Skip to content

Tuleva yliopisto

Nettikirjassamme Tuleva yliopisto hahmottelemme uusia, tulevia yliopistoja: Lokavidya-yliopisto, wikiyliopisto, näkymätön yliopisto, köyhä yliopisto, sissiyliopisto, elämän, taidon ja lihan yliopisto, keskiaikainen yliopisto, autonominen, globaali yliopisto, off-the-grid-yliopisto…

Lue täällä tai lataa omalle koneelle täältä.

Uusi yliopisto on tuleva! Muttei niin kuin Valtio halusi, vaan kuten minä, sinä ja me tahdomme. Uutena markkinoidussa yliopistossa ja laissa poikkeustila on hallinnan paradigma: kerro, kuvaa, auditoi, arvioi, muuta! Sori vaan, mutta tulevat yliopistot luodaan toisin kuin valtionhallinto kuvitteli: ne tehdään yhdessä, keskenämme, hyppäämällä nykyisestä asiantuntijakulttuurista yhdessä oppimisen ja toimimisen kulttuuriin.

Ei enää reaktioita ja resistanssia, vaan aktiivisuutta ja omaehtoisia tekoja. Tulevat yliopistot asettavat ehdot valtiolle, rahalle, ministeriöille. Tämä on merkitys, jonka annamme autonomialle, yliopistolle, meille, maailmalle.

Sisällys

I Tuleva on tässä

II Yliopisto elämänmuotona

III Tietämisen kriisit

IV Alistettu akatemia

V Ehdotus nykyisyydeksi

Lopuksi: Kolmen tehtävän solmu

14 Comments

  1. Olli wrote:

    Loistava kirja. En kuitenkaan onnistunut lataamaan kirja pdf:änä. Ladattaessa koneelle ohjeesi mukaan se latautuu flash-sovelluksena. Olisiko mahdollista saada ihan perinteinen pdf:tiedosto, niin saan kirjastooni. Suurkiitos kirjasta!

    Thursday, January 29, 2009 at 11:28 pm | Permalink
  2. Olli wrote:

    p.s. Tämän päiväisen yleiskokouksen jälkeen olen itsekin korviani myöten täynnä “reaktioita ja resistanssia”.

    Thursday, January 29, 2009 at 11:31 pm | Permalink
  3. tere wrote:

    Joo, toi flassi-juttu ei ollu tarkoitus. Pelkän pdf’n saa täältä: http://www.uta.fi/~fiteva/Tuleva_yliopisto.pdf

    Sama linkki löytyy myös dokumentin kotipaikasta http://aktivistiyliopisto.wordpress.com

    Friday, January 30, 2009 at 12:28 pm | Permalink
  4. Jaa että TAAS uusi teos, mies on ehtymätön. En vielä tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi sanoa, mutta konkreettisempaa ja sikäli kiintoisampaa tämä on kuin monet aikaisemmat kirjoituksesi/nne. Uudessa n&n-lehdessä (kiitokset taas…) oli pari asiaan liittyvää yksinkertaista huomiota. Opiskelija kertoi seminaarista, jossa vetäjä ihmetteli, mistä oli löytynyt niin eriskummallinen esitelmän aihe. Amazonista oli löytynyt. Suljettujen järjestelmien aika on ehkä peruuttamattomasti ohi, kukaan ei voi kontrolloida, mitä on pidettävä tärkeänä ja mitä ei. Aivan toinen tilanne kuin joskus 1970-luvulla, jolloin laitoksen kirjaston sisältö ja professorin mielipide saneli, mikä on huomion arvoista. Toinen arvio oli se, että yliopiston ulkopuolinen elämä määrittelee, mikä on yliopistollisen opiskelun merkitys (tässä ehkä hivenen tulkitsen). Melko radikaali näkemys, jos sen loppuun asti miettii (eikä mielellään vain elinkeinoelämän kuviteltujen tarpeiden pohjalta). Itse olen samoja kelaillut noin viisitoista vuotta.

