Skip to content

Nero

koskinen_nero.jpg

Taava Koskisen toimittama Kirjoituksia nerosta. Myytit, kultit, persoonat (SKS, Helsinki 2006) on ilmestynyt. Kustantajan mukaan:

Teoksen artikkeleissa tarkastellaan nerojen ja nerouden ilmenemismuotoja uudella tavalla. Analyysin kohteena on myös neropuhe, neroista puhumisen ja kirjoittamisen tavat historiassa ja nykyisyydessä, riveillä ja rivien välissä. Uudessa valossa nähdään säveltäjät Jean Sibelius ja Kaija Saariaho, arkkitehtuurin suomalaisikoni Alvar Aalto ja supermoderni arkkitehtuuri nerouden ilmaisuna, kiistelty ohjaaja Jouko Turkka, tanssilegenda Vaslav Nijinsky, kirjailijat Tove Jansson, Marguerite Yourcenar ja Gertrude Stein, näyttelijä-ohjaaja Mai Zetterling, elokuvan suuret narsistit Werner Herzog ja Klaus Kinski sekä kuvataiteilijat Kalervo Palsa, kansainvälinen modernisti Pablo Picasso, performanssitaiteilija Bobby Baker ja nykytaiteen supertähti Damien Hirst.

Mun juttu kirjassa koskee nerouden ja vallan suhteita, esimerkkinä vanha kunnon Kalervo Palsa, jonka suhde nerouteen on lähes liian ilmiselvän temaattinen. Palsa käyttää ja tulee käytetyksi.

“Nero” on joukko uskomuksia ja ryväs malleja, joiden avulla yhteisö ja yksilö suhtautuvat toisiinsa. Mielenkiintoista näissä malleissa on esimerkiksi, että nero-yksilö on useiden mallien mukaan jotakin enemmän tai vähemmän kuin yksilö. Poikkeusyksilö.

Tolstoin Sota ja rauha sisältää mainion “neron” käsitteen kuvauksen, Napoleonin kautta. On hämmästyttävää, miten lähellä monet Tolstoin näkemyksistä ovat Foucaultin myöhempiä esityksiä historiallisen muutoksen luonteesta. Voisi luulla, että Tolstoi on Foucaultin teorian kaunokirjallinen kuvittaja tai Foucault Sodan ja rauhan teoretisoija. Jos joku antaisi apurahan, tutkisin mielellään Tolstoin ja Foucaultin historianfilosofian yhteyksiä.

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*