Skip to content

Paatosta

Korvia punottaa.

Tampereen filosofian opiskelijoiden ainejärjestö AATOS (johon en ole koskaan kuulunut), on ryhtynyt julkaisemaan omaa lehteä, nimeltään tietysti PAATOS. Ekassa numerossa on paitsi lehden päätoimittaja Mikko Pelttarin tekemä haastattelu minusta, myös Pelttarin arvio Karhun nimestä. Toikan Kiiltomato-arvion tapaan Pelttarin arvio silittää kirjaa lähinnä myötäkarvaan.

Huhujen mukaan nyt Internetissä ilmestyneestä ekasta Paatoksesta aiotaan ottaa myös paperipainos.

14 Comments

  1. matti wrote:

    Pienenä tarkennuksena, että jos olet joskus opiskellut Tampereen yliopistossa pääaineena filosofiaa, olet automaattisesti kuulunut Aatokseen. Sehän ei ole mikään rekisteröity yhdistys. Joukko-opissa tästä tulisi harmaita hiuksia: Aatoksen jäsenyysehdot ovat varsin sumeat. Kukaan ei varsinaisesti voi liittyä siihen tai erota siitä. Mutta filosofian pääaineopinnot Tampereella ovat riittävä ehto joukkoon kuulumiselle.

    Thursday, April 5, 2007 at 7:24 pm | Permalink
  2. Tere, tuosta haastattelusta tulee mieleen samaa kuin monesti ennenkin, mm. karhukirjaa tavaillessa: tämä paikallinen ajattelu ja paikallisen ajattelun ajattelu eivät näytä konkretisoituvan minkäänlaiseksi käytännöksi eivätkä käytännöllisiksi vaatimuksiksi, ohjenuoriksi. Kovin steriili vaikutelma jää, kaikesta paatoksesta huolimatta. Tulee ikävä Linkolaa, Paloheimoa, Soininvaaraa, Tammilehtoakin. Viittaat silloin tällöin amerikkalaisiin primitivisteihin, ja heillähän on kaikenlaisia käytännön ehdotuksia. Ainakin Derrick Jensen on selväsanainen: pommit esiin. Eri asia on sitten se, kuinka hyviä nämä ehdotukset ovat. Itse en ole vielä juurikaan lämmennyt.

    Friday, April 6, 2007 at 10:26 am | Permalink
  3. Matti Vaittinen wrote:

    Niin kauan kuin minä jaksan muistaa (eli noin 1970-80 -luvuilta) oli suomalaisessa populaarikulttuurissa ikään kuin jokin puute: piti saada suomalainen rock jne. (Vrt. Remu ja Eput). Sitten joku (ulkomaalainen) analysoi Eppujen kappaleita ja totesi, että niissä on sellaisia sävelkulkuja, jotka ikään kuin estävät sen, että niistä voisi koskaan tulla hittibiisejä länsimaissa. Myös jokin vuosi sitten analysoitiin suomalaisten jääkiekkoselostajien tapaa kertoa pelin tapahtumista. Löydettiin kummallisia eroavaisuuksia. Muistaakseni ruotsalaiset ja norjalaiset (mahdollisesti myös anglosaksit) keskittyivät kiekkoon, kun taas suomalainen selostaja hahmotti pelin jotenkin epämääräisemmin, kokonaisvaltaisemmin (en muista enää näitä eroja tarkemmin). Ja vihoviimeiseksi, lukuunottamatta viime vuotta, suomalaiset eivät ole menestyneet euroviisuissa. Nämä esimerkit ehkä osoittavat joitain selviä “repeämiä” suomalaisen (paikallisen) ajattelun ja maailmanhahmottamisen ja länsimaisen ajattelun välillä. Jälkiä jostakin, mikä painuu jatkuvasti syvemmälle ja syvemmälle digitaalisuuden alle. Ovatko erot rakenteellisia (“ontologisia”, geneettisiä) vai puhtaasti kulttuurisia, siis poispyyhkäistäviä, tuhottavia? – Arhippa Perttunen kommentoi Lönnrotille, että “nykyään nuoriso vain laulaa noita rivoja laulujaan” (eikä harrasta enää kalevalaista runonlaulantaa, ikiaikaista “räppiä” 😉

    M.V.

    Saturday, April 7, 2007 at 3:43 pm | Permalink
  4. tere wrote:

    Ad Matti J.:

    Marx-veljeksistä jotakuta mukaellen: En tiedä kuuluvani mihinkään yhdistykseen, johon kuulun tietämättäni. 😉 Joo, ei mulla ole mitään Aatosta vastaan, päin vastoin. Ainakin vuosijuhlassa tässä taannoin oli poikkeuksellisen hauskaa.

