Minervan Pöllö on filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma ry:n julkaisema neljästi vuodessa ilmestyvä aikakausijulkaisu. Uusin numero (1/2011: Suomi) on ilmestynyt osoitteessa:
http://minervanpollo.tumblr.com/
Sisältää Vesa Korkkulan haastattelun Tere Vadénista. Puheena mm. Suomi, yliopisto, syntytieto, avoin lähdekoodi.
Keskiviikko 13.4.2011 klo 18–20
Paikka: Vanhan kirjastotalon luentosali
Osoite: Keskustori 4, 33101 Tampere
Ohjelma
18.00-19.00
Vihreä uusjako – degrowth yhteiskunnan tiekartta. Marko Ulvila (tutkija-
aktivisti, Maan ystävät)
Öljyhuippu eli energian merkitys talouskasvulle. Tere Vadén (dosentti,
Tampereen yliopisto)
Kohtuutalous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tuuli Hirvilammi (tutkija,
Kansaneläkelaitos)
19.00-19.30
Paneelikeskustelu, panelisteina Tuuli Hirvilammi, Marko Ulvila ja Tere Vadén
19.30-20.00
Yleisökommentit ja -kysymykset
Tilaisuuden vetävät Venla Kinnunen ja Mira Käkönen.
Tilaisuuden järjestää Ekokumppanit Klubi ry.
Vapaa pääsy, tervetuloa!
Keinäsen Jarin kanssa kirjoittamastani lukion filosofian oppikirjasta Filosofian haasteet on ilmestynyt uudistettu laitos. Esimerkiksi ylimääräistä tietoteorian matskua on heitetty kolmoskurssin kirjaan.
ja se kolmoskurssin kirjakin on ilmestynyt, nimellä Tietämisen haasteet.
niin & näin 1/11 on ilmestynyt, teemana teatteri. Kuten tavallista, netissä lehteen painamattomia ekstroja.
Tampereen ylioppilasteatteri on huhtikuun 2011 ajan aporeettinen kapakka ja kabaree, jossa yhdistyy poliittinen sisältö ja nautinto. Lukuisista erilaisista numeroista hahmottuva kuukausi ei pyri väkisin yhdistämään urbaanin arjen sirpaleita yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, päinvastoin. Ovet avataan yleensä klo 18:00, tule levottomana tai hajamielisena, tule mihin aikaan tahansa.
Vaihtuvan ohjelmiston lisäksi jokaisena iltana esitetään APOLOGIA, kaksiosainen esitys kansallisvaltion edustuksellisen politiikan umpikujasta. Ensimmäisellä puoliajalla näemme kaksi lyhytelokuvaa. Toisella puoliajalla Sokrates, Kriton ja Alkibiades keskustelevat historiallisen kuolemantuomion täytäntöönpanon alla.
”
Asiaan liittyen julkaisu:
Rohkean reunaan osuuskunnan kolmas julkaisu, sydänsalaman toimittama Kapinaviive julkaistaan 1.4. APOLOGIA-kapakan avajaisiltana. Kirja kokoaa yhteen esseistis-proosallisen katsauksen riemullisen vakavaan kapinaan, repäisee aukkoja nykyisyyteen – kirjoittajina Antti Salminen, Jussi Vähämäki ja Eetu Viren. Lisäksi se sisältää kapakassa esitettävän vuoropuhelun käsikirjoituksen: Sokrateen, Kritonin ja Alkibiadeen keskustelun. Alkusanat: Tere Vadén. Kansi: Jenna Kunnas. Taitto: Mikko Pelttari.
Tere Vadén: Tervehdys
Antti Salminen: Fragmentteja yöstä
Eetu Viren: Pakoviivoja
Jussi Vähämäki: Kurjen tanssiAPOLOGIA
Platonin ongelma
1. näytös
2. näytös
3. näytösOsta 1.4. alkaen Tampereen ylioppilasteatterin APOLOGIA-kapakassa. 80 sivua – 5€. Julkaisutilaisuudessa – joka alkaa klo 18:15, piakkoin ovien auettua – kuullaan kirjoittajien puheenvuoroja.
Ydinvoiman osuus maailman energiantuotannosta on ollut jo jonkin aikaa laskussa, ja tulee lähitulevaisuudessa vääjäämättä laskemaan edelleen. (Mycle Schneider, Steve Thomas, Antony Froggatt, Doug Koplow. “The World Nuclear Industry Status Report 2009.” Commissioned by German Federal Ministry of Environment, Nature Conservation and Reactor Safety, sivut 5-6). Syy on yksinkertainen: reaktorit alkavat olla niin vanhoja (keski-ikä 25 vuotta, reaktorien vanheneminen ja uusien rakentamisen vähyys näkyy hyvin IAEAn tilastosta), että niitä on otettava pois käytöstä (vaikka suunniteltuja käyttöaikoja koko ajan pidennetäänkin, pienellä riskillä), eikä uusia ole juurikaan rakennettu, eikä rakenteilla. Lainaus Schneiderin et al tutkimuksesta: jotta toiminnassa olevien reaktorien määrä pysyisi samana kuin nyt: “In addition to the 52 units currently under construction, 42 reactors (16,000 MW) would have to be planned, built and started up by 2015 – one every month and a half – and an additional 192 units (170,000 MW) over the following 10-year period – one every 19 days.” Ei tule tapahtumaan. Tietysti uudet reakorit tuottavat enemmän voimaa kuin vanhat, mutta silti ydinenergian osuuden lasku tulee jyrkentymään seuraavina kymmeninä vuosina. (Ydinenergian prosenttiosuuksia ja absoluuttisia määriä – jotka siis *molemmat* ovat tällä hetkellä laskussa – pystyy hyvin selaileen tällä saitilla.)
