Olen tarkka maineestani pidättyvänä ja tasapuolisena arvioijana, joka mieluummin pidän suuni supussa kuin sanon värikkäästi ja pois se minusta, että ryhtyisin loukkaamaan ihmisiä. Mutta tekijänoikeusjärjestöjen päättäjät ovat täydellisiä kusipäitä.
Sikäli kuin tässä vajavaisessa maailmassa on mitään täydellistä.
Käydessään TES-neuvotteluja kiristämällä yleisöä eli vaatimalla yhä lisää ja lisää rahaa mielikuvituksellisilla perusteilla he tekevät hallaa taiteelle, etenkin musiikille.
[…]Tekijänoikeuden rikosoikeudellinen suoja pitäisi kiireesti suurimmalta osaltaan poistaa. Yhtiöiden rankaiseminen yhteisösakolla on harvinaista ja aika tehotonta. Yksityishenkilöiden ylitsekäymiset voisi hoitaa korvauksilla ja hyvityksillä. Rikosjuttujen lisääntyminen merkitsee lisää poliiseja koteihin ja tietokoneita takavarikkoon.
Kehitys on nurinkurista. Virallisen uskon mukaan markkinoiden olisi ratkaistava. Ääni- ja kuvatallenteiden oikeuksien omistajat ovat jatkuvasti turvautumassa työehdoissaan poliisiin ja lainsäätäjään.
Mielenkiintoinen kysymys kuuluu: miksi juuri tätä omistajaryhmää erityissuojataan? Mitä kriittisen medialukijan/maailmanlukijan pitäisi siitä ajatella? Onko kyseessä menneen maailman fossiili vai tulevan airut? No, molempia.
One Comment
Näin. Eivät taiteilijat tekijänoikeuspalkkioita kaipaa, vaan, ainakin ensisijaisesti, apurahoja. Viihde onkin sitten toinen jutt.
Post a Comment