Skip to content

Kymmenen dollaria, viisitoista Roviota

Vuonna 2011 Suomen kauppatase kääntyi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen ja samalla ensi kertaa euroaikana alijäämäiseksi. Alijäämä oli 3,6 miljardia euroa – reaaliarvoltaan samaa luokkaa kuin öljykriisin aikaan 1974–75. Notkahdukseen on monia syitä. Tulopuolella viennin arvoa laskivat finanssikriisin aiheuttama kaupan hiipuminen Euroopassa, poisjääneet risteilijäkaupat, Nokian vähittäinen alasajo ja niin edelleen. Menopuolella puolestaan on yksi syy ylitse muiden: öljy ja öljyn hintaan sidottu maakaasu. Näin Tullihallituksen tiedote: ”Öljy ja koneet vetivät tuonnin 16 prosentin kasvuun, […] energiatuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2011 38%”.

Öljyn maailmanmarkkinahinta on 2000-luvulla karkeasti ottaen viisinkertaistunut, 20 dollarista tynnyriltä 100 dollariin. Suomeen öljy tulee miltei yksinomaan Venäjältä, yli 90 prosenttia noin kahdensadantuhannen öljytynnyrin päiväkulutuksesta tuodaan idästä. Kymmenen dollarin hinnannousu tietää Suomelle vuositasolla 0,73 miljardin lisäkustannuksia tuontiin, joten 3,6 miljardin alijäämä kuittaantuu 50 dollarin hinnannousulla. Toisin sanoen jos öljyn hinta vuonna 2011 olisi ollut 50 dollaria (mikä silti olisi ollut yli tuplasti korkeampi hinta kuin 2000-luvun alkupuolella) eikä 100 dollaria tynnyriltä, kauppatase olisi ollut tasapainossa.

Kummallinen seikka on näiden Venäjälle valuvien miljardien kiinnostamattomuus julkisen keskustelun kannalta. Esimerkiksi Kreikan I tukipaketin miljardeista (pääministerin mukaan summa on 1,5 miljardia) on poliittista ja taloudellista keskustelua käyty paljon enemmän. Näin vaikka Venäjälle öljystä maksetaan miljardeja joka vuosi ja siten summa kohoaa nopeasti paljon Kreikka-kuluja korkeammaksi.

Ongelma ei tietenkään koske vain Suomea, vaan kaikkia tuontienergian varassa toimivia maita. Sattumaa tai ei, Euroopassa öljyriippuvaisimpia ovat Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Italia. Sen paremmin Suomi kuin PIIGS-maatkaan eivät mitenkään pysty tasoittamaan alijäämäänsä, jos öljyn hinta nousee vielä vaikkapa 150 dollariin tynnyriltä, korkeammista lukemista puhumattakaan. Viennin lisääminen auttaa vain osittain. Esimerkiksi Angry Birds-pelin tuottaneen Rovion liikevoitto vuonna 2011 oli 48 miljoonaa. Jos ajatellaan kaiken sen tulleen vientituloina, tarvittaisiin öljyn hinnan kallistumista 10 dollarilla korvaamaan noin 15 Rovion kaltaista yritystä ja öljyn 2000-luvun kallistumista paikkaamaan 120 Roviota.

Vähintään kummallista on myös, että kun NordStream kertoi suunnittelevansa uutta kaasuputkea Itämeren pohjaan, ulkoministeri Tuomioja kiirehti toteamaan, että putket eivät ole turvallisuuspolitiinen kysymys. Venäjä on kuitenkin aivan lähivuosina käyttänyt kaasun toimitusten katkaisemista poliittisen painostuksen välineenä. Suoran painostuksen lisäksi ongelmana on laajempi energiapoliittinen “suomettuminen”: kuten vuonna 2010 nettiin vuotanut Saksan puolustusvoimille teetetty öljyhuippu-raportti toteaa, saksalaisten poliitikkojen on vähennettävä Venäjän ihmisoikeuspolitiikan arvostelua energiariippuvuuden takia. Miten sitten lienee suomalaisten poliitikkojen laita?

