Skip to content

Ortega y Gassét

ortega_etukansi_web.jpg
Kirjoja pukkaa 23°45 -sarjasta lisää. Nyt on vuorossa Espanjan ihme José Ortega y Gassét, Ajatuksia tekniikasta. Ortega y Gassét’lla on omanlaisensa ääni ja tyyli. Ajatukset tekniikasta on julkaistu alunperin La Nacion-lehdessä vuonna 1935. Hyvää aikaa tekniikan filosfialle, tuo 30-luku. Ortega aloittaa komeasti:

Ihminen on eläin, joka pitää välttämättömänä vain objektiivisesti tarpeettomia asioita.  […] Pelkästään biologisesti objektiivisten tarpeiden tyydyttäminen ei ole hänelle riittävää- Kun ihmisellä ei ole enää mitään muuta jäljellä, hän kieltäytyy tyytymästä vain pelkkään perustarpeiden tyydyttämiseen ja valitsee kuoleman. […] Tekniikka on tarpeettomuuksien tuottamista: sitä se on nykypäivänä ja sitä se oli jo kivikaudellakin.

Heidegger saa nenilleen Ortegan pohtiessa tekniikan suuntaa:

Olisi turhaa yrittää tutkia tekniikkaa ikään kuin itsenäisenä oliona, jota ohjaisi jokin etukäteen tiedetty yksi ainoa tarkoitusperä. Edistyksen idea, joka on mihin tahasna elämän alueeseen varomattomasti sovellettuna vaarallinen, on tässäkin suhteessa tuhoisa. […] Mutta totuus onkin aivan päinvastainen: inhimillisen elämän idea, hyvinvoinnin profiili, on muuttunut lukemattomia kertoja, ajoittain jopa niin ankarasti, että varmoina pidetyt tekniset saavutukset ovat tyystin kadonneet ja niiden jäljet pyyhkiytyneet pois.

Toikan arvio Karhusta

vesikarhu.jpg

Pekka Toikka on kirjoittanut Karhun nimestä perusteellisen, ymmärtävän ja tarkkanäköisen arvion kiiltomato.net’tiin. Enpä olisi osannut kuvitellakaan parempaa kritiikkiä. Syvä kumarrus ja kiitos. Olen samaa mieltä käytännöllisesti katsoen kaikesta. Toikka löytää esimerkiksi suurimman kipupisteen:

On herännyt myös joukko kysymyksiä. Vadèn ei esimerkiksi kommentoi sitä, voimmeko keksiä uusia nimiä karhulle, siis uudistaa luontokokemustamme, jollei meillä maaseutua tyhjentävillä kaupunkilaisilla ole mitään elävää suhdetta karhuun tai luontoon? Pidän tätä ongelmallisena, koska hän kuitenkin pyrkii luomaan tilaa kokemuksiin ja elämäntapaan nojaavalle ja sille tilivelvolliselle ajattelulle.

En kommentoi, kun en oikein osaa. Vastaus olisi, että emme voi keksiä, mutta voimmepa kuitenkin. Tätä voisi pyörittää vielä sata sivua lisää, mutta ei se siitä kummenisi. Jonkinlaisen nimen annamme joka tapauksessa, mutta liian kapealla luontokokemuksella nimi on tuuleen puhumista. Maaseudun tyhjentäminen on myös luontokokemusta.
Vain yksi asia Toikan arviossa hiertää. Vanha peikko, alkuperäisyys ja puhtaus:

Pyyntikulttuurissa oli luonto alkuperäinen, koskematon, metsästävälle ihmiselle sekä välttämättömyys että uhka. Taakse historiaan aukeava peruskysymys kuuluu: voiko kadonnutta paikallista kulttuuria ajatella muuna kuin historiallisena kuriositeettina.

Eikun luonto ei ollut alkuperäinen eikä koskematon; tai tarkemmin, kadonnutta paikallista kulttuuria ei voi ajatella muuten kuin epäpuhtaana ja sekoittuneena. Luonto nyt voi olla mitä haluaa. Mutta: alkuperän etsintä kadottaa.

Valvonta jatkuu

Smash Asem-postin kommentin

tätä sotaa siviiliväestöä vastaan tarkastelee ilmeisestikin anarkistin käsialaa oleva leffa nimeltä “Faaraon armeija”, jos et vielä oo siihen törmännyt. Sitä pääsee katsomaan täällä KinoSquatin sivulla.
Takku / admin

usuttamana kävin vilkuilemassa tuota Faaraon armeijaa. Melko kylmää kyytiä. Neurokaasuja ja mikroaaltopulsseja “joukkojen hallinnan” välineenä. Kannattaa tsekata.