    Ad Arto:

    Tärkeä ja polttava kysymys. Monia erilaisia vastauksia. Numero uno: kirjoitin toissa eduskuntavaalien alla parin kaverin – Juha Kostiaiasen ja Pauli Välimäen – kanssa kirjan nimeltä “Viettelevä politiikka”, jonka tarkoitus oli nimenomaan näiden päälinjojen hengessä esittää poliittisia suuntaviivoja ja konkreettisia ehdotuksia. Keskeisiä käsitteitä siellä olivat mm. “metsän voima” ja “kehdosta kehtoon”. Perustulo, verot ympäristöperustaisiksi, käsitöiden vapauttaminen alvista, jne. Koko kirjo sisäpolitiikasta ulkosuhteisiin. Eli ihan purematta en niele tuota kritiikkiä, jotta ohjenuoria en olisi esittänyt. Siellä on jopa yksityiskohtaisia esityksiä kuntaliitoksista.

    Numero due: karhukirjassa sinällään ei varmaan mitään kovin käytännöllistä ole. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, koska en osaa, toisekseen koska ei voi. Paikallinen ajattelu ja poliittinen strategia ja taktiikka ovat kovin eri tasoisia asioita. Kaksi aikuista ja rehellistä ihmistä voi olla samaa mieltä paikallisen ajattelun perusprinsiipeistä (sic) ja silti päätyä aidosti erilaisiin poliittisiin linjoihin jossakin ajankohtaisessa ja nimenomaisessa tilanteessa. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että poliittista toimintaa harkittaessa pitää arvioida myös empiirisiä tosiasioita; ja todella arvioida, tilanteessa, jossa varmuutta ei edes periaatteessa ole saatavissa. Kuinka paljon öljyä riittää? Kuinka kaupungistuneita suomalaiset ovat? Jensenkin miettii satoja sivuja joko vai eikö vielä.

    Numero tre: esimerkki petopolittiika: mielestäni Suomessa pitäisi saada muitta mutkitta ampua asutusksiin tuleva susi tai karhu ilman sen kummepia lupia brysselistä tai muualta, jos ja kun samalla hirvimiehet hyväksyisivät, että pedot vievät koiria metsällä käytäessä.

    Numero quatro: paikallinen vallankumouksellinen toiminta on gandhilaista. Kyse on lähialueen elinkeinojen ja elintapojen kokonaisuuden löytämisestä. Politiikkana se vaatii paljon, kuten Gandhista ja gandhilaisista tunnetaan. Myös tietyntyyppinen tolstoilaisuus on lähellä. Omavaraisuus, työnjaon (henkiseen ja ruumilliseen) purkaminen, radikaalien monopolien (Illich) purkaminen, omaisuuden sosialisointi, kompromissiton “kulttuuri”politiikka & joustava talouspolitiikka… Paljon mahdollisuuksia.

    Numero cinque: kaikki on hyvin kiteytetty Jope Ruonansuun räpissä “Aatteleppa ite”. Paikallisen politiikan tekoon riittää, että lakkaa elämästä kuin amerikkalainen (siis kalifornialainen).

    Ad Matti V.:

    Noi jääkiekkojutut taisi olla Frode Strömnesin tutkimuksia? Huhut kertovat, että Strömnesin magnum opus olisi valmistumassa ellei jo valmis, täytyy tsekata. Erojen “ontologisuus” vs. “kultuurisuus” on yksi hankalasti arvioitavisssa olevista empiirisistä asioista. Kuten Heidegger asian toteaa: kukin itse olemme tuo Dasein, joten kysymys siitä, millainen ero on, on kysymys meidän olemisestamme ja meillä on ikään kuin “etuoikeutettu” näkökulma tähän kysymykseen “sisältäpäin.” Miten on? Onko ero lähtemätön vai kuluuko se pois? Perttunen veti rajan kalevalaiseen lauluun.

