Skip to content

Mitta täynnä, malja yli

Pieni ja sisukas Suomi tuskailee yhä kauppojen sunnuntaiaukiolon kanssa,
vaikka Marx ennusti jo aikaa sitten, että kapitalismin myötä ”kaikki
pyhä häväistään ja kaikki pysyvä katoaa kuin savuna ilmaan.”Vaan eipä
uskonut parta-Kalle, että proletariaatti kyllä kantaa kahleitaan kunnes
ilmaan haihtuu alkuaineista tavallisin, hiili. Molekyylipiirroksissa se
saa parista happiatomista lystikkäät punaiset kuulosuojaimet. Kävisivät
vappupalloista, jos ne paljaalla silmällä erottaisi.

Arvioiden mukaan öljystä on poltettu nyt noin puolet. Siihen meni rapiat
sata vuotta. Nykyisellä saati sitten nousevalla kulutuksella loput
siirtyvät polttomoottorien kautta ilmakehään ennen kuin minun
sukupolveni on eläkkeellä. Bushin kausien aikana meni kumpanakin noin
10% koskaan löydetystä öljystä.

Filosofi Martin Heidegger on tullut kuuluisaksi paitsi antimoderneista
poliittisista näkemyksistään, myös ympäristöhuolestaan, joka heräsi
harvinaisen varhain, 30-luvulla. Hänen mukaansa pääpeikko on moderni
teknologia, joka näkee kaiken käytettävänä varastona ja asettaa
ihmisenkin palvelukseensa. Kohtuutonta historian viekkautta tai
olympolaista ironiaa onkin siinä, että aikakautemme suunnittelee
korkeimpana kruununaan kaiken elämän uudelleensunnittelua alusta
lähtien, geenimanipulaatiota ja Elämä 2.0:aa, käyttäen voimanlähteenään
massiivisten sukupuuttojen muinaiset raadot. Yhden kuolo on toisen leipä.

Heidegger itse kuulemma kutsui ranskalaista Georges Bataillea “aikamme
terävimmiksi aivoiksi”. Bataille oli ainutlaatuinen perustaessaan
ajattelunsa ja kulttuurikritiikkinsä energialle. Hän oli anti-Darwin:
elämä ei suinkaan perustu niukkuudelle, vaan ylenmäärälle. Auringon
energiaa on liikaa, vaikka kasveille asti, kasveja on liikaa, vaikka
lampaiden syödä, lampaita on liikaa, vaikka susien syödä, susia on
liikaa, vaikka ihmisen pelätä ja pohtia. Ajatuksiakin on liikaa, aina
ikävystymiseen asti.

Entä jos käykin ilmi, että modernin sivilisaation ja teknologian paha
ydin ei ollutkaan välineellinen rationaalisuus, teknologinen imperatiivi
tai olemisen unohtaminen, vaan yksinkertaisesti kertaluontoinen halvan
ja helpon energian ylivuoto? Kylläpä näyttäisimme noloilta
traktaatteinemme, tutkimuksinemme, ylivertaisen näppärinen ylivertaisen
näppäryytemme kritiikkeinemme, hiipuvan nuotion äärellä. Meinasimme muka
polttaa koko metsän fiksuuksissamme. Bataille muistuttukin, että aina
kun kuulee hyvän idean, teorian, ajatuksen, kannattaa muistaa, että sen
on esittänyt irvistävä apina ja toiset irvistelevät apinat sitä kadehtivat.

Jos mainoksia, televisiota, naapureita ei olisi, tavaroiden ostaminen
kävisi tavattoman työlääksi, tylsäksi. Kapitalismi vaatii hurjia
ponnistuksia, se ei tule luonnostaan. Ranskassa päättelivät, että edes
35 tuntia viikossa ei riitä: opetukset unohtuvat. Jos hetkeksikin
herpaantuu, ihmiset ovat auttamassa toisiaan pyyteettömästi.
Pahimmillaan ovet jätetään lukitsematta ja vieraalle tarjotaan yösija.

Julkaistu Aikalainen 16/2008

3 Comments

  1. “Kohtuutonta historian viekkautta tai
    olympolaista ironiaa onkin siinä, että aikakautemme suunnittelee
    korkeimpana kruununaan kaiken elämän uudelleensunnittelua alusta
    lähtien, geenimanipulaatiota ja Elämä 2.0:aa, käyttäen voimanlähteenään
    massiivisten sukupuuttojen muinaiset raadot. Yhden kuolo on toisen leipä.”

    Ai, joko me transhumanistit ollaan saatu niin paljon valtaa, että yleisesti voidaan sanoa aikakautemme suunnittelevan tällaista? Paljonko korkeissa päättävissä elimissä tai julkisen keskustelun sisältöön vaikuttavissa porukoissa nähdäksesi on transhumanistisia teemoja tärkeinä pitäviä henkilöitä?

    Jännä, miten öljyn loppuminenkin halutaan sysätä pienen transhumanistisen liikkeen syyksi.

    Todellinen syy luonnonvarojen järkyttävään ylikäyttöönhän on se, että nykyään halutaan tarjota korkea materiaalinen elintaso niin monelle. Tavallinen kansa haluaa elää leveästi. (Henk.koht. muuten elän materiaalisesti verrattain vaatimattomasti.) Mutta näin kai ei ole poliittisesti korrektia sanoa, vaan pitää syyttää niitä pahoja transhumanisteja ja inherentisti pahaa teknologiaa.

