Pieni ja sisukas Suomi tuskailee yhä kauppojen sunnuntaiaukiolon kanssa,
vaikka Marx ennusti jo aikaa sitten, että kapitalismin myötä ”kaikki
pyhä häväistään ja kaikki pysyvä katoaa kuin savuna ilmaan.”Vaan eipä
uskonut parta-Kalle, että proletariaatti kyllä kantaa kahleitaan kunnes
ilmaan haihtuu alkuaineista tavallisin, hiili. Molekyylipiirroksissa se
saa parista happiatomista lystikkäät punaiset kuulosuojaimet. Kävisivät
vappupalloista, jos ne paljaalla silmällä erottaisi.
Arvioiden mukaan öljystä on poltettu nyt noin puolet. Siihen meni rapiat
sata vuotta. Nykyisellä saati sitten nousevalla kulutuksella loput
siirtyvät polttomoottorien kautta ilmakehään ennen kuin minun
sukupolveni on eläkkeellä. Bushin kausien aikana meni kumpanakin noin
10% koskaan löydetystä öljystä.
Filosofi Martin Heidegger on tullut kuuluisaksi paitsi antimoderneista
poliittisista näkemyksistään, myös ympäristöhuolestaan, joka heräsi
harvinaisen varhain, 30-luvulla. Hänen mukaansa pääpeikko on moderni
teknologia, joka näkee kaiken käytettävänä varastona ja asettaa
ihmisenkin palvelukseensa. Kohtuutonta historian viekkautta tai
olympolaista ironiaa onkin siinä, että aikakautemme suunnittelee
korkeimpana kruununaan kaiken elämän uudelleensunnittelua alusta
lähtien, geenimanipulaatiota ja Elämä 2.0:aa, käyttäen voimanlähteenään
massiivisten sukupuuttojen muinaiset raadot. Yhden kuolo on toisen leipä.
Heidegger itse kuulemma kutsui ranskalaista Georges Bataillea “aikamme
terävimmiksi aivoiksi”. Bataille oli ainutlaatuinen perustaessaan
ajattelunsa ja kulttuurikritiikkinsä energialle. Hän oli anti-Darwin:
elämä ei suinkaan perustu niukkuudelle, vaan ylenmäärälle. Auringon
energiaa on liikaa, vaikka kasveille asti, kasveja on liikaa, vaikka
lampaiden syödä, lampaita on liikaa, vaikka susien syödä, susia on
liikaa, vaikka ihmisen pelätä ja pohtia. Ajatuksiakin on liikaa, aina
ikävystymiseen asti.
Entä jos käykin ilmi, että modernin sivilisaation ja teknologian paha
ydin ei ollutkaan välineellinen rationaalisuus, teknologinen imperatiivi
tai olemisen unohtaminen, vaan yksinkertaisesti kertaluontoinen halvan
ja helpon energian ylivuoto? Kylläpä näyttäisimme noloilta
traktaatteinemme, tutkimuksinemme, ylivertaisen näppärinen ylivertaisen
näppäryytemme kritiikkeinemme, hiipuvan nuotion äärellä. Meinasimme muka
polttaa koko metsän fiksuuksissamme. Bataille muistuttukin, että aina
kun kuulee hyvän idean, teorian, ajatuksen, kannattaa muistaa, että sen
on esittänyt irvistävä apina ja toiset irvistelevät apinat sitä kadehtivat.
Jos mainoksia, televisiota, naapureita ei olisi, tavaroiden ostaminen
kävisi tavattoman työlääksi, tylsäksi. Kapitalismi vaatii hurjia
ponnistuksia, se ei tule luonnostaan. Ranskassa päättelivät, että edes
35 tuntia viikossa ei riitä: opetukset unohtuvat. Jos hetkeksikin
herpaantuu, ihmiset ovat auttamassa toisiaan pyyteettömästi.
Pahimmillaan ovet jätetään lukitsematta ja vieraalle tarjotaan yösija.
Julkaistu Aikalainen 16/2008