    Friday, January 30, 2009 at 5:57 pm | Permalink
  5. Yksi avoin kysymys koskee kai teknologista ja primitivististä puoltasi. Miten keräilijäyliopiston asukit saavat sähköä wikiversityn täydentämiseen? Vai onko keräilijäopisto seurausta siitä kun sähköä ei enää toimiteta?

    Friday, January 30, 2009 at 6:52 pm | Permalink
  6. tere wrote:

    Noi “yliopistomallit” on vaihtoehtoisia, johtuen jo siitäkin, että ovat keskenään ristiriitaisia + jotkut ovat “satiiria”. Just noin: yliopistoja on ollut ennen sähköä ja polttomoottoreita, ja on niiden jälkeenkin.

    Osittain kysymys on empiirinen: pystytäänkö sähköä tuottamaan niin, ettei maailma mene rikki? Jos arvata pitäis, niin … no, ei hyvältä näytä.

    “Suljettujen järjestelmien …” Ihmettelin samaa asiaa taas kerran, kun yhtä hommaa varten haeskelin linkkejä surrealistien touhuihin. Kaikki se kama on netissä. Muistan kun 90-luvun puolessavälissä innostuin Bataillesta, niin sen tekstejä oli ylipäätään vaikea saada käsiinsä, saati että klikkauksella kaikki. Tää on iso asia, kun vaan tajuais, että millai.

    Tuesday, February 3, 2009 at 10:55 pm | Permalink
  7. aksu wrote:

    Hyvä manifesti. Tosin odotin poikkeuksellisen kyvykkäiltä tekijöiltä vielä täsmällisempiä huomioita ja johdonmukaisempaa rakennetta sekä selkeämpiä virkkeitä. Instituutiokritiikki, joka tulee instituution sisältä on sikäli kiinnostavaa, että byrokratiasolmut sidotaan politiikkaan ja talouteen – eli teette politiikkaa samalla kun kritisoitte sitä. Toisaalta se humanismi ja ihmiskuva, jonka tulette luoneeksi ei kyllä tunnu täysin uskottavalta. Olette ehkä liian sisällä yliopistossa ja liian pärjänneitä nähdäksenne tai muistaaksenne lähtökohdat.

    Olen itse pyörinyt yliopistolla seitsemän vuotta, jonka aikana minulle ei ole selvinnyt esimerkiksi mitä professorini tutkii. Olen käynyt yhteensä parillakymmenellä luennolla, vaikka takana on maisteriopintojen suoritukset. Opetusta ei yksinkertaisesti ollut ja perusopintojen monotonialuentojen sijaan ilmenivät asiat kirjoista verevämmin.

    Vasta viime vuosina olen saanut aavistuksia siitä, että yliopistolla on myös humanistista tutkimusta, että joku tutkii jotain. Ennen luulin, että siellä luetaan sähköpostilistoja, kirjoitetaan rahahakemuksia projekteihin ja tarkastetaan hutiloiden tenttivastauksia. Ongelmana on oikeastaan se, että tutkimuksen ja ihmiselämän välinen lanka ei ole helposti nähtävissä.
    Kuten kirjoitatte: ”Suomen yliopisto muuttuu päivä päivältä tarpeettomammaksi,
    vieraantuneemmaksi, kaukaisemmaksi kaikelle sille, mitä meidän on jo
    lähitulevaisuudessa tiedettävä, osattava ja tehtävä yhdessä.”

    Yliopiston ja opiskelijoiden välillä on ilmeinen juopa. Sitä voi mitata vaikka psyykelääkityksellä, jonka alaisena Suomessa on yli 700 000 ihmistä, opiskelijat porukassa erinomaisesti edustettuna. Kun ihmisellä on tunne, että hän voi vaikuttaa elämäänsä ja tehdä muutoksia, hän on tarmokas ja onnellinen. Kun tunne on se, että pitää sopeutua ja tukahduttaa omaa persoonaa, hän on ahdistunut. Perus keittiöpsykologiaa, eikö. Opiskelijana en ole koskaan tuntenut voivani vaikuttaa yliopistoon millään lailla enkä myöskään nähnyt minkään tunnelin päässä valoa, jonne kannattaisi ponnistella. Viesti, joka nuoriin manipuloidaan on hankkia tutkinto työllisyysvajaa-aloille. Se, mikä on kiinnostavaa ja olennaista on alisteista sille mikä sanellaan tarpeelliseksi, eli ”realiteeteille”.

