Mutta onneksi asfalttiteistä saa soraversioita:
To save money, more than 20 Michigan counties have decided to turn deteriorating paved roads back to gravel. Montcalm County estimates that repaving a road costs more than $100,000 a mile. Grinding the same mile of road up and turning it into gravel costs $10,000. At least 50 miles of road have been reverted to gravel in Michigan the past three years.
Vielä kun päästään siihen, että teitä puretaan, voi tota otsikkoakin miettiä uudestaan.
Vuoden kakkosniikkäri on ilmestynyt. Teemoina metafora ja ruoka.
3 Tere Vadén & Jarkko S. Tuusvuori, Pääkirjoitus
niin vai näin
6 Mikko Leinosen vastine Mikko Salmelalle
n & n -haastattelu
10 Antti Salminen, “Ristiriita on totta”, Haastateltavana Risto Ahti
Ulkomaailman kirjeenvaihtajat
13 Chuck Dyke, Elämää hevosoopperassa
19 Joyce Carol Oates, Joe Louis vs. Max Schmeling
24 Henryk Skolimovski, Metafyysinen kriisi
Kolumni
26 Pirjo Hassinen, Ulkonäköseksistin kesä
Ruuan filosofiaa
28 Charles Fourier, Gastronomiasta
31 Tapani Kilpeläinen & Jussi Omaheimo, Pitsan mekin ansaitsemme
35 Tapani Kilpeläinen, Haastattelussa Michel Onfray
37 Tommi Uschanov, Ruoka metaforana ja todellisuutena modernissa filosofiassa
41 Jukka Mikkonen, De gustibus
45 Tapani Kilpeläinen, Käsitteet hampaissamme, Haastattelussa Carolyn Korsmeyer
Artikkelit ja puheenvuorot
48 S. Albert Kivinen: Sielun olemus
53 Pertti Julkunen, Harmaalokki & Alfred Schütz
57 Pontus Purokuro, Filosofisista blogeista
59 Aki Järvinen, Superlaman todellinen vikapää
Metafora
62 Antti Salminen, Tulkinnan syövästä kielikritiikkiin
65 Ilmari Kortelainen, Kolme tulkintamallia
70 Joose Järvenkylä, Wittgensteinin Varmuudesta ja metaforinen kieli
74 Jukka Mikkonen, Kaunokirjallisuuden metaforinen totuus
80 Elisa Heinämäki, Bataille ja haavan merkitys
86 Maria Seppänen, Pajari Räsäsen haastattelu
89 Jarmo Pulkkinen, Tieteellinen keksiminen
Otteita ajasta
95 Jouni Avelin & Tapani Kilpeläinen, Lehtileikkeitä
96 Tuusvuori & Vadén, Otteita Tampere-talolta, Friction-kerholta, KOM-teatterista, Päivälehden museolta & Pampakselta
101 Tarja Laukkanen, Taivaan ja avaruuden estetiikkaa
103 Jarkko S. Tuusvuori, Tomi Kaarto
104 Juha Himanka, Tomi Kaarron Jacques Derrida and the Question of Interpretation
105 Antti Salminen, Fragmentteja yliopiston nollavuodelta
106 Ossi Koskelainen, Miksi heitin ensimmäisen lautasen?
109 Sami Sjöberg, “Ajattelen, olen siis lakossa”
Kirjat
110 Elina Hietaranta, Murhaaja, sattumalta?
112 Tapani Kilpeläinen, Väkivallan vihollinen
114 Erkki Vettenniemi, Nietzsche New Yorkin maratonilla
115 Mika Hannula, Lihan liikkeet ja yksittäisen vastavoima
117 Outi Alanko-Kahiluoto, Luukut auki kohti tuntematonta
120 s.
niin & näin -kirjoilta uusi suomennos:
Joyce Carol Oates: Nyrkkeilystä
“Kun katsoo nyrkkeilyä lähietäisyydeltä, vakavissaan, altistuu hetkille, joita voisi kutsua eläimellisen paniikin toveiksi – tajulle siitä, että jotakin perin rumaa on tekeillä ja että katselemalla sitä syyllistyy rikostoveruuteen.”
Joyce Carol Oates on kymmeniä romaaneja ja kymmeniä muita teoksia julkaissut yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen moderni klassikkonsa nyrkkeilemisestä ilmestyi alun perin 1987. Vihdoin suomennettu ajattelurupeama ja puheenvuoro kuuluu Oatesin huomatuimpiin teoksiin ja samalla nyrkkeily- ja ylimalkaan urheilukirjallisuuden tunnustettuihin valioihin. Tässä pelottoman intohimoisessa esseessä käydään läpi lajin legendoja, paradokseja ja debatteja. Oates analysoi kehää vertaamattomana julkisena areenana sorretun mustan köyhälistön kapinallisuudelle. Nyrkkeily on suurta viihdebisnestä ja rituaalistettua inhimillisen sietokyvyn tutkintaa, jossa kaiutetaan tragedian levottomimpia ääniä. Mutta ennen kaikkea nyrkkeily on Oatesille nyrkkeilyä. Se ansaitsee tulla kuvatuksi oliona sinänsä. Kunnioitus, kiintymys ja kiihko kuuluvat nyrkkeilymatsiin niin kehässä kuin katsomossakin. Jos Oates härnää tai viisastelee, hän tekee silloinkin oikeutta erikoislaatuiselle kokemukselle. Kirja on taiturimainen esitys parjatusta ilmiöstä ja harrastuksen vangitsevuudesta.