On melko hämmentävää, miten pienistä raoista Philip K. Dick näki asioita 50-luvun Kaliforniassa. Dickin kuvaukset eivät osu aivan yksi yhteen tapahtuneen kanssa, ei vähiten koska hänkin lankeaa toisinaan uskomaan tekoälyn mahdollisuuteen, mutta yleinen suunta ja tunnelma on monissa kirjoissa just eikä melkeen kuvausta nykyajasta. Dick olisi verrannut yhtiö-poliisia Rooman armeijaan, ei Faaraon armeijaan. Mielenosoittajat koekenttänä, vankilat liikeyrityksinä ja kauko-ohjatut presidentit ovat Phil-sedälle arkipäivää. Mikäs se olikaan hänen mottonsa: “Vain paranoidit näkevät maailman realistisesti.” Hänen menetelmänsä muistuttaa sangen paljon Dalin paranoidis-kriittistä lähestymistapaa. Ehkä Dickin tarkkanäköisyys liittyi myös aikaan ja paikkaan. 50-luvun Kalifornia oli eräänlainen amerikkalaisen unelman huippukohta, josta on tultu vain alaspäin. Maailma oli juuri pelastettu, kotiäidit olivat hehkeitä, miehet kävivät muodon vuoksi töissä, kaikki vempeleet oli keksitty ja hankittu, bensa oli ilmaista ja autot laivan kokoisia. Paratiisin keskellä Dick aavisteli käärmeen häntiä ja pisti ne paperille.

Hyvä historiallinen pointti

Kun sisäministeri Rajamäki vaatii lisää televalvontaa, huomauttaa kansanedustaja Kasvi tärkeästä historiallisesta perspektiivistä:

Sisäministeriä häiritsee myös se, että hänen esityksiensä vastustajat vetoavat kansalaisten perustuslaillisiin perusoikeuksiin. Joskus tuntuu siltä, että Rajamäeltä on unohtunut, millaisissa olosuhteissa Suomen ensimmäiset kansalaisoikeuksia suojanneet lait kirjoitettiin. Lait, jotka on sittemmin integroitu Suomen perustuslakiin. Lait, joihin kirjattiin vahva yksityisyyden ja sananvapauden suoja, vaikka maassa oli aiempina vuosina tehty terroritekoja ja poliittisia murhia ja Helsingin kaduilla oli nähty oikeita mellakoita. Rajamäeltä on unohtunut, että yhtenä keskeisenä syynä kyseisiin poliittisiin levottomuuksiin oli nimenomaan kansalaisten perusoikeuksien rajoittaminen! Ja juuri siksi ne haluttiin turvata lailla.

Sananvapaus ei ole vain rauhallisen valistuksen etenemisen tuotos, eikä demokratia pelkää McDonaldisaatiota. Monet edistysaskeleet on saatu aikaan ‘huonommissa’ olosuhteissa kuin nykyiset. Vaikka juuri 1900-luvun alun tai 30-luvun Suomi olivat paljon kriittisemmässä tilassa kuin nykyinen, eikä kaikenkattavasta sähköisestä urkinnasta ollut tietoakaan.
Kun vielä 80- ja 90-luvuilla saattoi lukea vakavissaan esitettyjä arvioita, joiden mukaan tietokoneet ja tietoverkot tekevät autoritaariset järjestelmät ja totalitarismin mahdottomaksi, nyt voi enää toivoa, että uuden teknologian mahdollistama valvonta ei käy liian tiukaksi liian nopeasti.

Keskustelua Rajamäen ehdotuksista löytyy digitodayn tekijänoikeusblogista.

Elephants crack up or fight back?

800px-elephant_with_trunk_in_others_mouth.jpg

This is all over the blogs, and it should be; read the article! Elephants are finding their habitats destroyed and social ties cut apart. And they are lashing out.

All across Africa, India and parts of Southeast Asia, from within and around whatever patches and corridors of their natural habitat remain, elephants have been striking out, destroying villages and crops, attacking and killing human beings. In fact, these attacks have become so commonplace that a new statistical category, known as Human-Elephant Conflict, or H.E.C., was created by elephant researchers in the mid-1990’s to monitor the problem. In the Indian state of Jharkhand near the western border of Bangladesh, 300 people were killed by elephants between 2000 and 2004. In the past 12 years, elephants have killed 605 people in Assam, a state in northeastern India, 239 of them since 2001; 265 elephants have died in that same period, the majority of them as a result of retaliation by angry villagers, who have used everything from poison-tipped arrows to laced food to exact their revenge. In Africa, reports of human-elephant conflicts appear almost daily, from Zambia to Tanzania, from Uganda to Sierra Leone, where 300 villagers evacuated their homes last year because of unprovoked elephant attacks. Still, it is not only the increasing number of these incidents that is causing alarm but also the singular perversity — for want of a less anthropocentric term — of recent elephant aggression.

The elephants are attacking rhinoceros, humans, each other. Peaceful co-existence has been shattered. It is much too easy to read anthropocentric notions into this. The elephants are not losing to humans without a fight. They are highly social, highly intelligent, communicative, and mourn their dead in a way seldom seen in animals, including humans.

