Kalevalaisessa kansanrunoudessa nimellä ”synty” kuvataan ihmisjoukon kollektiivista ei-propositionaalista tietoa oman elämäntapansa merkitysperustoista. Usein ei-teollisessa elämässä merkitysperusta ei olekaan erillään aineellisen toimeentulon maailmasta: käyttöesineet ovat kauniita ja kauneus on tarkoituksenmukaista. Teollista sivilisaatiota taas on kuvattu arvojen ja välineiden, keinojen ja päämäärien erottelijana, joka laskevalla järjellään ottaa irti kaiken, minkä saa, tietämättä varsinaisesti, miksi tai mitä varten. Kahtiajaossa on itua, mutta vielä häiritsevämpi kuva saadaan, jos teollinenkin sivilisaatio nähdään yhtenäisenä, käyttöesineissään merkitysperustansa paljastavana kulttuurina. Pitkin maapalloa putket kiemurtelevat kohti valtaisia säiliöitä ja verkostoja. Tankkerit ja säiliöautot rahtaavat pistävänhajuista nestettä yhä kauemmas yhä uusiin yhä pienempiin säiliöihin ja tankkeihin, kunnes ohuet putket päätyvät puristuskammioon, jossa kaasuksi pirstoutuvat pisarat räjäytetään uudelleen ja uudelleen. Mitä tämä merkitys- ja aineellisen elämän perusta meistä tietää? Ainakin sen, että jos se on perusta, olemme sille sokeita, ja kahtiajakoteoria on yksi sokeuden muoto.
PDF (julkaistu niin & näin 4/09)
Post a Comment