    Ennenmuinoin, kun nostalginen sivistyksen ihanne vallitsi, muokattiin yhteiskuntaa sen perusteella, mitä oli tarjolla. Jos oli 60 000 insinööriä, määritti heidän osaaminen ympäristöä. Nyt ympäristö määrittelee osaamista, eli se sanellaan. Ihmisillä ei myöskään ole kummoista itseluottamusta kompetenssiinsa, ja siksi tohtorin paperitkin ovat nykyään yhtä tyhmän kanssa. Pitäisi kädestä ohjata heitäkin.

    Paradoksaalisesti akateemiset alat eivät yleensä valmista mihinkään ammattiin, vaan antavat abstraktin pätevyyden. On selvää, että opiskelijat miettivät alati mihin helvettiin he kelpaavat, kun näyttää etteivät mihinkään ja laitoksen käytävilläkin vallitsee ikuinen alakulo. Siksi seuraava moitteenne ei osu:
    ”Monet nuoret vaativat oudosti ‘motivaatiota’, kyselevät oppisopimuksen ja jatkuvan koulutuksen perään”

    Tutkimus on asenne, elämänkatsomus, kuten opiskelukin. Yliopistouudistus pyrkii häivyttämään tämän selittämällä yliopiston osaksi elinkeinoelämää: Taiteilijan työ on muotoilla. Finanssiteoreetikon työ on myydä. Insinöörin työ on sovellukset. Rehtorin työ on tuotteistaa. Tämä uudistus osuu hyvään saumaan. Kun on vuosia ihmetelty, mitä varten yliopisto on olemassa, saadaan nyt vastaus.

    Opiskelijan suhde yliopistoon on harvoin konkreettinen. Huonosti kirjoitettuja sähköposteja tulee eri listoille. Essee- ja tenttivastauksiin ei saa ikinä kritiikkiä. Tapaamisissa on kiire ja opettaja vastaa välillä puhelimeen. Henkilökuntaa on sääli vaivata, kun he eivät ilahdu tapaamisista.

    Teesinne: ”Yliopistossa tutkimuksen on perustuttava opetukseen” on hyvä. Mutta pitäisin olennaisempana, että yliopistossa olisi mitä tahansa opetusta. Jos vielä se, mitä tutkitaan näkyisi opetuksessa jollain tavoin, uskoisin akateemisen tulevaisuuden olevan ruusuinen ja lupaava.

    Tämän hetken huutavin puute on se, että nuoret tutkijat eivät pääse opettamaan. Tai jos pääsevätkin, opetus on peruskurssikauraa, eli sitä mitä kukaan ei tutki. Vanhat kulahtaneet professorit pitävät säännöllisesti sen perinteisen luentosarjansa, jolle nauretaan kapakoissa vedet silmissä. Yliopiston uskottavuuden kannalta keskustelevampi lähestyminen olisi taatusti hedelmällisempi.

    Summarum: turha hakea parannettavaa visioista, kun yliopistojen tämän hetken tila on se, että mikään perusasia ei toimi. Tilanne tosin lähestyy ilahduttavasti sitä, että jokainen muutos on muutos parempaan.