    Sunday, April 8, 2007 at 9:56 pm | Permalink
  5. Annapas kun tarkennan provokaatiotani. Karhukirjassa ja aiemmissakin (Palsassa ja eräkirjassa) on paljon tuollaista mainittua eksistentiaalis-poliittista paatosta, joka tuntuu viittaavan johonkin sisällölliseen ja kouriintuntuvaan. Esim: “Avoimen paikallisen ajattelun asia ei voi koskea vain elämän muotoja ja kielten rakennetta, vaan niiden sisältöä…[A]jattelu edellyttää sisukkuutta myös ei-muodollisena sisukkuutena, nimenomaisuutena, ainutlaatuisten sisältöjen nimeämisenä, sanalla sanoen puolueellisuutena.” Mutta kun sitten yrittää löytää tätä nimenomaisuutta ja sisältöä, niin eipä siitä paljon käteen jää. Tulee vähän samanlainen olo kuin Heideggerin kanssa, eli mies tuntuu kiehuvan jotain sanomisen halua, mutta sitten ei kuitenkaan sano kuin jotain yleistä kotiseudun pilaantumisesta. Ja tyytyy odottelemaan jumalia, aivan kuin sinäkin tunnut tekevän. Luonnonsuojelueiden perustamistakaan paikallinen ajattelu ei sinun mielestästi suoranaisesti tue, koska se on käänteistä tuhoamiselle ja samaa elämän edistämistä ja valistusprojektia — vaikka sitten toisaalta toteat sivulauseessa, että kyllähän näitä alueita varmasti tarvitaan. Mitä tästä pitäisi lopulta ajatella? Lukija huokailee pettyneenä, karkki jäi saamatta.

    Olet varmasti esittänyt moniakin poliittisia uudistuksia, minäkin olen nähnyt ainakin kansalaistulon puolustuksen Hesarissa, muutamia avoimen lähdekoodin juttuja jne. “Viettelevää politiikkaa” en valitettavasti ole lukenut. Ja tuleehan tässä blogissakin nyt kaikenlaista mielenkiintoista esiin, mm. tämä gandhilaisuus ja sosialismi. Mutta miten nämä oikein liittynevät paikalliseen ajatteluun? Liittyvätkö? Jotenkin ymmärtää, että paikallisten tavaroiden ja ruokien käyttäminen on linjassa karhukirjan kanssa. Ehkä lyöt tässä kättä Tammilehdon (piilo)anarkismin kanssa. Mutta onhan sinulla sitten projekteja, jotka eivät ihan heti avaudu näin kotiseutuhenkisinä, olethan tunnettu tietokoneiden ystävä ja stall(man)ari.

    On kai tosiaan (sanokaamme nyt) filosofisluonteista ajattelua, josta ei sinänsä synny tahi seuraa mitään tiettyä politiikkaa, en minä tätä kiistä. Taannoin niinissä käydyssä keskustelussa tämä oli itse asiassa yksi pointeistani: ei-naiivi naturalismi jne. eivät ole protopoliittisia ajatuksia.

    En muuten ole mitenkään vakuuttunut siitä, että paikallisuuden ja perinteen korostamisella päästään kovin kauas, jos luonnonsuojelusta puhutaan — todellisesta, aikaansaavasta suojelusta, tässä maailmassa. Mutta tämä ei taida enää kuulua tähän, antaa olla.

    Varmasti kaikkeen on vastaus, ehkä olen vain kovapäinen ja äreä 🙂

    Tuesday, April 10, 2007 at 9:00 am | Permalink
  6. Nicolas Bourbaki wrote:

    Ei kai se, että on tietokoneihminen, tai mitä lie, mitenkään poissulje sitä mahdollisuutta, että on vaikkapa kiinnostunut ajattelusta, kulttuurista (suomalaisuudesta) joka häviää, muuttuu jne. Asenne on kyllä ehkä ristiriitainen, ehkä epäkoherenttia jne. mutta rehellistä ja mielenkiintoista. Onko ajatus se, että jos käyttää tietokoneita jne. niin on myös oltava kehityskulttiuskovainen? Tai vielä “totalitaarisempaa: jos on kiinnostunut ei-globaalista ajattelusta, on vääräuskonen?

    Sitä paitsi ihminen syntyy johonkin ympäristöön, siis historialliskultturilliseen kontekstiin. Hän joka on todella valistusmielinen, ajattelisi kai että valistuksen ansiosta yksilö voi emansipoitua niistä olosuhteista mihin syntyi. ts. jos Tere on syntynyt tietokonenyky-Suomeen, niin hän voi kyseenalaistaa sen, katsoa muita “Toisia” elämän muotoja, kuten esimerkiksi Kalevala-Suomea (Toinen).

    Suomalaiset tykkäävät ajatella (oli se oikeasti totta tai ei) suhtautuvansa varauksellisemmin ja järkevämmin esim. kaikkeen amerikkalaiseen “hömpötykseen”, jonka otamme vastaan kylläkin, mutta ei niin tosissaan “with a grain of salt”, sanoisi Adorno – englanniksi saksankielisessä kirjassaan. Ehkä siis sellaisissa olosuhteissa tarvitaan tällaista ajattelua, ajattelua joka ei yritä olla liikaa ranskalaista tai amerikkalaista, vaikkakin silloin siitä ei oikein tiedä mitä se on.