Lystikästä on, että ydinvoima, jonka kannattajat syyttävät vastustajia tunnepitoisesta argumentoinnista, on energiataloudeltaan suhteellisen tuntematon suure. Mitään kovin luotettavia laskelmia ydinvoiman energiataseesta ei ole olemassa; toisin sanoen, kukaan ei ole kokonaisuutena (“life-cycle analysis”) laskenut luotettavalla ja läpinäkyvällä tavalla, kuinka paljon ydinvoimala tuottaa energiaa verrattuna siihen kuinka paljon se kuluttaa. Johtuu esimerkiksi siitä, että jätteen loppusijoitusta ei ole ratkaistu, eli sitä ei voida laskuissa ottaa huomioon. Olemassaolevat EROEI -laskelmat (energy return on energy investment) jättävät aina jotakin huomiotta (uraanin louhinta, kuljetus, voimalan rakentaminen, voimalan purkaminen, jätteen loppusijoitus) ja ovat silti suhteellisen alhaisia, luokkaa 7:1 (EROEI laskelmista: http://www.theoildrum.com/node/3877, http://www.theoildrum.com/node/3949: Tässä tutkimuksessa on kattavasti käyty läpi EROEI-laskelmia ja niiden puutteita).
Samasta tutkimuksesta käy myös ilmi, että ydinenergian hiilidioksidipäästöt ovat huomattavasti korkeammat kuin esimerkiksi tuuli- tai aurinkovoiman (riippuen yksityiskohdista: monet PV-aurinkovoiman muodoista ovat erittäin resurssi-intensiivistä korkeateknologiaa ja siten hiilidioksiidipäästäjiä). Mistä päästäänkin seuraavaan seikkaan: ydinvoima kuluttaa huomattavan määrän fossiilisia polttoaineita (uraanin louhinta, kuljetus, ydinvoimalan rakentaminen ja käyttö). Ydinvoiman tuottaminen on ollut taloudellisesti kannattavaa (vaikka energiatasetta ei tunnetakaan), kun fossiiliset polttoaineet ovat olleet halpoja. Nyt kun fossiiliset polttoaineet, erityisesti öljy, kallistuvat ja saatavuus heikkenee, ydinvoima käy myös taloudelliselta kannattavudeltaan heikommaksi. Tähän kätkeytyy hämmentävä seikka: “peak oil” on samalla “peak nuclear”. “Kun fysiikka pettää, ei teknologia auta.”
Entä mitkä ovat ydinvoiman riskit, kokemukseen perustuen? Maailmassa on muutama sata ydinvoimalaa, käynnissä noin 40 vuotta. Vakavia onnettomuuksia on sattunut ainakin kolme, Three Mile Island, Tshernobyl, Fukushima, noin parinkymmenen vuoden välein. Sanoisin, että aika paljon onnettomuuksia per laitosvuosi. Loppusijoituksen riskeistä ei kannata puhuakaan. Ihmiskunnan kyky ennustaa omaa tilaansa muutaman kymmenen saati muutaman sadan vuoden päähän on täsmälleen nolla.
***Päivitys 23.3.: Teemu Into heitti feissarissa hyvän kommentin: “Tuo teoreettinen onnettomuustaajuus joka rektoreille ilmoitetaan, on oikeiden tilastojen valossa aika naurettava tosiaan. Maailmassa on n. 440 reaktoria, ja yli 3. luokan (vakava) onnettomuuksia on sattunut 56 vuoden ydinvoiman käytön aikana 8. http://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear_and_radiation_accidents
Suomen lainsäädäntökin edellyttää, että uusien ydinvoimalaitosten sydänvauriotaajuus on pienempi kuin 1/100 000 reaktorivuotta ja radioaktiivisen päästön taajuus pienempi kuin 1/2 000 000, eli laitoksen radioaktiiviseen päästöön johtava onnettomuus sattuisi yli 2 miljoonan vuoden välein. Ydinvoimateollisuuden laskelmat todellisten tilastojen valossa ovat siis paitsi vääriä, niin peräti valheellisia.”
