Thursday, August 10, 2006
Pari hauskaa sosiaalisen median esimerkkiä: ensinnäkin Bookmooch (kiitos vikistä, Katri!). Ideana on kierrättää kirjoja. Listalle ilmoitetaan omat poisannettavat kirjat ja listoilta etsitään vastineeksi muiden poisantamia. Kuluja vain postikulut. Tietenkin aika englantipainotteinen. Sehän näissä tuppaa olemaan: kriittisen massan syntyminen edellyttää aika suuria kielialueita. Suomalainen Vaihtori näyttää ainakin vielä aika hiljaiselta, mutta toivottavasti vilkastuu.
Toinen on Fonero.
Tässä ideana on WiFi yhteyksien jakaminen. Kun antaa oman WiFi-yhteytensä muiden Foneroiden käyttöön, saa itse käyttää kaikkien Foneroiden WiFejä. Saitilta löytyy kartat. Fon tarjoaa myös melko halpoja WiFi-laitteita näin alkuun. Omaa WiFi-äksessiään voi myös myydä “alien”-käyttäjille Foneron kautta.
Jukka Kemppinen antoi melkoisen positiivisen arvion Lennart Meren uudelleen julkaistusta pokkarista:
Meren “Hopeanvalkea” on mahdollisesti paras tieteellinen teos (tietokirja), jota olen lukenut kymmeneen vuoteen tai mahdollisesti koskaan.
Parhaasta en tiedä (en keksi mikä olisi paras lukemani tietokirja… Lasketaanko filosofien monografiat? Kokoelmat?), mutta kerrassaan herkullinen ja informaatiorikas Hopeanvalkea on. Jutut Itämeren veneen kehittymisestä, herkkä aisti (esi)historiallisen elämän sävyn tavoittamiseen, tarkat tuokiokuvat, rikas synteesi arkeologiaa, kielitiedettä, historiaa, etnografiaa … Koskahan saataisiin Suomen esihistoriasta vastaava hötkyilemätön, kokemuksellinen, innostunut ja avarakatseinen esitys? No, Hopeanvalkea täyttää melkein senkin tehtävän, Itämerensuomalaisuus kattaa pitkälti niin nykyisen Viron kuin Suomenkin taustat.
I just noticed by accident that the interview I did with Hubert L. Dreyfus and that was published in Finnish in niin & näin 4/2004 has been partially republished in Harvard Review of Philosophy, issue 2005, in English, as a part of their interview with Dreyfus.
It is interesting to see how in this interview Dreyfus’ view of Christianity as particularism (against the Greek universalism) goes straight against the Pauline interpretation proposed, e.g., by Zizek, in which the universality of Christianity (against pagan particularities) is precisely the heritage worth keeping.
Helvetinjärvellä näkyi tällaisiä olioita. Kutsuimme niitä nanosammakoiksi, koska kuten kuvasta näkyy tai ei, jalan alla oleva männynneulanen on paljon sammakkoa pidempi. Niitä oli mustia, tummanruskeita ja vaaleanruskeita, kaikki täsmälleen saman kokoisia. Hyttysiä sen sijaan oli vähän ja harvassa.
Kaakkurin huuto on aikakone.
trrr….. Ta Daa! Karhun nimi. Kuusi luentoa luonnosta tuli painosta eilen. Kirjan pointtina on pohtia, mitä suomalaisen luonnon kannalta tarkoittaa, että karhu oli, poistui ja tuli takaisin. Yhtenä juonteena tässä ovat myös karhun monet kymmenet nimet, erilaiset tavat elää karhun kanssa ja puhua siitä. Esitän samalla joitain väitteitä Kalevalasta, Sammosta, Louhesta, synnyistä. Kirjan takakannessa lukee näin:
Miksi karhulla on niin monta nimeä? Mitä tarkoittaa karhun paluu metsiin, joista se katosi? Entä mitä merkitystä tällä on luonnon ajattelemiselle? Karhun nimi pohtii näitä kysymyksiä ja jäljittää samalla mahdollisuuksia sisukkaaseen paikallisen perinteen uudelleensynnyttämiseen. Tavoitteena ei ole mennyt kalevalainen kulta-aika, vaan tuleva, uusi luonto ja sen kieli.
Karhun nimi jatkaa Tere Vadénin avointa ja paikallista ajattelua käsittelevää pohdintaa. Kirjan kuvituksen on tehnyt taiteilija Kristian Simolin. Yhdessä teksti ja kuvat luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden, jossa tutut asiat herättävät outoja kaikuja.
Kiitokset siis Kristianille kuvista! Ne ovat paljon paremmat kuin teksti.
Jos kirjan haluaa, sitä myydään täällä.
I feel a strange mixture of elation and numbness every time science finally discovers something that everybody has known all the time. This time it is the fact that animal parents teach their young things that they do not learn by instinct.
