiden määrä kasvoi 33 %, maisterien määrä 38 % ja tohtorien määrä 128 %. Opettajien määrä sen sijaan supistui 3 %. Parissakymmenessä vuodessa yliopisto-opiskelijoiden määrä opettajaa kohden on kaksinkertaistunut.”
Oikeutta eläimille ry’n tempaus kuvata kanaloita ja sikaloita salaa ja antaa matskut Ajankohtaiselle kakkoselle on mainio! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. Sokerina pohjalla maatalousministerin sikalan kuvaaminen.
Rikossyytteet taitaa saada kuvaajat, ehkä myös eläintenkasvattajat … vai miten käynee.
15:22: Oho. Tehotuotanto.net kaatui kävijämäärän takia. Videot näkyvillä silti YouTubessa.
Poliisi toimi lainvastaisesti Smash Asemissa, kertoo Helsingin sanomat. Apulaisoikeusasiamies Lindstedt antoi huomautuksen ylikonstaapelille ja Helsingin poliisilaitokselle perusteettomasta kiinniotosta.
Lindstedtin mukaan poliisi painotti toiminnassaan huomattavan paljon toimintansa tehokkuutta ja antoi paikalla olleiden ihmisten henkilökohtaiselle vapaudelle osittain varsin kevyen painoarvon.
â€Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tällainen tulkinnallinen yksipuolisuus on ongelmallistaâ€, Lindstedt toteaa.
Salla Tuomivaara linkkaa uuteen videoon mielenosoituksesta Ylen sivuilla.
Eiköhän poliisin toiminta ollut melko tietoisesti suunniteltu näyttö siitä, että tsarismin perinteestä on siirrytty terrorismin vastaisen sodan henkeen suoraan käymättä lähtöruudun kautta.
I can easily see why institutioens would do this; the quota on my university e-mail is so low that it overflows every time someone sends a sizeable attachment. So I have had to go to other emails.
Moreover, in many institutions of education issues of “security” and “privacy” are taken to such extremes that blogs (with comments) and wikis are impossible to handle on the edu infra. The result again: outsourcing, using whatever is available. This might mean that edu institutions will miss a big part of the 2.0, p2p, social media – take your pick – revolution happening right now. Not good.
Torontossa Future Play -konferenssissa julkistetun uuden suomalaistutkimuksen mukaan tyypillinen digitaalinen pelaaja Suomessa on 37-vuotias mies tai nainen, joka pelaa tietokoneellaan viikoittain alle kaksi tuntia tietokonepasianssia. Tutkimus löysi kuitenkin myös merkkejä digitaalisesta pelikuilusta: noin puolet suomalaisista on ainakin jossain määrin ottanut digitaaliset pelit omakseen, samalla kun puolet jää tai jättäytyy pelimaailmojen ulkopuolelle. Pelaaminen on painottunut nuoriin ikäluokkiin, vaikkakin kaiken ikäisten joukosta löytyy nykyään joitakin pelaajia. Perinteiset pelit ja rahapelit ovat Suomessa tietokone- ja videopelejä selvästi suositumpia, todettiin Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion tutkimuksessa.
