Vallankumouksellisten on pahamaineisen vaikea sopia siitä, mitä tehdä ja miksi. Eräs ikuinen kiista koskee toivoa ja toivottomuutta. Onko toiminnan ja muutoksen kannalta tärkeämpää, että ihmisellä on toivoa, vai että kaikki toivo on menetetty? Molempien näkemysten puolesta voi sanoa ja on sanottu paljon: “vasta toivon menettänyt ryhtyy toimimaan”, “vain toivo saa ihmisen liikkeelle”. Lopulta kyse voi olla lillukanvarresta. Välillä tarvitaan toivoa, välillä epätoivoa, molemmilla on paikkansa ja aikansa.
–
-
-
arkisto – archives
-
RSS Links
-
-
Post a Comment