    Oma manifestini:
    1) Pitäisi luoda yliopisto, jossa on mahdollisuus lukea kirjoja työkseen
    2) Yliopistossa pitäisi olla mahdollisuus kirjoittaa yhteenvetoja näistä kirjoista sekä tuottaa uutta tietoa niiden pohjalta
    3) Tämän työn pitäisi olla muiden ihmisten tavoitettavissa sekä kyseenalaistettavissa
    4) Opiskelussa pitäisi olla mahdollista saada ohjausta siitä aineistosta, joka tutkintovaatimukseen kuuluu
    5) Opiskelijoiden pitäisi olla erityisasemassa tutkitun tiedon levittämisessä

    Nämä ajatukseni ovat kunnianhimoisia ja lennokkaita, mutta kun on antanut itselleen luvan haaveilla, niin vedetään loppuun: Ajatelkaa maailma, jossa satunnainen kadunmies osaisi antaa vastauksen kysymykseen, mitä yliopistossa tehdään. Maailma, jonka sanomalehtien toimittajat tuntisivat oman alueensa yliopistotutkimusta. Maailma, jonka kampusalueilla puhuttaisiin tutkimuksesta ansioluetteloiden sijaan.

    Post scriptum: Pidän yliopiston tulevaisuuden suhteen vakavana oireena, että juuri kyvykkäimmät opiskelijat jäävät dropouteiksi. Tunnen useita tällaisia kirjallisuutta ja kirjallisuuden teoriaa laajalti tuntevia ihmisiä. He kykenevät sujuvasti analysoimaan filosofisia kysymyksiä ja tarjoamaan useita näkökulmia hienosyisiinkin tutkimussuuntiin. Sen sijaan, että he haastaisivat 60-luvulla laitoksiin tulleen sameasilmäisen palkka-armeijan (mikä on yliopiston historian upea traditio) he jonottavat sossussa.

    Taiteen vuosikirja 85 sisältää Pekka Pitkäsen koulutusnäkökulmia, joita kannattaisi kuunnella nykyäänkin: ”Kokeiluluonteisesti yleiselle linjalle (Taikin iltakoulu) otettiin sisään kaikki, jotka halusivat. Meitä oli aluksi 115 opiskelijaa. Olisi luullut että taso olisi ollut huono, mutta niinpä ei käynytkään. Karsinta kävi (…) oppilaiden oman valinnan kautta. (…) kolmen vuoden jälkeen meitä oli enää kymmenisen. Olen myöhemmin puhunut entisten opettajieni kanssa ja ne ovat sanoneet, että se oli paras kurssi mitä ne muistaa.” (…) ”Minä olen nyt viitisen vuotta ollut opettajana Taikissa ja ihmetellyt oppilasaineksen muuttumista. Vaikka siellä karsinta on koko ajan tiukentunut, niin oppilaat ovat persoonattomampia kuin ennen. Lahjakkaat yksilöt eivät enää erotu massasta ja työt ovat samanlaisia. Tuntuu että oppilaat ovat jo oppikoulussa käyneet läpi liian tiukan seulan, se on onnistunut latistamaan niiden yksilöllisyyden.”

    Thursday, February 5, 2009 at 4:28 pm | Permalink
  8. Minun oli tuota pamflettia (ehkä nimitys sopii?) lukiessani välillä vaikea määrittää, onko tämä tai tuo ehdotus kirjoittajien toivomaa tulevaisuutta. Missä määrin tämä on pelkkää raivoa nykyistä hallinnointipuuhailua kohtaan ja missä määrin jonkinlaista utooppisuutta? Siis halutaanko oikeasti lisää rahaa ja työrauhaa vai ollaanko tosissaan suunnistamassa jonnekin aivan muualle? Ehkä tilanne on väistämättä ambivalentti ainakin Terellä, muista kirjoittajista en tiedä.

    Friday, February 6, 2009 at 2:59 pm | Permalink
  9. Olli-Pekka Tennilä wrote:

    Mainio, iloon yltävä kirja.

