Mikä on vallankumous?
Poliittisia puheita, pidetty Telakalla 9.11.
Ääniraita löytyy täältä.
Alla muistiinpanoni, ei ihan sama, mitä tuli sanottua, mutta sinnepäin.
Hyvät kuulijat,
ei viitti ihan leikillään puhua, koska Telakan kulmillakin on vakavissaan vallankumousta tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä tehty, noin 90 vuotta sitten.
Mutta, pari asiaa tullut mieleen.
Vallankumousta on odoteltu, mutta ei ole ollut tulossa.
Muistatte ehkä, kuinka viime vuonna eli 2007, eräät Lakota-intiaanit irtautuivat Yhdysvaltain liittovaltiosta, irtisanoivat sopimukset, ja julistautuivat itsenäiseksi. Yksi hankkeen puuhamiehistä on pitkän linjan kapinallinen Russell Means, joka on sanonut näin: “Eurooppalaista vallankumouksellista oppia pitää arvioida sen mukaan mikä on sen vaikutus ei-eurooppalaisiin kansoihin.” Käytän tätä ehtoa ainakin sen vuoksi, että tässä perustelemattomista syistä mielestäni niin sanotut suomalaiset ovat ei-eurooppalainen kansa.
Esimerkkeinä anti-kapitalistisista ja anti-kulutuksellisista vallankumouksista sekä kanssallissosialistinen vallankumous että stalinistinen vallankumous olivat oikeastaan puolittain avoimestikin suunnatut ei-eurooppalaisten kansojen tuhoksi.
Voi kysyä ehkä niinkin, onko väkivaltaisen kerralla tapahtuvan vallankumouksen perinne kristillis-eurooppalainen? Näinhän esimerkiksi Alain Badiou, Giorgio Agamben ja Slavoj Žižek, Carl Schmittistä puhumattakaan väittävät, viitaten erityisesti Pyhää Paavaliin.
Joka tapauksessa eurooppalaisessa vallankumouksen ajatuksessa on jotakin hämärää, ehkä jopa jotakin vältettävää, epäämättömän tuhoisaa.
Väistetään se tällä kertaa viittaamalla kolmeen auktoriteettiin. Ensimmäisenä kulttuuriantropologi Matti Sarmela, joka on todennut, että ylipäätään suurissa kulttuurin muutoksissa yhteiskunnat rakenteet eivät tuhoudu, vaan muuttuvat merkityksettömiksi. Kyläkauppoja ei esimerkiksi polteta tai boikotoida kumoon, vaan ne katovat, kun niillä ei ole väliä. Samaan tapaan Gandhi totesi, että miehitys loppuu, kun lopetamme miehittämästä itseämme. Ja vielä kolmanneksi Slavoj Žižek, joka on sanonut, että vallankumous on sitä, että eletään nyt jo ikään kuin kuningas olisi kuollut, vaikka hän eläisikin. Vallankumous tapahtuu, kun elämme ikään kuin valta olisi jo kumoutunut.
Näillä huomautuksilla kystään siis, mikä on seuraava vallankumous? Jos ensimmäinen tarvittava vallankumous on se, mitä Suomessakin yritettiin, mikä on toinen?
Eurooppalaisista vallankumouksista kuuluisia ovat paitsi Ranskan suuri vallankumous ja Lokakuun vallankumous, niin myös teollinen vallankumous. Teollisella vallankumouksella on ollut valtaisia seurauksia ja vaikutuksia, voidaan puhua esimerkiksi modernismista tai suorastaan nykyajasta tai muusta sellaisesta; joka tapauksessa esimerkiksi Lokakuun vallankumous on eräänlainen reaktio teolliseen vallankumoukseen.
Teollinen vallankumous on monella tapaa ollut syytettynä. Mutta nyt alkaa näyttää, että koko ajan hakuttu väärää puuta, teknologiaa, kaupunkeja, koulutusta, ja niin edelleen; käykin ilmi, että kyse on ollut energiasta. Teollinen yhteiskunta, on se sitten mikä tahansa, on halvan ja helpon energian yhteiskunta. Halpaa ja helppoa oli ensin hiili, sitten öljy ja kolmanneksi maakaasu. On hämmentävää miten vähän erityisesti marxilaiset tutkijat – joiden kuuleman mukaan pitäisi perustaa ajattelunsa aineellisen todellisuuden tarkkaan havainnointiin – ovat paneutuneet siihen, kuinka paljon kapitalistisesta järjestyksestä ja kulutusyhteiskunnasta perustuu helppoon ja halpaan energiaan. Kapitalismia ei ole ollut ilman pääomaa, mutta ei myöskään ilman halpaa energiaa.