The species studies was meerkats (Suricata suricatta). The young are typically reared in a group that is attended to by adults that are not necessarily the parents. Very young meerkats are given dead and harmless food, and as they grow up, the level of “deadness” and harmfulness is decreased by the adults. They may initially bring parts of scorpion to the young, then dead scorpions, then live scorpions without the sting, and finally live scorpions with stings. The researchers got the idea for their experimental settings from this practice:
In one, they took three groups of pups from the same litter. Over a period of four days, one group was given live scorpions minus their stings, one group was given dead scorpions, and the third received boiled eggs as a control.
“Then on the fourth day we tested them all with a live scorpion,” said Dr Thornton, “and lo and behold the one that had practised with the live scorpion was the best out of the three.”
Not very surprising. Now what did Marshall Sahlins say: “Culture is older than the species.” For instance, artefact-making, tools, and various rituals precede Homo sapiens, whatever that is, by millennia.
BBC reports on the “178-nation “Happy Planet Index”” that lists the south Pacific island of Vanuatu as the happiest nation on the planet. The study was conducted by the think-tank New Economics Foundation (Nef). Main lesson: well-being is not tied to levels of consumption. Vanuatu reports highest levels of happiness, with very modest level of consumption. In contrats: “The UK economy hoovers up vast quantities of the world’s scarce resources, yet British people are no happier than Colombians, who use far fewer.”
There is a positive lesson to be learned from this: “The current crude focus on GDP is outdated, destructive and doesn’t deliver a better quality of life.” Consistently, The NEF offers a “global manifesto for a happier planet” that will list ways nations can live within their environmental limits and increase people’s quality of life. The recommendations include:
* Eradicating extreme poverty and hunger
* Recognising the contribution of individuals and unpaid work
* Ensuring economic policies stay within environmental limits
Sounds like good sense.
University of Michigan is reporting on the micro-level problems of incresed focus on economic prosperity:
“The more money you earn, the more time you are likely to spend working, commuting and doing other compulsory activities that bring little pleasure, according to an article in the June 30 issue of Science”
Ever since reading Rupert Sheldrake’s “Seven Experiments that Could Change the Wolrd” I’ve been intrigued by the idea of the mutability of “fundamental” natural laws and constants. The speed of light, c, is a case in point. It is very hard to try to investigate the actual speed of light, since all measurement in one way or another presupposes a lot of things about time, lenght distance and so on, so that ultimately c is involved in the measurement process itself. Shaldrake has a good discussion of this problem. However, some measurements are being made, with equivocal results.
read more | digg story
Tämä postaus liittyy syksylla TaYssä alkavaan “Muuttuvien lukutaitojen” kurssiin.
Wikipedia on yksi parhaista esimerkeistä, miten digitaalinen lukutaito mahdollistaa laadullisesti uusia asioita. Vapaus antaa Wikipedialle kaksi ennennäkemätöntä ulottuvuutta: a) kuka tahansa (jolla on pääsy nettiin) voi käyttää ensyklopediaa vapaasti. Tällaista ei ole koskaan enne tapahtunut; edes kirjasto + Britannica ei ole sama asia, koska kirjastot sijaitsevat tietyissä paikoissa. Vielä tärkeämpi on b) mistä tahansa aiheesta voi kirjoittaa artikkelin. Naturen tekemä vertailu Britannican ja Wikipedian artikkelien laadun välillä on jo melko tunnettu, suurta eroa ei löytynyt puoleen tai toiseen. Mielenkiintoisempi olisi vertailu artikkelien aiheiden suhteen. Veikkaan, että Wikipediassa on kokonaisia aihealueita, joita ei lainkaan esiinny Britannicassa (tietotekniikka, polulaarikulttuuri, jne.).
Tässä haastattelussa kolme huomattavaa englantilaisen, saksalaisen ja japanilaisen Wikipedian aktiivia keskustelee Wikipedian toiminnasta. Huomiot wikipedistien eri rooleista ja artikkelien läpikäymistä prosesseista ovat mielenkiintoisia. Lainaus:
DR: What about the ‘collective intelligence’ or ‘collective wisdom’ argument: That given enough authors, the quality of an article will generally improve? Does this hold true for Wikipedia?
EB: No, it does not. The best articles are typically written by a single or a few authors with expertise in the topic. In this respect, Wikipedia is not different from classical encyclopedias.
Kolletiivisuus esiintyy ehkä enemmän metatasolla: artikkelien poistoissa, beutraalin näkökulman ja wiki-tyylin luomisessa.
Muistanko väärin, vai oliko näitä “klikkaamalla autat” juttuja liikkeellä enemmän aikaisemmin, joskus 90-luvulla?
No, joitain näyttää olevan vieläkin. Ruotsissa “Ett Klick för Skogen” kerää rahaa vanhojen metsien suojelemiseeen. Ensimmäisen suojelumetsän vihkiäiset näkyy olevan elokuussa, Ã…rrenjarkassa.
Sademetsille on oma nappinsa.