Tampereella maakaasun käyttö on auttanut vähentämään hiilidioksipäästöjä, mutta samalla lisännyt energian tuontia. Tuomioja uskoo energian ostamisen Venäjältä luovan “keskinäistä riippuvuutta”. Tämä “keskinäisyys” on kovin yksisuuntaista, koska Venäjä voi myydä öljynsä ja kaasunsa yhtä hyvin vaikka Kiinaan, mutta Suomi ei voi ostaa fossiilisia polttoaineitaan yhtä hyvin Venezuelasta tai Saudi-Arabiasta (eikä Norjasta, jonka tuotanto laskee usean prosentin vuosivauhtia). Jo nyt on selvää, että ennen kuin tullaan vuoteen 2020, jolloin “Ekotehokas Tampere – ECO2”-hankkeen ansiokkaiden päästövähennysten pitäisi olla voimassa, päästöjen lisäksi energian hinta ja saatavuus ovat merkittäviä ongelmia. Hajautetun ja omavaraisen energian tuotannon eteneminen on liian hidasta ja käsittämättömän tahmeaa, kun sitä puoltavat niin taloudelliset, ekologiset kuin nyt jo vanhanaikaisesti sanottuna isänmaallisetkin syyt.

Kultakuume: yhteinen päämäärä Suomelle?

Kultakuumeessa ajatuspajojen Suomi-visioita ruotimassa, Hanna Kuuselan ja Marja Jalavan kanssa: http://areena.yle.fi/radio/1733114

Mustarinda: Art and Ecological Transition

The first volume of the new annual Mustarinda magazine opens up cultural perspectives to the environmental crisis, in particular concerning the role
of art during these times in which the relationship between humans and nature is at a crossroads. The contributors in the volume include cultural researchers Paavo Järvensivu and Karoliina Lummaa and visual artists Jussi Kivi and Antti Majava. In addition, there is a visual documentation of the Mustarinda 2012 Beauty art exhibition, including an intensive discussion with the philosopher Tere Vadén.

Uuden Mustarinda-lehden ensimmäinen numero avaa ympäristökriisin kulttuurisia näkökulmia ja erityisesti taiteen roolia aikana, jolloin ihmisen ja luonnon suhteet ovat taitekohdassa. Esseiden ja artikkeleiden kirjoittajat ovat talouskulttuurin tutkija Paavo Järvensivu, kuvataiteilija Jussi Kivi, kulttuurintutkija Karoliina Lummaa ja kuvataiteilija Antti Majava. Lisäksi lehdessä esitellään kuvin Mustarinda 2012 Kauneus –taidenäyttely ja raportoidaan sen äärellä käyty keskustelu filosofi Tere Vadénin kanssa. Englanninkielinen lehti ilmestyy jatkossa vuosittain ja tähtää kansainväliseen jakeluun.

Kaltiossa…

Minna Kemppaisen haastattelemana, Tere Vadénin maailmanloppu:

Filosofi Tere Vadén ja Kaltio kävivät sähköpostivaihtoa maailmanlopusta. Millainen on Vadénin maailmanloppu ja onko ihmiskunnalla enää mitään toivoa? Kuka meidät pelastaa? Ja mikä on kysymys, johon edes Vadénilla ei ollut vastausta?

Lue lisää…

Energia ja syntytieto

Esitelmä Vihreän elämänsuojelun liiton seminaarissa Lahdessa 24.11.

Kiitos radiosateilynreiskalle kuvauksesta ja editoinnista.

VESLin seminaari lauantaina

11.HETKI!! Ympäristölatastrofi etenee – Mitä on vielä tehtävissä?

Vihreän Elämänsuojelun Liiton järjestämä valtakunnallinen ympäristöseminaari (Lahti 24.11.2012) käsittelee tänäkin vuonna yhdennentoista hetken asiaa eli ympäristön katastrofaalisesti heikkenevää tilaa. Elonkehämme tilaa ja tulevaisuutta pohditaan niin filosofian, ekologian kuin tekniikan ja taloustieteenkin näkökulmista.