    Jäin vielä itse pohtimaan erästä näkökulmaa, joka ei huomatakseni tullut aivan eksplisiittisesti esiin, nimittäin sitä mikä tulee kielikäsityksiin:

    On mahdoton puolustaa hierarkista järjestelmää, johon kirjautuminen vaatii ensimäisenä ehdollistumisen kielikäsitykselle, joka autoritasolla on kyseenalaistettu vahvasti jo kauan aikaa sitten:

    Kielellinen ilmaisun tarkkuus ei ole sama asia kuin yksikäsitteisyys tai -merkityksisyys (tai vaikkapa propositionaalinen logiikka). Myös akateeminen kieli haarautuu, ja näihin väistämättömiin kielen ja ajattelun “materiaalisuuksiin” (viitaten nyt myös “äitiin”) tulee voida muodostaa suhdettaan ensimmäisestä opintopäivästä lähtien.

    Vaatiessaan suhteettoman määrän työtä valheelliseen suuntaan suhteessa “omaan” ilmaisuun, tällainen pääsykokeisiinlukeminen/gradunkirjoittelu/vihkiytyminen/”oppineisuuden osoittaminen” vaarantaa jo itsessään tiedon mahdollisuuden ja osoittaa, että kyseessä on todella ennen muuta valtajärjestelmä (lue kirkko), joka auetakseen vaatii sellaisen uhrin, ettei sen jälkeen ole enää varaa huomata mihin on joutunut.

    Pelliokka Tennilä

    Friday, February 6, 2009 at 10:18 pm | Permalink
  10. Maaria wrote:

    Hei, ja kiitoksia hienosta tekstistä niin sinulle kuin muillekin kirjoittajille. “Tuleva yliopisto” on suorastaan lohdullinen. Se antoi hahmon ajatukselle, jota juuri edellisenä päivänä ajattelin – mietin että missä on se yhteiskunnallinen tila, jossa saa keskittyä, ajatella ja ottaa oman aikansa, jos se ei enää yliopistolla ole. Minäkään en lapsikatraani kanssa koe kelpaavani enää kovinkaan moneen paikkaan, joten olen hakenutkin omaehtoisempaa tilaa ajattelulle ja sosiaaliselle toiminnalle kuin miltä yliopisto alkaa nyt näyttää.

    (Aksulle pieni huomautus: minutkin on päästetty opettamaan ja vielä omasta tutkimusalastani, yliopiston (tässä tapauksessa HY) tilanne ei kaikkineen ole ihan niin surkea kuin väität. Ikävä kyllä nuorten tuntiopettajien asema on sitten muuten lohduton – ei tee mieli roikkua tuolla statuksella vuodesta toiseen.)

    Friday, February 6, 2009 at 11:31 pm | Permalink
  11. rot wrote:

    Tulostusvalmiiksi taitettu versio kirjasta löytyy osoitteesta http://takku.net/mediagallery/download.php?mid=20090208133854266

    Kirja oli aivan mainio, vaikka tietenkään ei aivan joka kohdassa yhtä hyvä, joissain kohdissa jopa mielestäni surkea, mutta toiset kohdat kyllä korvasivat heikommat.

    En kuitenkaan jää niihin, vaan mieleeni heräsi kysymys siitä mitä yliopisto enää tarkoittaa jos yliopisto tarkoittaa kaikkea oppimista? Yliopistohan antaa ymmärtää paikkaa, jossa oppiminen on parempaa ja hierarkisesti korkeammalla tasolla kuin muu oppiminen.

    Mutta kun kerta tiedon tuotanto tapahtuu yliopiston seinien ulkopuolella, ja puhutaan jo mikroyliopistoista joilla voidaan käytännössä tarkoittaa ihan mitä vaan oppimista, niin mihin tarvitaan enää yliopiston käsitettä, joka luo hierarkisen asetelman jossa yliopisto olisi muuta oppimista ylempänä?

