Skip to content

Edelleen Kaksijalkaisesta

Pauli Pylkkö on kirjoittanut laajan ja kriittisen arvion Kaksijalkaisesta ympäristövallankumouksesta. Kannattaa lukea.


Päivitys 29.8.: kirjoitin ylös Pylkön arvion herättämiä huomioita ja selvennyksiä, löytyy PDF’nä tästä.


Päivitys: 19.9.: Pylkkö on vastannut vastaukseen: PDF

5 Comments

  1. Selasin Pylkön esseen läpi, todella kiva että hän debatoi Kaksijalkaisen kanssa näin perusteellisesti. Ilmeisenä heikkoutena hänen pohdinnassaan pisti silmään tapa puhua perinneyhteisöistä. Hän viittaa yhtä lailla sekä Intian hierarkkisiin kaupunkikulttuureihin ja maapallon eri kolkkien keräilijäkansoihin. Käsittääkseni Tere puhuu nimenomaan jälkimmäisistä.

    Ehkä Pyykköä vaivaa jonkinlainen eurosentrisyys, jossa ei nähdä että myös suomalainen elämämme vuonna 2011 on perinnekulttuuria – modernisaation, valloituksen ja valistuksen muovaamaa. Tai sitä, että esim. Intiassa on vuosituhansien ajan eletty ja edelleen eletään aika erillään kaupunkien ‘korkeakulttuureissa’ ja metsien ‘luontokulttuureissa’. Sama tietysti Euroopassa, joissa reuna-alueilla on kaskettu ja palvottu luontoa ja ydinalueilla touhuttu pelloilla kirkoissa ja yliopistoilla.

    Tuesday, August 9, 2011 at 8:08 am | Permalink
  2. Maaria wrote:

    Missä Pylkön arvio on julkaistu? Milloin ja mistä saamme lukea vastineen?

    Tuesday, August 9, 2011 at 10:26 am | Permalink
  3. tere wrote:

    @Maaria: Arvio on julkaistu Uuni kustannuksen verkkosivuilla, linkki tossa postauksessa yllä. Varmaan kirjoittelen jonkinlaisen vastineen lähiaikoina, laitan sitten tänne.

    Friday, August 12, 2011 at 12:29 pm | Permalink
  4. Matti Vaittinen wrote:

    Luin ensin Pylkön kritiikin, sitten Teren pamfletin ja lopuksi uudelleen Pylkön tekstin. Menemättä sen enempää yksityiskohtiin kokonaisvaikutelmaksi kuitenkin jäi se, että Pylkkö näytti olevan enemmän samaa mieltä Vadenin kanssa kuin eri mieltä. Pylkkö puhui kyllä enemmän “talon kielellä” kuin Tere, mutta näytti huutavan sitä pihan puolelta. No, uskoisin kuitenkin, että jokainen Teren kirjoituksen lukenut kyllä tietää ja ymmärtää, että ideana on ollut tuoda esiin muitakin mahdollisia kehityskuvioita kuin se ainainen pahin mahdollinen ja raadollinen (ja ehkä historiallisen kokemuksen perusteella todennäköisin).

    Wednesday, August 17, 2011 at 12:13 am | Permalink
  5. Santeri Satama wrote:

    Pylköllä on lahja jäsentää ja tiivistää asian ydin: “Luontoa pelätään.”

    Kaikesta objektivismi-subjektivismin älyllisestä kritiikistä huolimatta luonto edelleen näyttäytyy Suurena Ulkoisena, jota jopa epämääräisen subjektin kollektiivis-inklusiivinen verbimuoto kykenee pelkäämään. Ollaan kodissa ja pihalla, kaiken keskellä, kehiemme ääriä ja äärettömyyksiä peläten… mutta mistä geometrian vinkkelistä katsotaan ja sanotaan ja ymmärretään kun sanotaan että ollaan pihalla, kodissa, keskellä?

    Mikä luonto? Noitien ja tietäjien luonto, jota loitsuillakin nostatetaan? Joka ei ole pelkkä sana ja luote, vaan myös ruumiillinen ja aistillinen kokemus, tunto.

    Luonnontieteen luonto, joka fyysikko Matti Pitkäsen kaiken teoriassa on yleistetty lukuteoria? Jossa jokaiseen aika-avaruuden pisteeseen eli lukuun sisältyy koko Platonia?

    Eivät tietäjät luonnosta kiistele, vaan harjoittavat itsetuntemusta. Gnothi seauton.

    Politiikka on pohjimmiltaan tunteiden hallintaa ja käsittelyä, tunteiden kohtaamista ja hallinnasta luopumista. Niin anarkististen ekohippien yhteisöissä kuin massojen fasistis-kapitalistis-kommunistis-primitivistis-demokraattisessa pelon lietsonnassa ja joukkopsykoosissa.

    Pelot sijaitsevat tulevaisuudessa ja niiden juuria voidaan etsiä menneisyydestä. Jos kokemus jotain opettaa, niin sitä, että kun pelolle annetaan poliittinen valta, niin hommat menevät yleensä päin helvettiä. Pelot voidaan kohdata ja niihin salpautunut energia vapauttaa jäsentyväksi toiminnaksi.

    Miten tunnetaan tässä ja nyt, jos ja kun ollaan luontoa?

    Friday, August 26, 2011 at 12:03 am | Permalink

Post a Comment

You must be logged in to post a comment.