    Näin siis siitä huolimatta, että kaikki korkeateknologiset transhumanistiset unelmat olisi kyllä mahdollista toteuttaa hyvin vähäisen kulutusjuhlimisen ja pienen materiaalisen talouden maailmassa. Mulle sopis oikein mainiosti, että ihmiskunta ryhtyisi elämään varhaisen idolini linkolan tapaan mökeissä (minä mukana), lukuunottamatta muutamaa korkeateknologista yliopistokeskittymää, jotka hitaasti mutta varmasti edistäisivät teknologista tietämystämme, aikanaan tarjoten myös varsin ylitsevuotavaiset määrät täysin ekologisesti tuotettua energiaa, avaruushotelleja jne. Ei korkea teknologia ja sen kehittäminen lähtökohtaisesti vaadi tällaista kulutusjuhlimista kuin nykyään tapahtuu.

    Ylikulutus syntyy siitä, kun liian alhaisella teknologisella tasolla pyritään tarjoamaan liikaa materiaalista kivaa liian monelle. Ei siitä, että muutama hassu transhumanisti kehtaa ajatella pitemmällä aikavälillä kuin muka-fiksut erinäisissä piireissä retorista valtaa pitävät henkilöt, jotka toisinaan kokevat kovin pienenkin määrän hiljaisia transhumanisteja intellektuaaliseksi uhaksi, tai ainakin sopivaksi poliittisesti korrektiksi syntipukiksi.

    Wednesday, October 29, 2008 at 12:19 pm | Permalink
  2. “Jos mainoksia, televisiota, naapureita ei olisi, tavaroiden ostaminen
    kävisi tavattoman työlääksi, tylsäksi.” Naulan kantaan. Tavaroiden ostaminen on ainakin minulle työn kääntöpuoli siinä mielessä, että kumpikin on yhtä epämieluisaa. En ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat lähteä ei-aivan-pakollisille ostoksille työpäivän jälkeen ikään kuin se olisi jotenkin hauska ja iloinen homma. Työtä se on ostaminenkin, ja nykyäänhän monissa firmoissa ja laitoksissa on erityisiä “ostamisen ammattilaisia”. Ja se tavaroiden kantaminen paikasta toiseen, se vasta pahaa on.

    Wednesday, October 29, 2008 at 6:44 pm | Permalink
  3. tere wrote:

    Ei kai toi ollut tarkoitettu trasnhumanismi-heitoksi. Transhumanistit -isteinä tuskin tosiaan ovat kovin vallakkaita tai syyllisiä öljynpolttoon. Musta tuntuu kyllä silti, että ainut länsimaisen sivilisaation “sykkivä sydän” nimenomaan on ajatus elämän ratkaisevasta parantamisesta. Tästä ovat samaa mieltä vaikkapa Christopher Hitchens, Slavoj Zizek ja Al Gore. Mitä muita tavoitteita sillä olisi? Transhumanistit ovat oikeammassa kuin mainstream uskoo heidän olevan. Ironia on mielestäni siinä, että kirjaimellisesti poltetaan kuolleita eliöitä, jotta saadaan miettiä uusien mahdollisuutta.

    Unelma, jossa elettäisiin vähäkulutuksisesti ja samalla tehtäisiin korkeatasoista tiedettä on kaunis. Mutta onko se mahdollinen? Onko olemassa empiirisiä esimerkkejä tilanteesta, jossa harjoitetaan länsimaista tiedettä, mutta ei länsimaista elintapaa? Kuka esimerkiksi valitsisi/päättäisi, elääkö henkilö X mökissä vai yliopistokeskittymässä? Kuka päättäisi, mitä tutkitaan ja mitä tutkitusta toteutetaan? Korkea teknologia ei lähtökohtaisesti vaadi kulutusjuhlimista, totta. Mutta vaatiko se rankasti hierarkisen yhteiskunnan?

    Monenlaisia scifi-kirjoja on kaiketi kirjoitettu siitä, miten korkea teknologia ja ekologia voitaisiin yhdistää. Moni kuitenkin tarvitsee näihin fiktioihinkin joko a) tekoälyn (näin esim. Banksillä) tai b) rajattoman energian tai sitten molemmat. En oikein jaksa uskoa kummankaan olevan mahdollinen, oikeasti. (Itse asiassa väitän, että tekoälyn voidaan perustellusti osoittaa olevan mahdottoman, ainakin jos tekoälyllä tarkoitetaan jonkinlaista tietokonetta.)

    Jos teknologia ei ole inherentisti pahaa, ei se ole inherentisti hyvääkään. Toisin sanoen, luulisin että jos hyväksytään oletukset joiden vallitessa teknologia “on vain väline”, ei vielä ole perusteltu teknologian “hyödyllisyyttä”, “hyvyyttä”, tms. Miksi “yliopistokeskittymät” esimerkiksi tutkisivat luonnontieteellisiä eivätkä vaikkapa humanistisia kysymyksiä?

    Sunday, November 2, 2008 at 10:48 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*