I thought back to a moment in Queen Elizabeth National Park this past June. As Nelson Okello and I sat waiting for the matriarch and her calf to pass, he mentioned to me an odd little detail about the killing two months earlier of the man from the village of Katwe, something that, the more I thought about it, seemed to capture this particularly fraught moment we’ve arrived at with the elephants. Okello said that after the man’s killing, the elephant herd buried him as it would one of its own, carefully covering the body with earth and brush and then standing vigil over it. In fact, elephant culture could be considered the precursor of our own, the first permanent human settlements having sprung up around the desire of wandering tribes to stay by the graves of their dead. When a group of villagers from Katwe went out to reclaim the man’s body for his family’s funeral rites, the elephants refused to budge. Human remains, a number of researchers have observed, are the only other ones that elephants will treat as they do their own.

It would be great to have the decency of returning the favor. For once, the science fiction stories are true: humans are not the most intelligent species on the planet.

Lessig and the three economies

The discussion continue commercial, shaing and hybrid. Is there an ethico-moral element to the openness and transparency connected with Web 2.0 and social media? John Buckmann at Magnatune certainly seems to think so. Lessig is more cautious, and talks in economic terms:

The point of my Web 2.0 post is probably clearer to anyone who read my earlier post about the three economies of the Internet — commercial, sharing, and hybrid. As that post suggested, in my view, the really critical question for the Internet economy is how well companies negotiate the hybrid economy. In my view, those who follow Web 2.0 values are likely to profit most; those who don’t, won’t. Thus, when David Bowie tries to jump into the mashup/remix world by offering prizes for the best remix of his content, but demanding the rights to all the creativity produced by the remixers, he’s violating a Web 2.0 principle, and by doing so, weakening the extraordinary potential his effort could have. Put differently, sharecropping is no better a strategy for the virtual world than it was in the physical world.

Metsää ja puita

logob.jpg

Ikimetsän ystävät ry‘llä on uusi hieno logo. Ja Luonnonperintösäätiö on onnistunut hankkimaan uuden metsän suojelukseen:

Luonnonperintösäätiö teki 15.9. kaupat Sorklonvainion metsätilasta, joka sijaitsee Pyhärannan kunnassa. Alue on noin 14 hehtaarin suuruinen ja siihen kuuluu 2,5 hehtaaria peltoa, kaksi erillistä peltotilkkua, jotka jäävät osittain metsän sisään. Metsä on luonnontilaisen kaltaista; alueella ei ole tehty mitään 1960-luvun jälkeen eikä paljon silloinkaan. Alueelle ei johda autotietä – lähin, hyvin vaatimaton, tuskin ajokelpoinen peltotie jää parinsadan metrin päähän.

Piracy and the navy

stevejobs.jpg

The world is changing, and business models are … staying the same?

“What’s new is this amazingly efficient distribution system for stolen property called the internet — and no one’s gonna shut down the internet.”
— On how he sold iTMS to the music industry, Rolling Stone, Dec. 3, 2003

More quotes.

Piratismi ja maailman meno

Toivottavasti tämä hulabaloo ei rantaudu Suomeen, vaan Turren asianajajat saavat tulevissa käsittelyissä tolkkua tuomioihin. Miten voi olla, että tekijänoikeusrikkomus johtaa raskaampiin korvauksiin kuin väkivaltarikos?

Neljää tuomittua ja neljää vapautettua puolustaneiden Turre Legalin asianajajat pitävät Turun Finreactor-jutussa määrättyjä hyvitysmaksuja kohtuuttomina. Ville Oksanen, jonka oma asiakas sai vapauttavan tuomion, huomauttaa, että edes murha- ja raiskausjutuissa ei tuomita näin mittaviin korvauksiin. Digitoday

Eräänlainen ajan merkki, joka tapauksessa. Korostaa edelleen tiedon poliittisuuden merkitystä.

Kuvaa ja ääntä

img_supportdemocracy.gif

Kuten esimerkiksi Ylen Elävä arkisto-tapauksessa huomattiin, ääni- ja videotiedostojen tallennusmuoto on muun informaatioarkkitehtuurin mukaisesti myös poliittinen kysymys. Valitettavasti Yle – vaikka onkin julkisen palvelun yhtiö – valitsi epävapaan tallennusmuodon. Tiedostomuodon vapaus viittaa tässä yhteydessä siihen, että tuki tiedostomuodolle voidaan laillisesti toteuttaa vapaana ohjelmana. Effin suositus on tasapainoinen, ja tuo asiat esiin.

button_jetpack.png

Vapaita ja avoimia tiedostomuotoja varten ja niiden leviämiseksi on oltava avoimia ääni- ja video-ohjelmistoja. Näsitä on ollut kova puute, mutta nyt ollaan hyvän matkaa liikkeellä. Videota varten on Democracy ja ääntä Songbird. Testailemaan.