“Faasimuutos eli faasitransitio on epäjatkuvuuskohta aineen käyttäytymistä kuvaavissa yhtälöissä. Faasimuutoksia ovat mm. olomuodon muutokset, aineen liukeneminen ja eräät muut tapahtumat.”
Näin fysiikassa. Länsimaisessa poliittisessa maisemassa on juuri tapahtumassa vastaavanlainen historiallinen olomuodonmuutos, jossa ideologiset koordinaatit kääntyvät, mustasta tulee valkoista, kepeistä porkkanoita ja vanhat oletukset tomivuudesta lakkaaavat toimimasta. Jäällä voi luistella, sulalla selällä ei.
Englannin keskuspankki on virallisesti varoittanut “perheitä”, että odotettavissa on elintason laskua ja lisääntyvää työttömyyttä. Syynä on “nykyinen taloudellinen tilanne”.
Tänään Yle raportoi energiayhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajan Suomen hallituksen talousneuvostossa pitämästä esitelmästä, jossa hän on sanonut muun muassa “Emme voi enää varmuudella luvata lapsillemme parempaa ja vauraampaa tulevaisuutta.” Hän oli viitannut myös energiapolitiikkaan. “Energian saatavuus korostuu ja voi muodostua jo lähivuosina kriittiseksi Euroopalle.”
Pitkään on tietenkin varoiteltu kansainvälisen kipailun kiristymisestä ja niistä ankarista seurauksista, joita kilpailukyvyn heikentymisestä seuraa. Tämä on normaali oikeistolaisen politiikan retorinen väline. Yllä lainatuissa huomioissa on edelleen ja tulevaisuudessakin osittain kyse tästä tutusta strategiasta. Erilaiset vyönkiristykset, “austerity measures”, hyödyttävät yksiä, köyhdyttävät toisia. Näin on jatkossakin.
Sen sijaan faasimuutos näkyy siinä, että pikkuhiljaa arvostetut taloustahot vaihtavat sävyn “kyllä se siitä kunhan kiristetään tahtia ja nyt jo kasvua näkyy”-osastolta “pakko kiristää tahtia, ettei putoa vielä noepammin”-osastolle. Kysymys takouskasvusta muuttuu akateemiseksi. Sitä ei tule, haluamme tai emme. Velat kasvavat. Valtiot epäonnistuvat. Latvia, Islanti, Kreikka, Portugali… Lähivuosina lista pitenee, ei lyhene.
Vastaavia merkkejä faasimuutoksesta ovat puheet lakko-oikeuden rajoittamisesta ja Vanhasen “Kreikan auttaminen ei ole tappiollista Suomelle”-puheet. Ensimmäinen kertoo jonkin hyvin vanhan paluusta. Oikeiston tarjous lähiaikoina tulee olemaan pakkotyö. Pidemmät työurat, pidemmät työpäivät. Näillä saadaan pankiirien bonukset maksettua. Eikä edes suomalaisten pankkiirien! Toinen taas on hyvin uutta. Keskutalainen poliitikko laittamassa suomalaisten veronmaksajien rahoja kreikkalaisen pörssikeinottelun paikkaamisen. Piti sekin päivä kokea. Saa nähdä kestääkö EU-solidaarisuus. Solidaarisuus tässä on valitettavasti eliittien solidaarisuutta toisilleen. Pikemminkin voisi veikata protektionismin uutta tulemista keskipitkällä aikavälillä. Oikeistolainen politiikka tulee koko ajan liukumaan autoritaarisemmaksi. Ilman talouskasvua tuloerojen kasvattamiselle ei ole mitään perusteita.
Vastaavasti vasemmistolaisen politiikan on pian löydettävä vanhat ja uudet koordinaatit. Ensin vanha: pois palkkatyöstä & tavallisten ihmisten solidaarisuus. Uusi: sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus kutistuvan talouden oloissa. Pitkään vasemmisto on osannut tasoittaa tuloeroja vain talouskasvun oloissa. On opeteltava uusia kikkoja.
