Skip to content

Smash Asem

Tämä kolumni on uudessa Aikalaisessa, nro 16/2006. Juhan ja Tommi Hoikkalan blogin jutut mielenosoituksesta, poliisin toiminnasta ja sen jälkeisestä keskustelusta kannattaa tsekata.

Mitä Kiasmalla tapahtui?

Suomalainen luottaa poliisiin, syystäkin. Tätä taustaa vasten Kiasman edustan “Smash Asem” -mielenosoituksen kömpelyydet piirtyvät terävästi esiin. Sivulliset jäivät mottiin, heitä pidätettiin ja valokuvattiin ja poliisi itse toimi provokaattorina, kuten Suomen Kuvalehden toimittaja Kustaa Hulkko (37/2006) ja mm. Thomas Wallgrenin kokoama useista tutkijoista koostuva kansalaistarkkailijaryhmä ovat kertoneet. Kaikkiaan 136 ihmistä pidätettiin, kun poliisin esittämien arvioiden mukaan mielenosoituksen järjestänyt “anarkistien” ydinjengi oli noin 20-30 ihmistä.

Yksi selitys on, että poliisin toimet olivat ylilyöntejä, ehkä myös jonkinlaista näytönhalua. Mopo karkasi käsistä, ensin poliisilta, sitten medialta. Toisenlaisen käsityksen esittää Pentti Linkola Helsingin Sanomissa (28.9.): “Saatan ymmärtää poliisin toimia, eivätkä ne ehkä olleet edes ylimitoitettuja. Ne olivat uhkaus, näyttö siitä, että tämä yhteiskuntajärjestelmä puolustautuu.” Linkolalla on herkkä ja kriittinen medialukutaito: ylilyönnin takana pitää nähdä sen oikea koko, joka vastaa uhan kokoa. “Anarkistit” kiistävät Linkolan mukaan koko talouskasvulle perustuvan järjestelmän ja siksi voimatoimet olivat oikein mitoitettuja.

Taustalla häämöttää myös vallankumouksellinen liberaalien periaatteiden ja yksilönvapauksien kumoaminen turvallisuuden ja omaisuuden suojan nimissä. Yhdysvalloissa suuntaus on alkanut herättää keskustelua, viimeistään nyt kun anglosaksisessa traditiossa jo 1300-luvulta periytyvä yksilön mahdollisuus saada pidätyksensä käsiteltyä oikeudessa on terrorismin vastaisen sodan myötä murenemassa. Ehkä kriittisen medialukutaidon toinen sanoma onkin, että sota terrorismia vastaan on myös sotaa länsimaiden omaa väestöä vastaan.

Aamulehden tilaamassa mielipidekyselyssä 68% prosenttia vastaajista piti poliisin toimia Kiasman luona oikeutettuina. Kiila, jota väliimme lyödään, kuuluu: “Kannatatko mistään piittaamattomia anarkisteja vai rehtiä suomalaista yhteiskuntajärjestelmää?” Voima-lehden numerossa 8/2006 anarkisti Jukka Vuorio kertoo poliisin kieltäneen häneltä äänentoistolaitteiden, megafonin ja naamion käytön “poliisilakiin” vedoten. Kiilaa ei kannata nielaista käymättä läpi pientä ajatuskoetta. Toki poliisilaki, joka suojaa ikkunat riehujilta, on mukava. Toki tietojen keruu ja valvonta, ehkä jopa yksilön oikeuksien loukkaukset ovat siedettäviä silloin, kun mukavan oloiset vanhaset ja heinäluomat ovat vallassa. Mutta valta vaihtuu. Jos olet oikeistolainen, mieti, olisiko “poliisilaki” kiva myös silloin, kun (ääri)vasemmisto on vallassa? Jos olet vasemmistolainen, mieti, olisiko “poliisilaki” kiva myös silloin, kun (ääri)oikeisto on vallassa? Onko vielä kivaa, että puhelinyhtiöiden ja internet-operattorien on säilytettävä kaikki tiedot yhteyksistäsi viiden vuoden ajan ja luovutettava ne tarvittaessa hallitukselle? Onko vielä kivaa, että mielenosoituksille ja mielenosoittajille voidaan tehdä miltei mitä vain?

2 Comments

  1. Hei. olet joskus niin pirun vaikeaselkoinen, että tällainen monivammainen ja uuslukutaitoinen ei pysty aina seuraamaan perässä. Nyt olet yltänyt hienoon yhteenvetoon noista yhteiskuntamma kannalta melko ratkaisevistakin tapahtumista. Valitettavasti taidat olla analyysissäsi oikeassa, siis valitettavaa se on yksilön ja vapauden kannalta, mutta koneisto voi olla toista mieltä. KIITOS!

    Thursday, October 12, 2006 at 9:25 pm | Permalink
  2. Tere wrote:

    No mutta, “vaikeaselkoisuutta”, harmi. Kiitos kiitoksista.

    Välillä joutuu ihan omituisiin hommiin, kuten liberaaleja arvoja ja yksilöitä puolustamaan.

    Juha Varto sanoi eilen luennollaan jännän jutun: Sokrateen päätös jäädä juomaan myrkkymalja (eikä kävellä ulos Ateenasta, kuten tapana oli) oli osoitus epäindividualismista, ateenalaisuudesta. Kuolemantuomio ei tästä näkökulmasta ollutkaan Sokrates-yksilön oikeuksien vastainen, vaan ateena-yhteisön sisäistä väkivaltaa, jota S halusi hoitaa juomalla myrkyn. Hurja käännös.

    Friday, October 13, 2006 at 1:02 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*