Slavoj Zizekin kuuluisan huomion mukaan ajatus liberaalin demokratian ja kapitalismin voittoon päättyvästä ”historian lopusta” on kahteen kertaan kuollut ja kuopattu. Ensimmäisen kerran (poliittisesti) New Yorkiin ja Washingtoniin vuonna 2001 tehtyjen terrori-iskujen myötä ja toisen kerran (taloudellisesti) vuoden 2008 finanssikriisin takia.
Euroopasta katsottuna Slovenian jättiläinen näyttää kuitenkin toiveajattelevan. Euroalueen virallinen talouspolitiikka noudattaa historian loppuun uskovaa ”There is no alternative”-logiikkaa entistä puhdikkaammin. Esimerkiksi talouskomissaari Olli Rehn on todennut, että tehdyille kriisinhoitoratkaisuille ei ollut vaihtoehtoja ja että ”vakavasti otettavat” taloustieteilijät tietävät tämän.
Meneillään olevan taloudellisen ja poliittisen kriisin sisään kätkeytyy hämmästyttävä mahdollisuus. Kriisi saattaa olla paitsi taloudellinen ja poliittinen murros, myös eräänlainen maailmankuvallinen käännöskohta, illuusion paljastuminen.
1800-luvulta hurjaan nousuun lähtenyt teollinen sivilisaatio on runsaassa vuosisadassa totuttanut suuren osan maailman ihmisistä nousevan elintasoon ja talouteen. Vuosikymmen toisensa jälkeen talouteen on pumpattu enemmän fossiilista voimaa, joka tekee töitä paljon ihmis- ja eläinlihaksia tehokkaammin. Vuonna 1896 ruotsalainen kemisti Svante Arrhenius aavisti, että hiilen poltosta seuraava hiilidioksidi vaikuttaa ilmakehään lämmittävästi. Sen jälkeen polttomoottorien rakentaminen vasta alkoi. Nykyään esimerkiksi jokaista suomalaista palvelee keskimäärin 30 energiaorjaa, muualta pumpatun fossiilisen polttoaineen tekemänä työnä.
Energia ja kokemus on ilmestynyt. Kirjan ajatus lähti yksinkertaisesta huomiosta: kun teollista sivilisaatiota tai modernia aikaa on kritisoitu ja kehuttu, ratkaiseva taustatekijä nimeltä fossiiliset polttoaineet ja vielä tarkemmin öljy on unohdettu. Monikaan filosofi tai kulttuurikriitikko ei ole arvioinut öljyn merkitystä teollisen sivilisaation elämänmuodoille, ei edes silloin, kun hän on tarkastellut asioita kuten massatuotantoa, teknologiaa, koneellistumista, yhdenmukaistumista – kaikki ilmiöitä, jotka olisivat kovin toisenlaisia ilman öljyä. Kirjan yrityksenä on ymmärtää tätä sokeaa pistettä, ei pelkästään erehdyksenä, vaan nimenomaan teollista sivilisaatiota luonnehtivana kokemuksellisena piirteenä.
Ensimmäisen kerran aiheesta tule puhe Tampereella 25.4., Vihreän puolueen järjestämässä tilaisuudessa “Ilta öljystä – ja sen loppumisesta“, jossa myös Rauli Partanen puhuu tuoreesta kirjasta Suomi öljyn jälkeen. Partasen, Paloheimon ja Wariksen kirja on erinomaisen selkeä, kattava ja kylmähermoinen esitys halvan öljyn ajan lopusta Suomen näkökulmasta. Suosittelen varauksetta!
Toisen kerran aion puhua aiheesta Atomic Ciné-tapahtumassa Helsingissä 27.4. Yksi jännittävä huomio kun on, että nk. vaihtoehtoisten energiamuotojen kuten ydinvoiman hinta on noussut samalla, kun fossiilisten hinta on noussut. Näkymätön käsi loistaa poissaolollaan.
***
Päivitys 13.4.: Nyt luettavissa myös kirjan (lyhyt) ensimmäinen luku: 0. Ruumiinryöstö
Löytyi sattumoisin hieno kirja, ale-korista; Sylvain Tessonin Putkea pitkin (Atena, 2010 suomennos Pirjo Thorel). Kertoo kirjoittajan matkasta polkupyörällä Aral-järveltä ja Kaspian öljyalueilta Turkin Välimeren-rannikolle, Baku-Tbilisi-Ceyhan öljyputkea seuraillen. Täynnä faktaa, mainiota tuokiokuvia, ranskalaista viipyilevän runollista eksistentialismia, joka voi tietysti käydä hermoillekin, jos niikseen. Votkaa juodaan, ja vaikka pyörämatkat ovat pitkiä, kyse ei ole urheilusuorituksesta. Geopolitiikka ja runollisuus limittyvät mukavasti. “Kestävä kehitys” saa näpeilleen ja Tesson luonnehtii ohimennen aika kattavasti myös aikamme poliittisia mahdollisuuksia.
Lainaus sivulta 88:
Abseronin niemimaalla, muutama kilometri [Bakun] keskustasta koilliseen on Suraxanin pieni mogulitemppeli 1700-luvulta. Maanpinnassa olevasta halkeamasta vuoti muinoin sen verran maakaasua, että se riitti pitämään temppelissä yllä ikuista tulta. Temppelin päätykoristeesen on kuvattu Shivan kolmikärki. Tulenpalvojat – hurmahenkiset zarathustralaiset, aurinkoa plavovat persialaiset ja hartaat punjabilaiset – tulivat temppeliin kiittämään jumalaa. Mutta missä on se jumala, joka olisi joskus pystynyt voittamaan edistyksen? Vuonna 1879 hindupappi, joka valvoi jumalaista liekkiä, myi kaasun hyödyntämisoikeudet Baku Oil Companylle! Suuret öljy-yhtiöt ovat jumaliakin vahvempia titaaneja. Ovella lippuja myyvä muslimi selittää, että temppeli on nykyään liitetty kaupungin kaasuverkkoon.
Samalla Tesson saa näkyviin nyky-öljyn irrationaalisen, pyhän puolen. Hän kuvaa mustia putkia voimalinjoina ja ikään kuin maasta kaivetun ja uhratun jumalan maalle läjähtäneenä suolistona. Tosin BP on valistuneesti kaivanut BTC-putken suurelta osin maan alle, osin myös turvallisuussyistä.
Sama heppu on käynyt eksistoimassa ja eksistentialisoimassa myös Baikalilla:
Rohkean reunaan ylpenä esittää: Jari-Pekka Tamminen & Pasi Takkinen: Maailmanalku
Kuvat: Sini-Janika Koivumäki
Sisällys Aamunsarastus
Maailmanparannuksesta toipumassa … 2
Ruokaa, juomaa ja enemmän kaikkee … 5
Vuoropuhelua Koneen kanssa … 1 1 Julistajat
Julistajat … 1 8 Koneen jälkeen
Matka … 22
Entropia, Elämä ja Kone … 29
Koneen nousu … 38
Vihan päivä … 50
Maailmanalku … 61
ISBN 978-952-286-524-3, pehmäkantinen, 76 sivua, 5€ + postikulut 1,10 €