“Nyrkkeilyottelu on ihmissuvun yhteisen aggression perikuva, tyylitellyyttään kahta kauheampi, kuva ihmiskunnan jatkuvasta historiallisesta hulluudesta.”
Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori
ISBN 978-952-5503-36-4
104 sivua
Piraattipuolue jättää hakemuksen puoluerekisteriin – kannattajakortit kerätty (1 June 2009):
Tekijänoikeus-, yksityisyys- ja sananvapauskysymyksiin sekä tietoyhteiskunnan kehittämiseen keskittyvä Piraattipuolue jättää maanantaina 1. kesäkuuta oikeusministeriölle hakemuksen puoluerekisteriin pääsyä varten. Piraattipuolue on kerännyt tarvittavat 5 000 kannattajakorttia, joten puolue saa rekisteröidyn puolueen aseman heti, kun oikeusministeriö on käsitellyt hakemuksen. Rekisteröitynä puolueena Piraattipuolue voi asettaa ehdokkaita tulevissa vaaleissa.
— Reilun viiden tuhannen kannattajakortin kasaan saaminen osoittaa selkeästi kansan kaipaavan tuoreita näkökulmia politiikkaan. Niitä Piraattipuolue myös aikoo tarjota, iloitsee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.
Piraattipuolue on pannut tyytyväisenä merkille Ruotsin piraattipuolueen menestyksen. Piratpartietin odotetaan saavan 1–2 paikkaa Euroopan parlamenttiin kesäkuun alun vaaleissa. Suomessa Piraattipuolue ei vielä ehtinyt europarlamenttivaaleihin, mutta katseet kääntyvät jo kohti kevään 2011 eduskuntavaaleja.
Nimimerkki ransu esittää Oil Drumilla mielenkiintoisen analyysin Olkiluodon ongelmista, jotka New York Times nosti globaaliin tietoisuuteen, liittäen probleemien synnyn paitsi energiatalouden nykytilanteeseen, myös kapitalismin kriisiin:
The problems with this project are familiar to anyone who works as an engineer in this modern new global free market. Projects like these are no longer aimed for their physical end, the generation of reliable power over a long period, but are mere financial instruments for the market. In their search to maximise short term profit and increase the market value of the participating investment funds (they don’t deserve to be called companies!) these projects are chopped into smaller and smaller subcontracts which are poorly defined and illsupervised, leading to continous quality issues, delays and fighting over who is to pay for the budget overruns. Reaching the goal of efficiency is achieved by concentrating on ‘core-knowhow’ and outsourcing the rest, where by an engineering firm giving the lowest bid for the welding of the base plate for example then subcontracts the welding work to a 3rd company, the planning to a 4th company and supervision and inspection to a 5th company, effectively becoming just a manager of cashflow in between – and these other companies then in turn subcontract the work to further companies…
The result is a mess of over 3000 employees from over 100 contractors all working to maximise their profit, individually – without overall direction, supervision or control ie. not working together! This has led to a situation where even Mongolia could build these things faster and cheaper!
Of course instead of seeing its own incompetense and greed, Areva blames the Finnish Nuclear Regulatory Authority for causing these delays with their pesky ‘inspections’. In fact the authority hasn’t even made that many actual physical inspections to the site – they only made one after internal and external information of quality issues reached the national media and Areva failed to produce satisfactory paperwork of the quality control and workers qualifications. In fact at many times Areva could not even answer who actually were the people working at the site, let alone produce certificates of their qualitifications – because of the mess with the subcontractors.
No, täällä Suomessahan se ei käy, vielä.
Sen sijaan Ruotsissa harmaahapsinen Lars Gustafsson, joka filosofinakin tunnetaan (suomennettu on ainakin Merkillinen vapaus, josta olen kirjoittanut arvion), esittää omat perustelunsa äänestää piraatteja EU-vaaleissa Expressenissä ja blogissaan:
Allt samhällsliv kräver en avvägning mellan olika intressen och alla hycklande försök att dribbla bort detta är nonsens. En fungerande försvarsmakt är faktiskt viktigare än ishockeyplaner och cykelbanor. Förmodligen innebär nätet ett hot mot den materiella upphovsrätten.
And so what?
Intellektuell och personlig integritet för medborgarna, kort sagt ett internet som inte har förvandlats till en myndighetskanal av lobbypreparerade domstolar och EU-politiker i halskoppel, är rimligtvis viktigare än behoven hos en i huvudsak industriell litteratur- eller musikscen som snabbt förvittrar till makulatur redan i upphovsmännens egen livstid. Behovet av att bli läst, att påverka, att formulera sin samtid behöver inte men kan råka i konflikt med önskan att sälja många exemplar. När det blir konflikt mellan båda måste det industriella intresset vika och konstens stora intellektuella sfär försvaras emot allt som hotar den.
