Skip to content

Kotka jahtaa poronvasoja

Kannattaa tsekata!

2 Comments

  1. Matti V. wrote:

    Morjens, Tere. Seuraavan jutun looginen yhteys kotkaan ja poronvasaan voi olla kaukainen tai peräti olematon, mutta enpä nyt voi kuitenkaan olla kertomatta. Selailin uutuuskirjoja Akateemisessa. J.R.R. Tolkienin “Kirjeet” on suomennettu. Avasin teoksen summittaisesti sivulta 270 (muistaakseni). Se mitä sivulta luin oli sisällöltään seuraavaa. Tolkien oli kielinero joka tutki ja opetteli harvinaisia kieliä, anglosaksia, kelttiä, vanhaa norjaa jne. Pari- kolmikymppisenä hän löysi suomen kieliopin, jonkin surkeahkon käännöksen. Tolkienilta meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun. Hän koki ikään kuin löytäneensä vanhan viinikellarin, jossa oli “huikeaa” viiniä. Siihen asti hän oli aikonut luoda aivan uuden, ‘unohdetun’ germaanisen kielen, mutta luopui aikeestaan opiskeltuaan suomea. Suomesta hän löysi kielelleen tarvittavan rakenteen ja äänneasun.

    Eikös tässä ole hieman hämmästyttävää se, että “germaani-” ja “anglosaksimies” Tolkien juopuu suomen kielestä? Hakiko Tolkien jotakin eurooppalaisuuden ulkopuolelta ja löysi suomesta tarvitsemansa, vai mistä on kysymys? (Viittaan tässä ehkä Karhun nimeen.) Vai oliko suomi sittenkin riittävän germaaninen – siis eurooppalainen – että se sopi Tolkienin projektiin inspiraation lähteenä? Suomi siis sittenkin eurooppalainen kieli? 🙁

    Lopuksi, keltit olivat ilmeisesti kiinnostava kulttuuri, ainakin uusimpien historiallisten löytöjen ja tulkintojen mukaan. Ennen roomalaisten hyökyä kelteillä oli Länsi-Euroopassa n. 12 isoa kaupunkia jotka olivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja kaupankäynnissä keskenään – vähän niin kuin Euroopan unioni nykyään. Kolikot olivat täyttä kultaa. Kysymyksessä oli löyhä, tasavertainen verkosto, jossa myös nainenkin saattoi päästä valtikkaan käsiksi, mikä oli kunnon roomalaiselle kauhistus.

    Euroopan unioni – keltit tekivät sen ensin (ja ilman Brysseliä, ilman keskusvaltaa).

    Thursday, October 22, 2009 at 9:47 pm | Permalink
  2. tere wrote:

    Yhteyshän on mitä kiintein. 🙂 Ihan vakavastiottaenkin. Kotkalla on erityisrooli Tolkienin maailmankuvassa.

    Tolkienin kielikäsitys on mielenkiintoinen. Kun 1900-lukua hallitsi käsitys kielestä kommunikaationa ja informaationvälityksenä, niin sen suosituin fantasiakirjailija (Tolkien) ja suosituin filosofi (Heidegger) esittivät jotain päinvastaista ja lähes kohta kohdalta samaa. En oikeastaan keksi yhtään mitään, mistä Tolkien ja Heidegger olisivat kielessä eri mieltä. Tolkienille ja Heideggerille kieli on “olemisen koti”, jonka juurevuudesta tai rappiosta jo näkee kieliyhteisön moraalisen tilan. Tolkienilla on paljon hienosti rakennettuja kohtauksia, joissa kielitaito ja käytetyt sanat, esimerkiksi tervehdykset haltiakielellä, kertovat henkilöistä oikeastaan kaiken tarpeellisen. Molemmat olivat ei-elitistisiä aristokraatteja suhteessa kieleen ja kielikokemuksen paikallisuuteen. Ne etymologiat, joita Heidegger rakentaa filosofisille sanoille saksassa, ovat Tolkienin keinotekoisissa kielissä olemassa. Jännää on myös Tolkienin ja Heideggerin lähes identtinen metsä-pakkomielle yhteydessä kieleen. Kumpikaan ei saa tärkeintään kielestä sanottua puhumatta metsästä.

    Tolkien halusi tehdä englannille sen, minkä Lönnrot oli tehnyt suomelle. Koska suullista perinnettä ei enää ollut löydettävissä, hänen oli keksittävä kaikki itse. Lönnrotille riitti ryhtyä itse runonlaulajaksi, koostaa kuulemastaan oma versio. Tolkien “kuuli” runonsa vain vanhan englannin sanojen kaiuissa. Germaani-ugri akselilla hänen suomi-intoiluaan voi tuskin pitää kovin oireellisena. Siiinä missä lapset yleensä huvittelevat pallopeleissä, Tolkien keksi uusia kieliä etymologioineen ja kielioppeineen. Tässä suomen ei-indo-eurooppalaisuus on varmasti tuntunut miellyttävän erilaiselta connoisseurin kieleen. Kovin syvälle suomen kielikokemukseen Tolkien ei kuitenkaan päässyt. Hänen maailmankuvansa on kovin luokkatietoinen (pitkä ja vaalea ja läntinen on aina parempi kuin lyhyt ja tumma ja itäläinen/pohjalainen). Ehkä joidenkin LoTRia pohjustavien tarujen traagisuudessa ja ontologisessa vajenemis-näkemyksessä (ajan kuluessa hyvä on vähemän hyvää ja paha vähemmän pahaa kuin ennen) voi aavistella anti-germaanisia sävyjä, ja tietysti koko Saruman/Sauron-linjan teknologisen edistyksen vihaaminen on aika Eurooppa-vastaista.

    Kappas vaan kelttilöitä.

    Monday, November 2, 2009 at 8:50 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*