Jos ei tästä häkkyrästä saa kiksejä, niin sitten ei kerta kaikkiaan ole öljyhuipisti eli amerikaksi ‘peaknikki’. The Oil Drum on pullollaan näitä tilastoja ja niiden kommentteja.
–
-
-
arkisto – archives
-
RSS Links
-
-
Wikipod
Saturday, October 14, 2006
Vihdoinkin käyttöä iPodille! Wikipod on ohjelma, joka lataa käyttäjän määrittelemän Wikipedian osan iPodille. Kuvat eivät tule mukana, mutta linkit toimivat. Koko englanninkielinen Wikipedia on kuulemma 1.1 Gigaa; periaatteesa mahtuu iPodiin. Hyvää on, ettei tarvita yhteyttä nettiin, huonoa, ettei kunnon hakua ole (?!). Nyt siis hyvä kannettava tietosanakirja maksaa saman verran kuin hyvä mp3-soitin.
Aijjai niitä aikoja, kun hyvä PCn myyntilause oli: “sinne voi tallettaa vaikka reseptejä.”
Tunnustuksettomuus
Friday, October 13, 2006
Guy Haarscherin kirja Tunnustuksettomuus puhuu tärkeästä aiheesta:
Mitä tunnustuksettomuus ensi sijassa on? Asian ydin on olennaisesti poliittinen: jos valtio on sanan laajimmassa mielessä “tunnustukseton” se ei aseta etusijalle mitään uskontokuntaa eikä yleisemmin ottaen mitään käsitystä hyvästä elämästä, mutta samalla se takaa tietyissä rajoissa, että niitä kaikkia voidaan ilmaista vapaasti.
Kuten Jarkko Tontti kirjan esipuheessa toteaa, iskulause “kirkko irti valtiosta” osoittaa, miten yksipuinen tilannne on Suomessa:
Puhe “kirkosta” kertoo yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa vallitsee yksi ylivoimainen, lähes koko kansan yhteinen uskonto […]. Se ei ole yksi uskonnollinen yhdyskunta muiden joukossa vaan Kirkko.
Veikkaan, että juuri Kirkolle ero tekisi hyvää, kun se uudelleen löytäisi paikkansa henkiseltä, eikä valtapoliittiselta alueelta. Eikä valtiollekaan tekisi haittaa, jos se katsoisi tasavertaisiksi kansalaisikseen myös ei-kristilliset ihmiset.
Smash Asem
Thursday, October 12, 2006
Tämä kolumni on uudessa Aikalaisessa, nro 16/2006. Juhan ja Tommi Hoikkalan blogin jutut mielenosoituksesta, poliisin toiminnasta ja sen jälkeisestä keskustelusta kannattaa tsekata.
Mitä Kiasmalla tapahtui?
Suomalainen luottaa poliisiin, syystäkin. Tätä taustaa vasten Kiasman edustan “Smash Asem†-mielenosoituksen kömpelyydet piirtyvät terävästi esiin. Sivulliset jäivät mottiin, heitä pidätettiin ja valokuvattiin ja poliisi itse toimi provokaattorina, kuten Suomen Kuvalehden toimittaja Kustaa Hulkko (37/2006) ja mm. Thomas Wallgrenin kokoama useista tutkijoista koostuva kansalaistarkkailijaryhmä ovat kertoneet. Kaikkiaan 136 ihmistä pidätettiin, kun poliisin esittämien arvioiden mukaan mielenosoituksen järjestänyt “anarkistien†ydinjengi oli noin 20-30 ihmistä.
Yksi selitys on, että poliisin toimet olivat ylilyöntejä, ehkä myös jonkinlaista näytönhalua. Mopo karkasi käsistä, ensin poliisilta, sitten medialta. Toisenlaisen käsityksen esittää Pentti Linkola Helsingin Sanomissa (28.9.): “Saatan ymmärtää poliisin toimia, eivätkä ne ehkä olleet edes ylimitoitettuja. Ne olivat uhkaus, näyttö siitä, että tämä yhteiskuntajärjestelmä puolustautuu.†Linkolalla on herkkä ja kriittinen medialukutaito: ylilyönnin takana pitää nähdä sen oikea koko, joka vastaa uhan kokoa. “Anarkistit†kiistävät Linkolan mukaan koko talouskasvulle perustuvan järjestelmän ja siksi voimatoimet olivat oikein mitoitettuja.
Taustalla häämöttää myös vallankumouksellinen liberaalien periaatteiden ja yksilönvapauksien kumoaminen turvallisuuden ja omaisuuden suojan nimissä. Yhdysvalloissa suuntaus on alkanut herättää keskustelua, viimeistään nyt kun anglosaksisessa traditiossa jo 1300-luvulta periytyvä yksilön mahdollisuus saada pidätyksensä käsiteltyä oikeudessa on terrorismin vastaisen sodan myötä murenemassa. Ehkä kriittisen medialukutaidon toinen sanoma onkin, että sota terrorismia vastaan on myös sotaa länsimaiden omaa väestöä vastaan.