Nyt teollinen vallankumous tulee loppumaan. Puolet kaikesta öljystä on poltettu ja alamäki alkaa. Ei mikään pieni alamäki. Ylämäki huipulle oli hidas, ainakin sata vuotta, alamäki tulee olemaan paljon nopeampi. Kulutus kasvaa, tai haluaa kasvaa, samaan aikaan kun tuotanto romahtaa; romahdus on nopeampi kuin tuotannon nousu, joka sekin oli jo aika nopeaa, kuten lähihistoriasta tunnemme.
Mittakaavaksi: vuodessa maailmassa kulutetun öljymäärän (noin yksi kuutiomaili) energian saamiseksi toisin keinoin pitäisi rakentaa noin 50 noin Olkiluotoa vastaavaa ydinvoimalaa joka vuosi 50 vuoden ajan. Täysin mahdotonta, monesta syystä; missään ei ole tarpeeksi rahaa, betonia tai energiaa [sic] tähän rakentamiseen, saati sitten uraania noille voimaloille. Sama koskee muutettavat muuttaen muita energiamuotoja, tuulta, aurinkoa, hiiltä ja niin edelleen. Missään ei myöskään ole hyvää syytä moiseen.
Seuraava vallankumous on ei-teollinen tai anti-teollinen vallankumous. Myös ei-eurooppalainen vallankumous.
Koskaan ennen eivät ihmisyhteisöt ole olleet yhtä riippuvaisia rajallisesta resurssista. Ennakkotapauksia on vähän tai ei olleenkaan.
Onneksi on olemassa yksi esimerkki, ällistyttävää kyllä juuri Kuuba.
Vuosia 1989-1993 kutsutaan Kuubassa nimellä “Periodo Especial”. Neuvostoliiton ja itä-blokin katoamisen takia Kuuban ulkomaankauppa ja sitä tietä muukin talous romahti. 80 prosenttia sekä viennistä että tuonnista katosi. “Periodo Especial”in aikana bruttokansantuote putoaa 34%. Erityisesti aiemmin pääosin Neuvostoliitosta tuodun öljyn käyttö laskee 13 miljoonaasta tonnista 4 miljoonaan tonniin.
Tänä aikana tapahtui vallankumous, joka saapuu kaikkialle muuallekin: öljyajan loppu. Talouden kasvun loppu. Ihan sama, onko tehtaiden johdossa kapitalisti tai työläinen, tehtaiden aikakausi on ohi.
Erityisesti toinen vallankumous koskee maataloutta. Kuubassa 80-luvulla oli tavanomainen teollistunut maatalous perustuen suurille viljelyaloille, traktoreille, fossiilipohjaisille lannotteille ja torjunta-aineille. Kaikki tämä kävi mahdottomaksi. Kuubalaisten paino laski keskimäärin 8 kiloa, vaikka varsinaiselta nälänhädältä vältyttiin.
Mikä sitten oli ratkaisu? Kolme C’tä: Community, Conservation ja Cooperation. Huomionarvoinen on taas maatalous: yli 50 % Havannan kasviksista ja hedelmistä tulee kaupungista itsestään, nykyään 150 000 ihmistä on töissä kaupunkiviljelyssä. Myös maaseudulla 40% valtion maista annettiin pienille osuuskunnille ja yksityisille, jotka pystyvät nostamaan tuottavuutta valtaisasti. Ennen Kuubassa käytettiin 21 tuhatta tonnia torjunta-aineita, spesiaaliperiodin jälkeen vain tuhat tonnia. Noin 80% ruoan tuotannosta on luomutuotantoa.
Sama muutos koskee tietysti monia muita asioita, liikkumista, kuljetuksia, ja niin edelleen. Liikkumista varten tuotettiin 1.2 miljoonaa polkupyörää Kiinasta, puoli miljoonaa tehtiin itse. Yliopistot hajautettiin kolmesta viiteentoista, jottei tarvitse matkustella niin paljon.
Tämä Kuuban toinen vallankumous onnistui. Nykyäänkin Kuubassa elinajanodote ja lapsikuolleisuus on aivan samalla tasolla kuin Yhdysvalloissa, mutta energian käyttö 1/8 osa tai alle 15% Yhdysvaltain vastaavasta luvusta.
Voidaan kysyä, mikä Kuuban ensimmäisen vallankumouksen merkitys oli tämän toisen mahdollistamisessa, varmasti suuri.
Voi olla hankalampaa tehdä toinen vallankumous ennen ensimmäistä, kuten esimerkiksi Suomessa tullee käymään. Joka tapauksessa, koko ajan on menty huonompaan, mutta nyt, päivä päivältä vallankumous tulee lähemmäksi.
Jos nousu energiankulutuksen huipulle oli yksi mahdollinen ja hyvä aika vallankumoukselle, niin lasku sieltä alas tulee olemaan aivan erinomainen aika vallankumoukselle.