    Pitääkö filosofiasta voida johtaa suoraan politiikka? Pitääkö taiteesta voida? Ehkä niin käy vääjäämättä. Minusta tuntuu joskus ettei Heidegger ymmärtänyt koskaan politiikkaa, siis että hän oli liian vanhanaikainen ja hidas osatakseen oikeasti pelata politiikkaa.

    Tuesday, April 10, 2007 at 5:52 pm | Permalink
  7. Matti Vaittinen wrote:

    Kiitos kommentista, tuo Frode Strömnes oli hauska kuulla, koska asia jäi minua vaivaamaan, kun sen uudelleen muistin: mitä ne erot tarkemmin olivatkaan, mistä on kysymys? – Mutta paikallisuudesta: ehkä vain on niin, että jotkut eivät ole paikallisia omista syistään; ovat lapsena muuttaneet liikaa. Kotipaikkaa ei kuitenkaan voita mikään: tiedän, että en voi koskaan ymmärtää esim. Tamperetta, koska en ole kasvanut täällä, viime kädessä kaupunki ei merkitse minulle mitään. Toisaalta paikallisuus on vain tehtävä, uskallettava tehdä. Jos
    paikallisuutta “tehdään”, se on kai sitten vieraantumisen vastavoima, yhteisö. Lähetin Karhun nimen Katajamäkeen, ja Erkka lupasi kommentoida kirjaa joskus kun ehtii 😉

    M.V.

    Tuesday, April 10, 2007 at 7:27 pm | Permalink
  8. tere wrote:

    Ad Matti V.:

    Kiitos!

    Ja autas, jos joutuisit kauas, vaikka Australiaan, niin jopas tuntuisi Tamperekin kotoiselta! 😉 Paikallisuus nimenomaan tehdään, passiivissa, vaikka toimintana se on aktiivissa.

    Tässä lähteessä (Annual Review of Anthropology Vol. 26: 291-312 (Volume publication date October 1997)
    (doi:10.1146/annurev.anthro.26.1.291), John A. Lucy: “LINGUISTIC RELATIVITY”) on katsaus kieli-relativismi tutkimukseen, ja käydään läpi Strömnesin “vanhat” tutkimukset, jotka löytyvät lähdeluettelosta. Niissä on tosin kyse elokuvista, ei jääkiekkoselostuksista.

    Oiskohan se Strömnesin uusi tämä:

    http://www.amazon.com/Fall-Word-Rise-Mental-Model/dp/0820465682/ref=sr_1_1/002-2916144-5406442?ie=UTF8&s=books&qid=1176225510&sr=8-1

    Tuesday, April 10, 2007 at 8:19 pm | Permalink
  9. tere wrote:

    Ad Arto:

    Niin, osin provokaation osumisen ja tarpeen tunnustan. Esim. näiltä osin: ei mulla ole esitettävänä käytännön ohjenuoria, joita eivät jo monet olisi esittäneet. Korkeintaan tekisin niistä erilaisen koosteen erilaisin perustein. Gandhi on keskeinen juuri siksi, että hän on onnistuneen kolonialismin purkamisen paraatiesimerkki. Jos Tolstoin kysymys “hindulle” ja sittemmin Gandhin kysymys itselleen oli, miten muutama tuhat englantilaista pystyy muka hallitsemaan satoja miljoonia intialaisia (jos nämä eivät itse sitä tee), niin mikä kysymys olisi meille?

    Mutta hiukan hannaan vielä myös vastaan.

    Ensin Heikusta: osittain olen samaa mieltä, että Heikku lataa ja lataa, eikä koskaan jysäytä. Mutta olen myös mieltä, että Heikku vastoin mainettaan vaikeaselkoisena ja epämääräisenä kirjoittajana on usein sangen suorasanainen ja täsmällinen. Esimerkiksi kotiseudusta: hänelle raja kulkee televisiomastoissa. Ne murtavat alemannilais-swaabilaisen maiseman joksikin muuksi. Tai kirjankustannuksesta: vuosittaiset kirjamarkkinat tekevät kirjoittamisen mahdottomaksi. Kyllä siellä on kouriintuntuviakin muotoiluja.