Lasketaanpas oikeen, eli 56 vuotta ja sanotaan reiruusti että 440 reaktoria, eli 24640 reaktorivuotta. Radioaktiivinen päästötaajuus siis kokemuksen mukaan 8/24640, sievistettynä 1/3080, jossa on vähintään kolmen kertaluokan ero tuohon lainsäädännön edellyttämään lukuun 1/2000000. Noo, tietysti toi laindääsdäntö koskee vain Suomea, mikä on niin sanottu suuri lohtu.***
Pahinta on, että ydinvoima ei sovi vaikeisiin aikoihin, saati kriisitilanteisiin. Kriisi voi olla ympäristökriisi tai yhteiskunnallinen kriisi. Ydinvoima ei sovi yhteen myöskään totuuden tai avoimuuden kanssa.
Toteutuessaan ydinvoimaonnettomuus on todella huono vaihtokauppa. Esimerkiksi Japanissa on nyt itärannikon kalastajakyliä ja hyvää maatalousmaata – jotka olisivat voineet olla ympäristönsä kanssa tasapainossa pitkiä aikoja ja mahdollistaa korkean elämänlaadun – muutettu elinkelvottomaksi usean sukupolven ajaksi.
Julkaisu tällä tietoa 4.4.
Päivitys 27.3.: facebookin puolella tuli kysymys, että mihin perustuu tossa heittämäni, että Afrikan nälänhätäalueilta tuodaan ruokaa enemmän kuin sinne apuna viedään. Vastasin siellä näin:
Väite siitä, että Afrikasta tulee ylipäätään resursseja esimerkiksi Eurooppaan enemmän kuin sinne menee apua on aika lailla kiistaton, esim. tästä lähteestä http://www.mediaglobal.org/page/fast-facts pari kuvaavaa lausetta: “Sub-Saharan Africa receives $10 billion in aid but loses $14 billion in debt payments per year.””For every $1 the West gives in aid to developing countries, $9 comes back in debt service.” (Yleiskatsausta tilanteesta esim. tuolla: http://www.maailmantalous.net/?q=fi%2Fnode%2F190)
Mutta kun mää onneton menin hätäpäissäni sanoon, että nimenomaan ruokaa … No, WTOn tilastoista (http://www.wto.org/english/res_e/statis_e/statis_e.htm) löytyy tiedot EU:n (EU25) ja Afrikan välisestä kaupasta. Otin tarkasteluun vuoden 2005 (koska se on uusin vuosi, josta WTOlla on nää EU-Afrikka-tilastot; samankaltainen kuva tulee vuosista 2000-2004). Vuonna 2005 EU:hun tuotiin Afrikasta ruokatarvikkeita 13.7 miljardilla dollarilla ja EU:sta vietiin Afrikkaan 8.4 miljardilla: ruokaplussaa siis 5.3 miljardilla Euroopalle (ja kalaplussaa samana vuonna 2.8 miljardilla; kala on erityisen ikävä, koska se on tärkeä valkuaisaineiden lähde).
Entäs sitten ruoka-apu Euroopasta Afrikkaan?
World Food Programmin (http://www.wfp.org/fais/) mukaan vuonna 2005 EU:n (EU:n oman budjetin kautta menevät + jäsenmaiden omat suorat tuet) ruoka-avustukset oli 0,8 miljardia. Toi on yläkanttin laskettu ja siinä on mukana myös muita kuin EU25-maita. Jos sanotaan, että ruoka-apu oli vaikka pyöreä miljardi, jää silti vuonna 2005 Afrikasta ruokaylijäämää Eurooppaan 4.3 miljardilla.
Mutta kun mää onneton menin hätäpäissäni sanoon, että nälänhätäalueilta… No, sehän on osittain suhteellinen kysymys, koska tietenkään esimerkiksi kuivuuden tuhoamalta pellolta ei mitenkään voida viedä enemmän ruokaa kuin viereiseen kylään ehkä apuna saadaan. Mutta sen sijaan laajemman maa-alueen, ekosysteemin tai valtion alueelta hyvinkin voidaan (ja koko mantereen tasolla, kuten yllä). Tohon löysin helpoimmin tiedot (http://www.indexmundi.com/trade/exports/?country=et) Etiopiasta vuosina 2001-2003; Etiopia on ollut jatkuvasti ruokaongelmissa ja avun saaja. Vuonna 2001 Etiopiasta vietiin 59 miljoonalla dollarilla ruokaa enemmän kuin saatiin apua, 2002 186 miljoonalla, kun taas 2003 apua tuli 44 miljoonalla enemmän kuin ruokavientiä. Vuoden 2003 jälkeen Etiopian viennin arvo (josta valtaosa on maataloustuotteita) on kovassa nousussa: http://www.tradingeconomics.com/ethiopia/merchandise-exports-us-dollar-wb-data.html, kun taas ruoka-apu (http://tinyurl.com/5w5k2xs) ei ylitä vuoden 2003 lukemia, niin että taas vuoden 2003 jälkeen vienti on ylittänyt ruoka-avun, vaikka nälkäongelma on jatkunut.