Seminaariin oman asiantuntemuksensa tuo edustava joukko maamme johtavia ajattelijoita; ympäristön, ekologian ja talouden asiantuntijoita: filosofi Tere Vadén, evoluutiopaleontologi Mikael Fortelius ja kauppatieteiden tohtori Timo Järvensivu. Edellämainittujen seminaaripuhujien lisäksi kuulemme kiinnostavan paneelikeskustelun teemalla “Ympäristökatastrofi ja älymystön vastuu”. Panelisteina professori Eero Paloheimo, lääkäri Irma Kerppola-Sirola, kalastaja Pentti Linkola ja kulttuuriantropologi Matti Sarmela.

Tilaisuudessa julkaistaan myös VESL:n Pasi Takkisen kirjoittama pamfletti Ympäristöliike 2000-luvulla eli kuinka ympäristöliike ei ymmärrä itseään, toimintaympäristöään eikä tavoitteitaan.

11. Hetki !! -seminaari Lahdessa lauantaina 24.11.2012 klo 11 – 16. Paikkana pääkirjaston auditorio osoitteessa Kirkkokatu 31. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Kirjastossa palvelee kahvila Rakas Vihtori klo 10 – 15.

Tapahtuman Facebook-sivu.

Talvivaara

Eihän maailmassa vielä sellaista kaivosallasta ole tehty, joka ei vuotaisi. Siks ei ois kannattanu ainakaan vedenjakajalle laittaa. Eli “credit where credit is due”. Vanhanen, Lehtomäki, Häkämies, Pekkarinen. ELY-keskus fiaskon lisäksi muita Vanhanen-II’n huononnuksia suomalaiseen elämänmuotoon edustavat Lex Nokia ja uusi yliopistolaki. Melkonen jyrä.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhasen_II_hallitus


http://suomenluonto.blogit.fi/talvivaaran-allasonnettomuus-on-jo-maailmanluokkaa/

http://www.laitos.fi/mita-voimme-tehda-talvivaaralle.html

http://fifi.voima.fi/artikkeli/2012/marraskuu/talvivaara-on-kansallinen-projekti

Russell Means

Kannattaa tsekata omaelämäkerta, Where White Men Fear to Tread.

niin & näin 3/06’ssa oli pieni ja mainio suomennospätkä kuuluisasta “For American to live, Europe must die!” puheesta [PDF]

Messuilua

Lauantaina 27.10. oon puhumassa ensin Varjokirjamessuilla, Pasilan Rauhanasemalla kello 14:30, sitten kello 15:30 Helsingin Kirjamessuilla siinä vieressä, Aino-lavalla Markus Leikolan haastateltavana. Molemmissa aiheena Heidegger, Zizek ja vallankumous.

Taloussanomat, iso- ja pikkukarhu

Viikonlopulla Taloussanomissa oli juttu “Miksi tästä ei puhuta? “Suomi on Venäjän energiaprovinssi”“. Jos oikein ymmärsin, niin Megapolis2027-tapahtumassa pitämäni puheenvuoro innotti lehteä jutun tekoon.

Aika jännästi kommentit Taloussanomissa jakautuu kahteen ryhmään, markkinafundamentalisit, jotka ei pysty kuvitteleen tilannetta jossa kaupasta ei saa mitä haluaa, ja perinteismmät jäärät, jotka on perusvaruillaan Venäjän suhteen. Se konteksti mikä tosta jutusta vielä puuttuu, on että Euroopassa hommat menee huonompaan suuntaan todella nopeasti – mantereella nähdään jo nälkää ja fasistit ja poliisit tekee yhteistyötä. Vinay Guptalla on hyvä juttu aiheesta.

Toi ajatus, että Suomen tarttee energiariippuvuuden takia pitää sordiinoa Venäjän suuntaan, ei tietenkään oo mun keksimä, vaan luin sen Saksan puolustusvoimien tilaamasta öljyhuippu-raportista (“Peak Oil – Sicherheitspolitische Implikationen knapper Ressourcen.” Zentrum für Transformation des Bundeswehr, Strausberg 2010), joka taannoin vuoti nettiin. Siinä puhutaan, esimerkiksi sivuilla 20 ja 54, miten Euroopan yleensä ja Saksan erityisesti on poliittisella tasolla otettava huomioon taloudellinen riippuvaisuus tuontienergiasta Venäjältä.