– Viime vuonna Suomen vaihtotase meni alijäämäiseksi, mikä johtuu lähes kokonaan siitä, että öljyn hinta on noussut.
Seurauksena Suomesta virtaa öljyrahaa Venäjälle. Vadén on tehnyt laskelmia: jos öljytynnyrin hinta nousee 10 dollarilla, muutamassa vuodessa Suomelta menee venäläiseen öljyyn Kreikan lainatakuita suurempi summa.
– Vaihtotase saataisiin tasapainoon pelkästään säästämällä öljyn kulutusta, mikä saattaisi olla järkevää energiapoliittisesti, kauppapoliittisesti ja jopa ulkopoliittisesti.
“Energiavallankumous on jo käynnissä“, Pontus Purokurun haastattelemana Kansan Uutisissa.
3 Comments
Politiikkaradiossa 4.6. keskusteltiin valtioneuvoston Pellervon tutkimuskeskukselta tilaamasta Globalisaatiotalouden haasteita Suomen taloudelle vuoteen 2030 -raportista. Keskustelussa olivat mukana Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Markus Lahtinen ja kriittisen arvion raporttiin kirjoittanut kansainvälisen politiikan prof. Hiski Haukkala. Lisäksi haastateltiin tulevaisuudentutkija Mika Aaltosta. Koko tunnin kestäneen ohjelman aikana ei kertaakaan mainittu sanaa “öljy” tai “energia”. Ei halaistua sanaa.
Raporttia en ole tietenkään lukenut. Herää kuitenkin kysymys, onko öljyn vähittäinen loppuminen jonkinlainen “tabu” – asia, josta ei oikein sovi puhua. Vai eikö asiaa yksinkertaisesti vielä tiedosteta – se vain “unohtuu”? (“Öljy loppuu sitten joskus.”) Kaikkia mahdollisia kysymyksiä öljyn käytön hiipumiseen välittömästi liittyen toki keskustelijat kävivät läpi, kuten tulevat talouskriisit (esim. Kiinan todennäköinen pankkikriisi, jonkin supervallan romahtaminen), kontrolli vs. demokratia ruohonjuuritasolta ylöspäin, keskiluokan kurjistuminen, vaurauden yhä epätasaisempi jakautuminen, sirpaloituminen ja yhteisöllisyyden ja luottamuksen väheneminen. Ei kuitenkaan sanaakaan öljystä. Mistä on kysymys?
Oletan, että nämä (huippu)asiantuntijat tietävät asiansa. Oletan, että he tiedostavat energian merkityksen. Näin ollen oletan, että he ovat harkinneet öljy/energiakysymystä ja päätyneet johtopäätökseen, että esim. öljy/energia *ei* ole ratkaiseva tekijä, vaan … jokin muu.
Käsitin, että Markus Lahtisen näkemyksen mukaan v. 2030 euro on edelleen olemassa ja Suomella pyyhkii hyvin. Teknologian (tekniikan) kehitys on nopeaa ja ratkaisee kaiken.
Olihan tässä sentään tää Häkämiehen leiskaus, jossa mainittiin jopa kauppataseen alijäämä, ehkä se on yksi seikka, kun asia kerran muuttuu rahaksi, joka tekee siitä helpomman puhua: http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/07/09/hakamies-hslle-puhtaasta-energiasta-tuhansia-tyopaikkoja/201233109/12
Musta tuntuu, että isoin syy asian esiintymättömyyteen on teknologia- & markkinausko. Toisin sanoen käsitys, että teknologisesti markkinoilla löytyy öljylle korvaaja, koska markkinat toimivat niin. Ja toisekseen melko hatara käsitys siitä, kuinka ratkaiseva ja rajallinen öljy ylipäätään on.
Onhan se yhtä lailla ällistyttävää, että 1900-luvulta ei taida löytyä filosofeja tai kulttuurikriitikoita, jotka olisivat puhuneet öljystä tai fossiilisista polttoaineista, vaikka niiden rooli on vähintään yhtä tärkeä kuin teknologian, kapitaalin, massayhteiskunnan, työnjaon jne. ilmiöt.
Keväällä kysyin Markku Kuismalta kuinka mahdollinen öljyn hupeneminen ja hinnannousu vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Hän piti skenaariota käytännössä höpö-höpönä ja totesi ettei Suomi ole sen öljyriippuvaisempi maa kuin muutkaan.
Herran on siis Suomen ja Pohjoismaiden historian professori ja kirjoittanut toistakymmentä teosta Suomen taloushistoriasta.
Samoin Venäjästä ja energiapolitiikasta kesusteltaessa Pekka Visuri ja Veli-Pekka Tynkkynen pitivät Venäjän ja Länsi-Euroopan öljykauppaa puhtaasti taloudellisena järjestelynä jolla ei ole merkittäviä poliittisia vaikutuksia.
Näin siis asiantuntijat. Asiantuntijat myös saattelivat meidät finanssikuplaan, kuten Tere on huomauttanut?
Post a Comment