    Tietenkin tuota kautta avautuu koukkuja siihen miten muukin oppiminen on tärkeää, mutta sitten kun oppiminen ei enää tapahdu muusta elämästä erillisenä asiana ei tarvita mihinkään ‘yliopistoa’, eikä opiskelijoita tai opettajia. Samaten siinä vaiheessa kun päätöksenteko ei enää tapahdu rakenteissa jotka on pakotettu kaiken muun elämän päälle ja erilliseksi siitä, menettää politiikka olemisensa. Kun kaikki on oppimista tai kaikki on politiikkaa, kadottaa nuo sanat merkityksensä, ja ne voidaan kärrätä sanojen kaatopaikalle prosessissa jossa kielessä tapahtuvan symbolisaation kiihtyminen käännetään päinvastaiseen suuntaan. 🙂

    Sunday, February 8, 2009 at 11:31 pm | Permalink
  12. Samaa mietin kuin ROT, eli jos suunnilleen kaikki yhdessä oppiminen on yliopistoa, koko sana alkaa menettää merkitystään. Näytin kaverille sitä kohtaa, jossa puhuttiin käräilijäyliopistosta, ja reaktio oli spontaani “mutta eihän toi oo yliopisto”. No ehkä tää nyt oli sitä kirjan satiirista osuutta.

    Tuesday, February 10, 2009 at 4:13 pm | Permalink
  13. tere wrote:

    Jaahas. Mistäs sitä aloittelis. Tästä olis hienojen kommenttienne(kin) pohjalta yhtä aikaa niin paljon ja niin vähän sanottavaa.

    Aksun pointit on hienoja. Tekis mieli allekirjoittaa muutkin kuin tää: “Olette ehkä liian sisällä yliopistossa ja liian pärjänneitä nähdäksenne tai muistaaksenne lähtökohdat.”

    Artolle tarttee (taas, sic!) vastata välttelevästi, että meillä taisi ton tekstin kanssa olla ihan tietoinen tarkoitus olla sanomatta mitään erinomaisen täsmällistä siitä, mitä juuri nyt pitäisi tehdä jotta yliopisto X olisi 5 vuoden päästä juuri sellainen ja tällainen. Vähän niinkun kieltäytyä siitä pelikentästä, että säätiöyliopisto ja julkisoikeudellinen yliopisto on vaihtoehdot, valitkaa niistä. Syynä moiseen kiemurteluun ainakin mulla kaksi asiaa. Ajankohtainen ja yleinen.

    Ajankohtainen; tää ehdotettu lakihan on kaiketi (niin myös fiksummat Helsingissä vahvistivat) sen verran epämääräinen, että vasta johtosääntö, jos sekään, lyö raameja virallisen yliopiston tulevaisuudelle. Joka tapauksessa, kuten tunnettua, laki on niin kuin se luetaan. Totta kai esitettyyn lakiin tarvitaan muutoksia (joita siihen lausuntokierroksella ansiokkaasti esitettiin), mutta tärkeämpää on, mitä yliopistoilla tapahtuu ja mikä käytännöiksi muodostuu (laki antaa hyviin käytäntöihin mahdollisuuksia). Sille tapahtumiselle ja käytännöille esitettiin raameiks ne tekstin teesit. Niistä pidän jyrkästi kiinni. 🙂