    Toiseksi tyylilajista: en osaa kirjoittaa yhteen karhua ja viettelevää politiikkaa. Voin kyllä haluta yrittää kirjoittaa niiden sillan. Sitä vastaan mulla ei ole mitään, ja jos niitä sillan alkupaikkoja ei karhussa näy, niin sitten olen epäonnistunut. Punkt slut. Sitten täytyy haastatteluissa ja blogeissa koittaa paikkailla… 😉

    Stallmannismissa ja hakkerismissa hienoa on tekemisen meininki. Kun S ja kumppanit huomaavat, että radikaali monopoli tulee ja syö heidän virtuaalikotinsa, niin he eivät jää vain nutisemaan ja valittamaan, vaan kirjoittavat vapaan käyttöjärjestelmän itse alusta. Siihen menee 20 vuotta, mutta se tehdään. Itse ajattelen asian ehdollisena: jos tietokoneita kannattaa käyttää, niin niitä pitää käytäää vapailla ohjelmilla. Voi olla, että ehto ei toteudu, ja jos ei, niin se ei ole mikään kynnyskysymys.

    Luonnonsuojelusta täytyy vastata paremmalla aikaa … Sain jo Ajosta ja jäljestä nenilleni samasta syystä, ja siksi se sivulause luonnonsuojelun tarpeellisuudesta siellä on.

    Ad Nicolas:

    Politiikan johtaminen nimenomaan käy ymmärtääkseni vääjäämättä. Siksi Heideggeriakin kannattaisi ehkä lukea mielummin sen kautta, että hän sanoo vielä Spiegel-haastattelussa, että hänelle keskeinen kysymys on “Millainen polittiinen järjestelmä voidaan löytää ajallemme?” H oli koko ajan poliittinen, eikä ihan kauhean kaukana ollut, että hän olisi 30-luvulla onnistunut käännöksissään niin, että olisi saanut huomattavaa poliittista vaikutusvaltaa. Mutta oli sitten kuitenkin – ehkä – liian hidas.

    Samasta syystä myönnän Arton kritiikin osuvuuden – mutta vain siihen mittaan asti, että olen mieluusti valmis “politisoimaan” paikallisen ajattelun.

    Jos joku haluaa ryhtyä lukupiiriin, jossa tarkastellaan paikallisen ajattelun ja politiikan yhteyttä ja luodaan manifestia, niin lähden hyppykengässä mukaan.

    Tuesday, April 10, 2007 at 9:02 pm | Permalink
  10. Nicolas Bourbaki wrote:

    Tässä H. jopa antaa mielestäni ymmärtää, että filosofiaa on vaikeata erottaa “maailman muuttamisen toiminnasta”, toisin kuin Marx.

    http://www.youtube.com/watch?v=jQsQOqa0UVc

    Wednesday, April 11, 2007 at 11:28 am | Permalink
  11. matti wrote:

    Suomen petopolitiikkaa ei muuten päätetä mystisessä, populistisen retoriikan keksimässä “Brysselissä”, vaan maa- ja metsätalousministeriössä (jota pyörittävät keskustapuolue ja siihen läheisissä suhteissa ovat virkamiehet). Suomi on kyllä allekirjoittanut kansainvälisiä sopimuksia uhanalaisten lajien suojelusta, kuten muutkin sivistysvaltiot.

    Friday, April 13, 2007 at 1:03 am | Permalink
  12. tere wrote:

    Ad Nicolas:
    Wau! Enpä tullut edes ajatelleeksi, että Heikkua voisi hakea YouTubelta. Aikoinaan kierteli huhuja, että jossakin oli olemassa äänitteitä Heideggerin luennoista … ja nyt hän on netissä. Niin se tulevaisuus muuttuu.

    Ad Matti:
    Niinpä; hyvät mahdollisuudet itsenäiseen toimintaan.

    Friday, April 13, 2007 at 10:18 am | Permalink
  13. tere wrote:

    Siellähän on jopa Hütte videolla:

    http://www.youtube.com/watch?v=Quv4wUvvYIU

    Näyttää muuten aika erilaiselta kuin olin kirjallisten kuvausten perusteella kuvitellut.

    Friday, April 13, 2007 at 10:36 am | Permalink
  14. Nicolas Bourbaki wrote:

    Joo. Paitsi ettei tulevaisuus muutu, vaan nykyisyys. Sanoista puheen ollen, ja paikallisuudesta, kuulin että eräät Renvall-instituutin henkilöt ovat ottaneet käyttöön termistön “muukalaisuus” ja “maakalaisuus”. Hassua.

    Ainakin Derridan ja Deleuzen jotain haastatteluja ja luentoja on kokonaisina tuolla perkeleen juutuupissa. Ja Gadamer puhuu italiaa.. hah. Noh muista tallentaa ne levylle, sillä jos ne on ilman lupaa (siis laittomasti) siellä, nehän katoavat jossain vaiheessa.

    Friday, April 13, 2007 at 1:42 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*