Olen samaa mieltä: kyse on isosta balanssikysmyksestä, ei lillukanvarsista. “Tekijän”oikeus tukee tällä hetkellä päivä päivältä enemmän firmojen oikeuksia ja kulttuurin eri alueiden tuotteistamista, aitaamista, hierarkisoimista. Ventakkaas vaan, eiköhän se “yhteisötekijänoikeus” vai millä nimellä sitä työntekijän oikeuksien siirtämistä työnantajalle nyt sitten kutsutaankin, koiteta juntata täälläkin läpi Lex Nokian malliin. Hommasta on jo sovittu. Ei taida olla enää laki korjattavissa, joten se on juurittava. Toisessa vaakakupissa nimittäin ovat Gustafssonin huomauttamalla tavalla sananvapaus, demokratia, yksityisyys – vapaa internet. Niihin verrattuna tekijänoikeusteollisuus ja tekijänoikeudesta saadut tulot ovat sittenkin pieniä asioita.
Eipä olis uskonut, ei edes vielä pari vuotta sitten. Helsingin hallinto-oikeuden mielestä poliisi saa sensuroida poliisia kritisoivan nettisaitin, eikä tästä ole edes mahdollisuutta valittaa tuomioistuimeen. Tämä siis Suomessa, nyt.
Tukekaa Effiä asiassa, vaikka liittymällä jäsenenksi.
“Hallinto-oikeuden mukaan poliisi voi siis lisätä salaiselle sensuurilistalleen mitä tahansa ilman, että sensuroitu voi saada asialle puolueetonta oikeuskäsittelyä”, tiivistää hallituksen jäsen Leena Romppainen.
“Tapauksen tekee harvinaisen räikeäksi se, että poliisi nimenomaan vaiensi oman toimintansa kriitikon”, säestää puheenjohtaja Tapani Tarvainen. “Kyseessä on aivan olennainen perusoikeuden rajoitus, eikä sellaisia pitäisi edes tehdä kuin kieli keskellä suuta. Nyt on nähty, että kyseenalainen sensuurilaki mahdollistaa viranomaisen mielivallan”, Tarvainen jatkaa.
Nikki oli valittanut KRP:n listauksesta hallinto-oikeuteen vedoten estolistan perustana olevan lain perustuslainvastaisuuteen. Lisäksi lakia on sovellettu väärin kotimaisen sivuston sensuroimiseen. Oikeus ei tutkinut lainkaan valitusta, vaan tyytyi toteamaan ettei estolistauksesta voi valittaa.
Effi on aiemmin kannellut sensuurilaista oikeusasiamiehelle ja odottaa vastausta kanteluun.
“Toivottavasti Korkein hallinto-oikeus korjaa tämän pöyristyttävän päätöksen, muuten Suomi saanee taas langettavan tuomion Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta”, toivoo Tarvainen mutta toteaa lopuksi: “Ainoa oikea ratkaisu kuitenkin olisi koko järjettömän lain kumoaminen.”
Itsen alistus, luku 5: Tietokykytyöläinen
“Lasi on kova ja sileä materiaali, johon ei saa mitään kiinni.”
Totuusradiossa eletään vuoden ensimmäisen puoliskon viimeinen Itsen alistus -sessio. Aluksi kuullaan totuttuun tapaan viides luku Antti Mankosen lukemana. Tämän jälkeen rupatteluajeessa avautuvat Vadén ja Vähämäki sekä Pelttari ja Poser. Itsen alistus -kirjan toiset viisi lukua kuultaneen syksyllä.
“Uusi lasimiljöö tulee muuttamaan ihmiskunnan täydellisesti.”
Kuuntele aiemmat alistukset täällä.
Ennen kesälomaa Totuusradiossa luvassa vielä ainakin Megafonia. Kevätkauden saattaa päättää skitsoanalyysi.
http://twentythirdseminar.wordpress.com/
University of Tampere, Main Building, Lecture Hall C1, 1 pm – 5 pm, Sat. 23. May 2009.
The seminar will be devoted to the thought of John Zerzan, anarchist and philosopher, whose critique of civilization and call for a non-domesticated form of life has been described as ‘primitivist.’ Zerzan has not only analysed agricultural and industrial society in detail, but also drawn on anthropological research on prehistoric and other ‘primitive’ societies in describing egalitarian and non-alienated ways of communal life. Zerzan has contributed to anarchist theory for decades, especially on topics of ecology, anti-technology, post-leftism and postmodernity.
A tentative list of speakers & their topics for the seminar has been confirmed:
Gabriel Kuhn “Primitivism and the left: the challenges that lie ahead”
Tuomas Pylkkö “Civilization and violence in Zerzan”
Quin Aaron Shakra “”Rewilding” as practice”
Tere Vadén “Notes on language in Zerzan’s primitivism”
John Zerzan “Complexity”