    [Ja alaviite tähän; toivottavasti en ole niin naivi, että luulisin aikuisten oikeesti, että tällä lailla & uudistuksella tavoitellaan noita “hyviä käytäntöjä”, esimerkiksi demokratiaa, tiedon avoimuutta & maksuttomuutta jne. Hesan johtajiston argumentti kuulemistilaisuudessa vaikutti olevan tämä, että uus laki antaa mahdollisuuksia paremmin kuin entinen. Niin antaa, mutta kyllähän sillä rehellisesti sanottuna tavoitellaan managerialismia ja byrokraattis-esteettistä virtaviivaistamista, eikä demokratiaa ja yliopiston ruohonjuurista lähtevää toimintaa. Alaviitteen alaviite: esimerkiks yliopiston “ulkopuolisten” edustajien saaminen hallitukseen voi olla hyvä idea. Jopa ulkopuolisten edustajien enemmistö, kuten esitetään. Kysehän on siitä, ketä “ulkopuoliset” ovat ja miten heidät valitaan, nimitetään. Voishan heitä hakea esimerkiksi käsinkirjoitetuilla lapuilla, jonka alalaitaan leikataan irrotettavia liepareita, joissa on hallintojohtajan kännykkänumero, ja joita laitetaan lähikauppojen ilmoitustauluille. Tätähän taas oikeesti ei tietenkään tarkoiteta vaan halutaan “elinkeinoelämän” edustajia. Ja vieläpä tietynlaisen elinkeinoelämän. Tässä muuten aavistan ehdotetun lain karvaimman kalkin, nimenomaan ehdottajilleen: mistä ihmeestä yliopistojen hallituksiin löytyy niin sitoutuneita, aikaansaapia ja hövelisti aikaa käyttäviä “ulkopuolisia” edustajia, että yliopistot lähetävät kohisevaan nousuun? Eiköhän nykyistenkin “ulkopuolisten” edustajien kanssa ole se ongelma, että he eivät oikein millään ehdi kokouksiin käymään saati asioihin perehtymään. “Ulkopuolisina” hallituksiin saadaan eturyhmävääntäjiä, joilla on hyvin vähän tarjottavaa; aivan kuten nytkin. Poikkeuksia tietysti on, onnekkaita ja onnellisia. Mutta mitään sellaista aikaisemmin käyttämätöntä “ulkopuolisten” superresurssia, josta nyt lain myötä ryhdytään ammentamaan, ei ole. Taas toivois, että joku terävämpi kokoomuslainen tajuais ja sanois tän, ettei mun tarttis.]

    Yleinen: yliopisto, kuten vaikka Tampereen yliopisto vuonna 2009, on monta, moninaisuus, siellä tapahtuu paljon asioita, osittain ristiriitaisilla ehdoilla ja tavoitteilla. Ja tämä on hyvä.

    Mutta tämän jälkeen kyllähän Artolla taas ihan reiru pointti on, johon voi suoremminkin vastata.

    Totaali-yliopisto voi olla hyvä malli. Mutta sitten niitä pitää olla useita vierekkäin ja lähekkäin, erilaisilla totaaleilla, niin että tutkija/opiskelija voi vaihtaa kuin paitaa tai ainakin 3-4 kertaa uran aikana. Siksi tämä malli ei ole hyvä Suomeen, jossa on oikeasti vain yksi yliopisto monella kampuksella.

    Suomessa ei toimi myöskään eliitti-yliopisto, koska fiksu porvarikin ymmärtää, että vain saamalla kaikki “lahjakkuudet” (porvarin kieltä) mukaan, voidaan osaamistaso ja ties mikä pitää riittävän korkealla.

    Lisäksi nyt näyttää empiirisesti siltä, että länsimaissa on kohta 20% työttömyys ja talouskasvu jumissa niin pitkälle kuin silmä siintää (Ihmeiden ihme!). Mitään lisärahoja yliopistolle ei tule sen paremmin valtiolta kuin yrityksiltäkään, se on vissi.

    Tässä on “uudistuksen” kaunein ja kauhein ironia: se on vähänkäytetty yliopistouudistus Euroopan keskuksesta, sport-takasiipi ja kaikki, ja saapuu tänne reunalle just sillä hetkellä, kun uudistuksen olosuhteet ja edellytykset itse keskuksessa (USAssa ja Euroopassa) ovat romahtaneet. Ja nää ministerit ja muut suunnittelijat ei sitä huomaa, vaan haluaa meille samaa mitä muuallakin. Voi voi kun osais kirjoittaa tästä yhtä ilkeän viisaasti kuin Hannu Salama. Sanon uhallakin: yliopistouudistus, ehdotettu yliopistolaki, on paitsi deleuzenegrin analysoimaa tiedon virtojen uudelleenjärjestelyä, myös ihan silkkaa kolonialismia, miehitystä, samaa piispahenrikkiä mitä on 1200-luvulta lähtien puuskuttaen touhotettu. Tässä on meidän oma syymme, syyllisyytemme ja ongelmamme: uudistus halutaan Suomessa läpi samasta syystä kuin EU-jäsenyys ja Nato. Tällä syyllä ei ole kertakaikkisen yhtään mitään tekemistä yliopiston, tiedon tai opiskelun kanssa, eikä siihen pysty myöskään pureutumaan tai sitä “resistoimaan” millään derridavirnolaisella strategialla.

