Pirkanmaan sosiaalifoorumi pidettiin helatorstaina Werstaalla. Kuvassa loppupaneelin jäseniä miettimässä seuraavan foorumin suuntaviivoja.
Osallistuin Kalle Kallion vetämään “Aktivismin kirjava menneisyys”-paneeliin, jossa kekusteltiin suomalaisen aktivismin juurista, lähtökohtana myös Metsämäen ja Nisulan tuore kirja Aktivistit. Suomalaisten kansanliikkeiden tarina (Edita, 2006). Jos on luovalla taloudella pitkät ja kiemuraiset juuret, niin on aktivismillakin. Itse sanoin jokusen sanan tolstoilaisuudesta, jossa mielestäni keskeisimmät piirteet ovat:
* lähimmäisenrakkaus
* pahan vastustamattomuus
* tämänpuoleisuus
Ensimmäinen on melko itsensäselittävä. Ajatuksena on, että egoismin ja materialismin sijaan ihmisen tulee keksittyä lähimmäistensä rakastamiseen, auttamiseen, palvelemiseen. Toinen ajatus tarkoittaa, että paha maailmasta loppuu, kun sitä lakataan tekemästä, ei niin, että sitä vastustetaan ja ajaudutaan vihollisen aseiden käyttöön eli pahaan. Tolstoille tämä tarkoitti esimerkiksi syytä olla osallistumatta valtion ja kirkon toimiin: veroja ei maksettu, virkoja ei hoidettu, valoja ei vannottu, armeijaan ei menty ja niin edelleen. Pitää rakentaa mahdollisimman itsenäisiä ja omavaraisia pienyhteisöjä. Esimerkiksi usein Gandhin suuhun laitettu lause, että miten ihmeessä muka muutama kymmenen tuhatta englantilaista pystyy hallitsemaan muutamaa sataa miljoonaa intialaista (“What does it mean that thirty thousand people, not athletes, but rather weak and ordinary people, have enslaved two hundred millions of vigorous, clever, capable, freedom-loving people? Do not the figures make it clear that not the English, but the Indians, have enslaved themselves ?”), on Tolstoin lause, kuuluisasta kirjeestä “A Letter to a Hindu“, joka herätti Gandhin ajattelemaan Intian itsenäistymistä nimenomaan intialaisena projektina, ei eurooppalaisena itsenäisyystaisteluna. Jos eduskunta esimerkiksi ratifioi Euroopan perustuslain, voisi veronmaksulakko olla hyvä reaktio. Kolmas piirre tarkoittaa, että vaikka Tolstoi sai innoituksensa erityisesti Uudesta Testametista, Jeesuksen Vuorisaarnasta, ja monelle tolstoilaiselle, kuten Arvid Järnefeltille, tolstoilaisuus oli uskonnollinen herääminen, ei hyviä tekoja tehdä siksi, että saadaan palkka seuraavassa elämässä, vaan siksi, että Jumalan valtakunta toteutuu nyt, täällä. Tolstoilaisuus ei ole täsmällinen oppi, pikemminkin käytäntöön suuntautunut elämäntapa, “kiipeäminen alas talonpojan harteilta” eli toisten työllä elämisen ja muun pahan teon lopettaminen ja maanläheisen, omavaraisen, työnjakoa vierastavan ja omasta kulttuurista nousevan elämäntavan harjoittamista.