Aamulehden tilaamassa mielipidekyselyssä 68% prosenttia vastaajista piti poliisin toimia Kiasman luona oikeutettuina. Kiila, jota väliimme lyödään, kuuluu: “Kannatatko mistään piittaamattomia anarkisteja vai rehtiä suomalaista yhteiskuntajärjestelmää?†Voima-lehden numerossa 8/2006 anarkisti Jukka Vuorio kertoo poliisin kieltäneen häneltä äänentoistolaitteiden, megafonin ja naamion käytön “poliisilakiin†vedoten. Kiilaa ei kannata nielaista käymättä läpi pientä ajatuskoetta. Toki poliisilaki, joka suojaa ikkunat riehujilta, on mukava. Toki tietojen keruu ja valvonta, ehkä jopa yksilön oikeuksien loukkaukset ovat siedettäviä silloin, kun mukavan oloiset vanhaset ja heinäluomat ovat vallassa. Mutta valta vaihtuu. Jos olet oikeistolainen, mieti, olisiko “poliisilaki†kiva myös silloin, kun (ääri)vasemmisto on vallassa? Jos olet vasemmistolainen, mieti, olisiko “poliisilaki†kiva myös silloin, kun (ääri)oikeisto on vallassa? Onko vielä kivaa, että puhelinyhtiöiden ja internet-operattorien on säilytettävä kaikki tiedot yhteyksistäsi viiden vuoden ajan ja luovutettava ne tarvittaessa hallitukselle? Onko vielä kivaa, että mielenosoituksille ja mielenosoittajille voidaan tehdä miltei mitä vain?
Kehdosta kehtoon
Tuesday, October 10, 2006
William McDonoughn ja Michael Braungartin kirja Cradle to Cradle on jo nimeltään vahva metafora. Kun teollinen yhteiskunta suunnitteli tavarat kiertämään kehdosta hautaan (eli kaatopaikoille tai hujan hajan mihin vaan) pitää post-teollisen yhteiskunnan (kuten myös monien pre-teollisten) suunnitella tavarat kiertämään kehdosta kehtoon. Käytetystä tavarasta tulee käytön jälkeen suunnitellusti ja kitkatta raaka-ainetta. Kirjan alussa McDonough Ja Braungart sanovat, että esimerkiksi auto pitäisi suunnitella niin, että sen voi käytön jälkeen vaikka syödä. Tuotteisiin ei kannata pistää mitään, mistä ei niiden käytön jälkeenkin olisi suoraan hyötyä ilman raskaita uudelleenkäsittelyjä. Ajatus on mielestäni kerrassaan mainio ja antaa mainion perspektiivin tarkastella ns. ekologistenkin tuotteiden ekologisuutta. Käytimme sitä runsaasti kirjassa Viettelevä politiikka.
Kirja itse on muovia, koska herrat eivät halunneet tuhota niinkin ainutlaatuista ja upeaa resurssia kuin puuta kirjan vuoksi. Niinpä sitä voi lukea kosteissa ympäristöissä. Tulee kuitenkin mieleen, että olisiko paperikirja sittenkin muovista helpompi saada uudelleen kehtoon esimerkiksi Suomessa? Ainakaan minä en tiedä, mihin tuo muovikirja pitäisi laittaa, että se kiertäisi uudeksi kirjaksi tai muuksi vastaavaksi.
Demokratia, Eu ja Intia
Monday, October 9, 2006
Kuten Intian pääministeri Manmohan Singh toteaa Suomen Kuvalehden haastattelussa, EU ja Intia ovat maailman suurimmat demokratiat. Näiden kahden välinen dialogi on sikälikin hyvä ajatus. Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam järjestää ruohonjuuritason tapaamisia tällä viikolla.
Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakam järjestää 13.10. pidettävän EU-Intia-huippukokouksen aikaan kansalaisyhteiskunnan Intia-Eurooppa -dialogeja. Järjestäjät haluavat tuoda keskusteluun Intian ja Euroopan suhteista marginalisoitujen enemmistöjen kokemuksia ja tavoitteita. Tervetuloa purkamaan Intian talousihmettä ja kokonaisvaltaisen demokratian sijaa maanosien välisissä suhteissa.
Torstaina 12.10. klo 15, Helsinki
Indian Economic Boom and the Last Person
Paikalla intialaiset aktivistit Vijay Pratap, Ghanshyam ja professori V.B. Singh, sekä Suomesta Marko Ulvila.Kepan Aurinko-huone, Töölöntorinkatu 2 B (kirjaston puoleinen rappu)
Lisätietoja: marko.ulvila[a]kaapeli.fi, puh. 044-5332368Perjantai 13.10. klo 9-15, Helsinki
India-Europe Dialogues on Democracy and Swaraj
Vanha ylioppilastalo, musiikkisaliklo 9-12: How could India and Europe show leadership in democratizing economy.
