# Wealth Without Work
# Pleasure Without Conscience
# Knowledge Without Character
# Commerce Without Morality
# Science Without Humanity
# Religion Without Sacrifice
# Politics Without Principle
What would these be in Finnish? Maybe:
# Vaivaton varallisuus
# Omatunnoton nautinto
# Luonteeton tieto
# Moraaliton kaupankäynti
# Epäinhimillinen tiede
# Uhraukseton uskonto
# Periaatteeton politiikka
Wimme kävi ilman taustabändiä joikaamassa Seitsemisessä järjestetyn “Polkuja Sydänmaalleâ€-seminaarin yhteydessä. Tunnelma oli leppoisa, luontokeskusken näyttelytilassa olevien kotaruoteiden keskellä Wimme ja ympärillä seminaarin muutama kymmenen osanottajaa. Seminaari koski saamelais/lappalaisasutuksen historiaa sisä-Suomessa, kuten Ikaalisten emäpitäjän Sydänmaalla. Kahvitauon jälkeen Wimme vastaili kuulijoiden kysymyksiin.
Parhaiten jäi mieleen kolme susi-joikua, yksi lännestä, yksi Kautokeinosta ja kolmas Wimmen “kotopuolestaâ€. Kautokeinon versiosta pidin eniten, siinä oli hienoa draivia. Paljon tuli eläimiä, mikä on pelkästään positiivista! Kettu, harakka, karhu … Uskomattoman taitavaa äänenkäyttöä. Bändikeikkojen jälkeen oli oikeastaan yllättävänkin upeaa kuulla Wimmeä “livenäâ€, ilman mitään lisukkeita. Yllättävä oli myös keskustelussa esiin tullut seikka, että perinteistä joikua Wimme on kuulemma oppinut paljolti vanhojen nauhoitusten kautta, koska lapsena ei “jumalatonta†joikua paljon päässyt kuulemaan.
Myös itse seminaari oli hieno. Paljon pureskeltavaa. Suomen asutushistoriaa koskevat jutut näyttää menneen viime aikoina pitkälti uusiksi. Esimerkiksi Aikioiden katsaus, joka löytyy verkosta, on erittäin mielenkiintoinen, samoin kuin arkeologi Kristian Carpelanin seminaarissa esittämä käsitys etelä- ja pohjoissaamelaisten erilaisesta historiasta. Upean maiseman maalasi myös uskontotieteilijä Juha Pentikäisen laaja esitelmä ugrilais-yhteisestä shamanistisesta perinteestä.
Tänään on mielenosoitus Eduskuntatalon edustalla … valitettavasti en päässyt, vaikka masinoitu kannanotto on hyvä.
Taitaa taas olla yksi näyte siitä, miten demokratia on suuryritysten lobbyn taskussa. Monet fiksutkaan kansanedustajat eivät tunnu näkevän “pieni taiteilija vastaan hurja nörtti”-savuverehon taakse. Toki kyseessä on myös pienen taiteilijan etu, mutta samalla paljon suuremmat perusasiat. Miksi levy- ja muiden mediayhtiöiden liiketoimintamallia muka pitäisi suojata, kun teknologia on ratkaisevasti muuttunut? Miksi muka yhä kiristyvä tekijänoikeusjärjestelmä olisi ainoa mahdollisuus suojata pienen taiteilijan työtä? Ja mistä pieni taiteilija repii luovuutensa idut sitten, kun kaikki aikaisemmin tehty tiede ja taide on firmojen kassakaapissa pay-per-view-käytössä?
A great, and different concert. I guess there were a little over 200 people in the audience, and the venue, the Tapiola-hall, added to the cosy, almost homely atmosphere of the concert. There were places free even in the first rows, so we changed place from near the mix table to the front. This was good in terms of following Jon’s work and moods close-up, but audiowise a disaster, as an echo from the back of the hall kept mulling the whole thing over. It was something of a surprise to hear Dean Martin on the tape (including alos the Betales, Zappa, and others) before the show. Jos also told during the concert that he keeps listening to Sibelius at home, especially the 3rd symphony. Great stuff.
Jon strolled on stage almost sleepish or sheepish, no grand gestures. At least to me, in the beginning Jon gave the impression as if he had just woken up. One of the first three songs, he missed a chord, stopped, and started again. The same happened while he was starting to tell something – distracted by something in his gear he forgot what he was saying, stopped, and instead just said “It’s so great to be here” and laughed to himself. He also kept burping (sic!) and commenting on that, which lent a humoristic, almost goofy edge to the beginning. After the three songs Jon noted that he was missing his set-list paper, and asked the roadie-technician from backstage to bring it, to great applause.
It seems to me that the goofiness and jocularity involved interacted nicely with the “message” of the whole thing. I mean, Jon’s lyrics and speaches can be a bit on the syrupy-pathetic side, but this time the effect was balanced with the obvious sincerity and genuineness of the delivery + the “not taking oneself too seriously”-bit. A very warm and touching experience. Maybe it was the acoustics, but to me the songs with accompanied only by guitar or piano woprked the best. This let Jon’s voice to be heard in all of its nuances and glory. Of the midi/sample-backed songs, “State of Independence” seemed to function well. The finnish audience reacted, typically, in a quite reserved manner, but the sing-along-with-“give peace a chance”/”for the queen to use”-was a beautiful, beautiful thing. Jon seemed to enjoy it, too.
After the show Jon came to sign autographs and meet the fans, and as he himself said, it seemd like everybody who came stood in line to shake hands and get pictures taken. So now I have a “Change we must”-cd and the tickets with a strange black scribble on them!
Wonderful music, wonderful voice, wonderful person. Thank you Jon!
Hiljakkoin julkistettu Ganhin “pääteoksen” Hind Swaraj’n suomennos löytyy demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin sivuilta, kuten tietoyhteiskunta.fi uutisoi ja Hesari tämän päivän “Tapasimme” -jutussa kollektiivi-suomennoksen ideoijasta Marko Ulvilasta kertoo.
Hind Swaraj on hieno teos, argumentatiivinen, innovatiivinen. Gandhi kirjoitti sen matkalla Englannista takaisin Etelä-Afrikkaan, ja oletetaan, että dialogi-kumppaneina toimivat lukija ja toimittaja edustavat paitsi Gandhin itsensä eri puolia, myös toiselta puolen (lukija) niitä väkivaltaisin toimin itsenäisyyteen pyrkineitä intialaisia, joita Gandhi kohtasi Englannissa. Keskustelussa Gandhi siis ensimmäisiä kertoja muotoilee myös ahimsan poliittisen muodon. Yksi ällistyttävä seikka on, että paitsi moraalisin syin Gandhi kannattaa ahimsaa erityisesti käytännön ja realismin vuoksi: väkivalta voisi ehkä joskus olla ok, mutta ahimsa on parempi, koska se toimii paremmin, on pragmaattisempi. Huisaa.
Welcome to WordPress. This is your first post. Edit or delete it, then start blogging!
