Nimimerkki ransu esittää Oil Drumilla mielenkiintoisen analyysin Olkiluodon ongelmista, jotka New York Times nosti globaaliin tietoisuuteen, liittäen probleemien synnyn paitsi energiatalouden nykytilanteeseen, myös kapitalismin kriisiin:
The problems with this project are familiar to anyone who works as an engineer in this modern new global free market. Projects like these are no longer aimed for their physical end, the generation of reliable power over a long period, but are mere financial instruments for the market. In their search to maximise short term profit and increase the market value of the participating investment funds (they don’t deserve to be called companies!) these projects are chopped into smaller and smaller subcontracts which are poorly defined and illsupervised, leading to continous quality issues, delays and fighting over who is to pay for the budget overruns. Reaching the goal of efficiency is achieved by concentrating on ‘core-knowhow’ and outsourcing the rest, where by an engineering firm giving the lowest bid for the welding of the base plate for example then subcontracts the welding work to a 3rd company, the planning to a 4th company and supervision and inspection to a 5th company, effectively becoming just a manager of cashflow in between – and these other companies then in turn subcontract the work to further companies…
The result is a mess of over 3000 employees from over 100 contractors all working to maximise their profit, individually – without overall direction, supervision or control ie. not working together! This has led to a situation where even Mongolia could build these things faster and cheaper!
Of course instead of seeing its own incompetense and greed, Areva blames the Finnish Nuclear Regulatory Authority for causing these delays with their pesky ‘inspections’. In fact the authority hasn’t even made that many actual physical inspections to the site – they only made one after internal and external information of quality issues reached the national media and Areva failed to produce satisfactory paperwork of the quality control and workers qualifications. In fact at many times Areva could not even answer who actually were the people working at the site, let alone produce certificates of their qualitifications – because of the mess with the subcontractors.
2 Comments
Työnjako voi äärimmilleen vietynä johtaa aivan älyttömiin tuloksiin, nimimerkki “vastaavaa kokemusta toiselta alalta”. Kukaan ei enää tiedä mitä oikeasti tapahtuu, koordinaatioon menee poskettomasti aikaa, samoin vastuukysymysten selvittelyyn. Veikkaan että pienempi porukka muutamasta lähteestä olisi laittanut tämän laitoksen pystyyn ajat sitten.
Tämänkaltaisen tulkinnan tilanteesta olisi voinut antaa koska tahansa kuka tahansa rakennustyömaalla työskennellyt, ei siihen tarvita edes insinööriä. Toki em. kuvaus on ansiokas ja sitä en yritä millään muotoa väheksyä.
Pelkkä rakennustöihin meneminen paljastaa loppuun asti viedyn yritysten kilpailutus-kulttuurin ja sen ulottuvuudet: työt on jaettu pienen pieniin osiin, joita teetetään surkeilla urakoilla työntekijöillä joiden päivän työtehtävät koostuvat yhden todella pelkistetyn mekaanisen suoritteen tekemisestä. Samalla ison rakennuttajan työmaamestareiden tehtävänä on tinkiä joka käänteessä kustannuksista esim. teettämällä minimimäärä “tilketöitä”, siis kaikkea sitä mitä varsinaisten urakoiden “väliin” jää, ja sitähän jää. Kuvittele tilanne, missä loppuun asti kilpailutetut alihankkijat teettävät työntekijöillään tai tekevät itse puhtaan minimin, eli vain juuri sen mitä on sovittu, koska mikä tahansa ylimääräinen ponnistus työmaalla esim. toverin eri firmasta auttamiseksi tai osallistuminen edes vähän työympäristön siisteyden ylläpitämiseen ns. kusisi urakat.
Luin joskus jostain lehdestä juuri ollessani rakennuksilla töissä, kuinka sen aikainen rakennusyritysten kulttuuri on mennyt mennyt siihen, että suurten yhtiöiden suurimmat johtajat suorastaan kilpailevat ylpeillen siitä, kuka saa teetettyä halvimmalla ja nopeimmin urakkansa valmiiksi, kun samaan aikaan Suomessakin rakennetaan hometaloja enemmän kuin koskaan. Jopa omien empiiristen havaintojeni pohjalta voin sanoa, että rakentamiskulttuuri on suorastaan häpeällistä, talot läpeensä juosten kustuja ja tätä kulttuuria juurrutetaan kovaa vauhtia joka paikkaan.
Näen sieluni silmin tilanteen Olkiluodolla.
Post a Comment