William McDonoughn ja Michael Braungartin kirja Cradle to Cradle on jo nimeltään vahva metafora. Kun teollinen yhteiskunta suunnitteli tavarat kiertämään kehdosta hautaan (eli kaatopaikoille tai hujan hajan mihin vaan) pitää post-teollisen yhteiskunnan (kuten myös monien pre-teollisten) suunnitella tavarat kiertämään kehdosta kehtoon. Käytetystä tavarasta tulee käytön jälkeen suunnitellusti ja kitkatta raaka-ainetta. Kirjan alussa McDonough Ja Braungart sanovat, että esimerkiksi auto pitäisi suunnitella niin, että sen voi käytön jälkeen vaikka syödä. Tuotteisiin ei kannata pistää mitään, mistä ei niiden käytön jälkeenkin olisi suoraan hyötyä ilman raskaita uudelleenkäsittelyjä. Ajatus on mielestäni kerrassaan mainio ja antaa mainion perspektiivin tarkastella ns. ekologistenkin tuotteiden ekologisuutta. Käytimme sitä runsaasti kirjassa Viettelevä politiikka.
Kirja itse on muovia, koska herrat eivät halunneet tuhota niinkin ainutlaatuista ja upeaa resurssia kuin puuta kirjan vuoksi. Niinpä sitä voi lukea kosteissa ympäristöissä. Tulee kuitenkin mieleen, että olisiko paperikirja sittenkin muovista helpompi saada uudelleen kehtoon esimerkiksi Suomessa? Ainakaan minä en tiedä, mihin tuo muovikirja pitäisi laittaa, että se kiertäisi uudeksi kirjaksi tai muuksi vastaavaksi.
One Comment
Writing a blog is sometimes a very tough thing to keep fresh. I like the way you have been posting and hope you can keep it going.
Beth
World Fitness
Post a Comment