    Juuri romahduksen takia nyt olis paras mahdollinen aika tehdä omanlainen yliopistouudistus, eikä kuolleeseen maailmaan perustuva apinointi.

    Onneksi yliopisto on jo monta; yliopistouudistuksiakin on jo monta, ja ne ovat olleet käynnissä pitkään. Mää oon mukana pikku hiirenä siinä uudistuksessa, joka hylkää osaamisrasismin (epätasa-arvon perustelemisen tiedolla tai osaamisella, tiedon maksullisuuden, asiantuntijavallan, jne.) ja uskoo suoraan demokratiaan paitsi tieteessä myös politiikassa. Tätä voi tehdä yliopistossa ja sen ulkopuolella. Yliopiston erisnimi sille touhulle vois mun mielestä olla varattu niihin tilanteisiin, jossa se tehdään laajinta mahdollista näkökulmakirjoa (eri tieteenalat jne.) tavoitellen (ilman pyrkimystä pelkistää niitä toisiinsa, toisin kuin klassisessa yliopistossa, vrt. teologinen tiedekunta).

    Tuesday, February 10, 2009 at 6:35 pm | Permalink
  14. En oo tätä lakiuudistushanketta kauheen tarkasti seurannut, mutta kai siinä on herättänyt huolta autonomia eli saako aatella homman ite vai kertooko joku toinen mitä pitää tavotella. Kun ite määrää, ei enää ota piru tai edes Henrikki selvää, mitä ne siellä häärää. Siitä tulee automaattisesti tätä moninaisuutta, ja on aika älytöntä kuvitella, etteikö sitä tosiasiassa olis jo nykyään vaikka millä mitalla. Ja nyt Tere esittää mun mielestä hyvän pointin, että ei niitä yliopistolaisten tekemisistä kiinnostuneita rahamiehiä ihan joka nurkan takana väijy. Hallintomiehetkin saattaa olla ihan tyytyväisiä, jos vaan saavat lomakkeensa takaisin oikein täytettyinä. Ei niitä kiinnosta toiminnan ohjailu sen enempää kuin Vaisalaa tai Rööperin putkiliikettä. Hankaluus on pelkästään siinä, että kaverit ei pysy rauhassa omassa kahvihuoneessaan vaan ahdistelee muita kansalaisia eli lähettelee turhaa postia ja kutsuu omituisiin tilaisuuksiin. Ei ne itekään usko, että yliopisto on “innovaatiokone” tms., mutta nyt kuuluu “ajan henkeen” toistella näitä juttuja.

    Eli onko tässä yliopistolain uudistuskohussa jotain liioiteltua? Kun ei oikein näytetä tietävän, mitä se käytännössä merkitsee? Ainakin mielipidepalstojen jutut on niin laidasta laitaan, että alkaa epäillä sitä vanhaa kunnon myrskyä vesilasissa.

    Wednesday, February 11, 2009 at 8:10 am | Permalink

One Trackback/Pingback

  1. […] Pamfletti “Tulevasta yliopistosta” on innostava, ja antaa tässä aiheen pohtia sen suhteen näennäisesti täysin erillistä yksittäistä asiaa “opiskelijan harjoittelua” laman aikana. Näyttäisi, että harjoittelijoiden ohjaaminen laman torjuntaan, turhan massatuotannon palvelukseen ja kulutuksen kasvatusjoukkoihin on haitallista. Yliopistojen ei tulisi uudistaa haitallisia sopimuksia talouselämän kanssa. […]

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*