Skip to content

Olipa kerran hyvinvointimiehiä…

Olipa kerran kaksi samankaltaista ja vierekkäistä maata. Molemmissa maissa oli suuressa roolissa iso mies, joka halusi kansalaisille hyvinvointia. Miehet olivat tuttuja keskenään, saman puolueen edustajia. Niinpä he päättivät tarkastella maailmaa yhdessä, ja ilmoittaa sitten kansalle, mitä heidän puoluellaan on maalle tarjottavana.

Miehet katsoivat ympärilleen ja näkivät paljon hyvinvointia, jos kohta jonkin verran köyhyyttäkin. Köyhyys oli yleensä kaeumpana, hyvinvointi lähempänä. Miehet ihmettelivät eroa ja tekivät laskelmia. He huomasivat, että heidän maidensa keskivertokansalaisella oli käytössään laitteita, autoja, taloja ja vitkuttimia niin paljon, että jos kaikki olisivat yhtä aikaa päällä, tarvittaisiin tehot, jotka roomalainen aristokraatti sai 6000 orjasta, tai 1800-luvun maanomistaja 3000 musikasta ja 400 hevosesta. Ei hassummin siis! Varsinkaan kun orjia ei näissä maissa näkynyt.

Miehet eivät levänneet laakereillaan, vaan jatkoivat kyselyään. Mistä tulivat nuo näkymättömät orjavoimat? Heille kerrottiin, että vesivoimasta, ydinvoimasta, hiilestä, maakaasusta ja öljystä. Lisäksi heille kerrottiin, että kansalaiset eivät halua ydinvoimaa, koska se voi tuhota enemmän kuin rakentaa, ja että maakaasu, hiili ja öljy tuodaan muualta. Varsinkin öljystä herrat kuulivat kummia.

Viime vuonna hirmumyrsky tyttärineen aiheutti huomattavia ongelmia kaukaisten maiden öljyntuotannossa. Meidänkin vierekkäiset maamme toimittivat öljyä varastoistaan kärsineille. Myös sodat ja muut väkivaltaisuudet häiritsivät öljyntuotantoa monin paikoin. Eipä siis ihme, miehemme totesivat, että öljyn hinta nousi viime vuonna 40%, maakaasun jopa 80%. Mutta suurempi kummastus löytyi. Tässä kaikkien aikojen kysyntähuipun tilanteessa kaikkien 5 suurimman öljy-yhtiön tuotanto oli pikkuhiljaa laskemassa, ei paljon, mutta kuitenkin. Löysivätpä puoluetoverit sellaisiakin väitteitä, että öljyn huipputuotannon kohta olisi käsillä: jo pitkään maailman öljyntuotanto oli heilunut 84-85 miljoonan barrelin päivätasolla. Kysyntä ja hinta sen sijaan nousivat melko armottoman tasaisesti. No, kaikkeahan puhutaan.

Miehemme kuulivat myös, että öljyn ja hiilen polttaminen aiheuttaa ilmastonmuutosta. Molemmat olivat ulkoilmaihmisiä, eivätkä pitäneet ajatuksesta. Kävi ilmi, että noin viimeisen kymmenen vuoden aikana toisen maan talous oli kasvanut 27%, samalla kun ilmastonmuutosta aiheuttaneet päästöt olivat vähentyneet pari prosenttia. Toisessa maassa talous oli kasvanut saman verran, mutta myös päästöt olivat lisääntyneet lähes viidenneksellä. No, eihän kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä.

Tuli toimintasuunnitelmien aika. Isot miehet pohtivat asiaa. Hyvinvointi taisi olla kiinni energiasta; varsinkin energiasta, joka ei uhkaa hyvinvointia. Toisen maan iso mies rykäisi kurkkuaan ja julisti intomielisen ohjelman, jonka mukaan hänen maansa olisi riippumaton öljystä vuoteen 2020 mennessä. Entä vierekkäisen maan iso hyvinvointimies, mitä hän sanoi? No, pitääkö sitä aina mitään sanoakaan.

Julkaistu Aikalaisessa, nro 6/2006.

Yksi hyvä öljyblogi on Oil Drum. Ruotsin tioedote, Mona Sahlinin (sic!) suulla, löytyy täältä.

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*