Pyydettyjä puheenvuoroja: Vijay Pratap, Tord Björk, Satu Hassi
Kommenttipuheevuorot: Vesa-Matti Lahtiklo 13-15: Ecological Democracy
Pyydettyjä puheenvuoroja: Ghanshyam, Thomas Wallgren, Ville-Veikko Hirvelä, Tove SelinLisätietoja: anastasia.laitil[a]kolumbus.fi, puh. 045-138 5706
Lauantai 14.10. klo 10-13, Tampere
India – Europe Dialogues on Democracy and Swaraj:
South Asian and Scandinavian Traditions as Resources to Another WorldKaupunginkirjasto Metso, luentosali 2, 2. kerros
Pyydettyjä puheenvuoroja: V.B. Singh, Tord Björk, Satu Ranta-Tyrkkö Kommenttipuheenvuoro: Unto Tähtinen
Open Document Format in Europe
Friday, October 6, 2006
A recent French government report recoomends the use of ODF in all public documents in France and the EU:
In his report, “On Equal Terms,” National Assembly Deputy Bernard Carayon calls for a law making it compulsory for French government departments to use ODF when they create or distribute documents, and suggests that France ask its European partners to do likewise when exchanging documents at a European level.
This is a good idea. Open standards, such as ODF, enable the security, transparency and sustainability of information architecture.
niin&näin 3/06
Thursday, October 5, 2006
Niikkärin vuoden kolmosnumero on ilmestynyt. On muuten varmaan kaikkien aikojen paksuin, 150 sivua. Teemana ympäristöfilosofia. Kolmonen on myös 50. niin&näin, jonka kunniaksi mukana on Voltairen, Russell Meansin ja Arundhati Royn lyhyet pohdinnat kaupankäynnistä ja kulttuurivaihdosta.
Kulttuuri kulkee
Wednesday, October 4, 2006
Antti Salminen haastetteli minua Karhun nimen tiimoilta ja teki jutun Aikalaiseen. Jutusta oli kuulemma lainattu maanantain Aamulehteen “Päivän sitaatti”: “Mitään suomalaisen kulttuurin piirrettä ei olla viety, eikä tulla koskaan viemään.” Jutussa tuo pätkä menee näin:
Suomalaisesta kulttuurista ei tule koskaan vientituotetta. Sibeliukset ja aallot ovat ottaneet töihinsä vaikutteita muualta Euroopasta ja vieneet ne sinne menestyksellisesti takaisin. Mitään suomalaisen kulttuurin piirrettä ei olla viety, eikä tulla koskaan viemään. Ehkä meidän pitäisi olla suomalaisina rehellisempiä tämän epämiellyttävyyden suhteen.
– Jos Suomi olisi oikeasti eurooppalainen kulttuuri, Sorbonnen yliopistossa opetettaisiin eräkirjallisuutta.
Tarkemmin sanottuna Sibelius tai Aalto ei ottanut vaikutteita Euroopasta, vaan itse substanssin. Siihen sitten lisättiin joitakin mukavia kansallisia värityksiä ja vaikutteita, pitkälti myös jälkikäteen ja jälkiviisaaasti. Klassisen musiikin säveltäjänä oleminen tai modernina arkkitehtina oleminen ovat eurooppalaisia ammatteja, jotka onnistuvat Suomessa siinä määrin, kuin säveltäjä tai arkkitehti onnistuu olemaan eurooppalainen. Toki Sibelius silti saattaa klassisen musiikin keinoin sivuta suomalaisena olemisen ongelmia (esimerkiksi valloituspaineen alla olemista, kielenvaihtoa ja paon riemua ja uhkaa), vaikka klassinen musiikki välineenä ei ole kovin hyvin siihen tehtävään viritetty.
Ei-eurooppalaiselle suomalaiselle kulttuurille – kuten eräkirjallisuudelle – ei yleensä ole vientiä, koska ei ole kysyntää. Eräkirjallisuus on poliittisesti epäkorrektia, koska i) siinä tapetaan eläimiä, ii) sitä kirjoittavat ja lukevat enimmäkseen miehet, ii) juoni on aina sama. Nämä ritualistiset piirteet eivät sovi “kulttuuriviennin” kaavaan. Poikkeuksia aiheuttavat vallanvaihdot ja keikaukset. Esimerkiksi Lönnrot osui täydelliseen kohtaan: romantiikka oli luonut tilauksen kansaneepokselle, ja Lönnrot toimitti sen eurooppalaiseen julkisuuteen. Kalevala täytti Euroopassa paikkansa argumenttina puoli-akateemisessa keskustelussa kulttuurien synnystä.
Entäpä Lordi? Kuten “Kiss Army”-plakaatit Euroviisu-kisapaikalla osoittivat, Lordi on päivitetty versio Kissistä. Hiukan rajumpi pukeutuminen, hiukan rajumpi lavashow, partybiisejä on ruuvattu hiukan pessimistisempään suuntaan, mutta kertosäe on edelleen kunkku. Kulttuurivientiä? Niin, amerikkalaisen kulttuurin vientiä Suomesta Eurooppaan.
