Oon menossa puhuun tilaisuuteen “Pirkanmaan tulevaisuusfoorumi 2012: kuka näkee kasvun rajat?”, aiheena loppulama.
Pistän tähän muistiin kolme ilmiötä, jotka aattelin ottaa jutun juureksi.
Ensinnä – lähinnä esimerkkinä aika yleisestä energian tuojamaan ongelmasta (ks. myös esimerkiksi Espanja , PIIGS ylipäätään) – Suomen kauppatase. Vuonna 2011 kauppatase kääntyi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen ja samalla ensi kertaa euroaikana alijäämäiseksi. Alijäämä oli 3,6 miljardia euroa – reaaliarvoltaan samaa luokkaa kuin öljykriisin aikaan 1974–75. Notkahdukseen on monia syitä. Tulopuolella viennin arvoa laskivat finanssikriisin aiheuttama kaupan hiipuminen Euroopassa, poisjääneet risteilijäkaupat, Nokian vähittäinen alasajo ja niin edelleen. Menopuolella puolestaan on yksi syy ylitse muiden: öljy ja öljyn hintaan sidottu maakaasu. Näin Tullihallituksen tiedote: ”Öljy ja koneet vetivät tuonnin 16 prosentin kasvuun vuonna 2011. Kauppatase kääntyi ennätyksellisen alijäämäiseksi”; energiatuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2011 38%”.
Öljyn maailmanmarkkinahinta on vuoden 2000-luvulla karkeasti ottaen viisinkertaistunut, 20 dollarista tynnyriltä 100 dollariin. Suomeen öljy tulee miltei yksinomaan Venäjältä, yli 90 prosenttia noin kahdensadantuhannen öljytynnyrin päiväkulutuksesta tuodaan idästä. Kymmenen dollarin hinnannousu öljytynnyriltä tietää vuositasolla 0,73 miljardin lisäkustannuksia tuontiin, joten 3,6 miljardin alijäämä kuittaantuu 50 dollarin hinnannousulla. Toisin sanoen jos öljyn hinta vuonna 2011 olisi ollut 50 dollaria (mikä silti olisi ollut yli tuplasti korkeampi hinta kuin 2000-luvun alkupuolella), eikä 100 dollaria tynnyriltä, kauppatase olisi ollut tasapainossa.
Kummallinen seikka on näiden Venäjälle valuvien miljardien kiinnostamattomuus julkisen keskustelun kannalta. Esimerkiksi Kreikan I tukipaketin miljardeista (pääministerin mukaan summa on 1,5 miljardia) on poliittista ja taloudellista keskustelua käyty paljon enemmän. Näin vaikka Venäjälle öljystä maksetaan miljardeja joka vuosi ja siten ajan mittaan summa kohoaa paljon Kreikka-kuluja korkeammaksi. Taidan toistaa itseäni, mutta jos olisin isänmaallinen poliitikko, olisin jonkin verran enemmän huolissani öljyriippuvuudesta kuin Kreikka-rahoista.
Toinen ajan merkki, laskevan EROEIn aiheuttama hintakiila tuottajan ja kuluttajan välillä. Venäjä pistää Shtokmannin kaasukentän kehittämisen ainakin toistaiseksi jäihin, syynä liian korkeat kustannukset:
“Venäläisen kaasumonopolin tuotantoyksikköä johtava Vsevolod Cherepanov sanoi brittilehti Financial Timesille, että kohtuuttomiksi paisuneet kustannukset ovat tehneet Shtokmannin kehittämisen kannattamattomaksi. Valtavan kaasukentän arvioidaan sisältävän 3,9 tuhatta kuutiometriä kaasua, mikä on enemmän kuin koko Norjan mannerlaatta-alueella.
– Kaikki osapuolet ovat tulleet siihen tulokseen, että hankkeen rahoittamisesta on tullut liian kallis, jotta se voitaisiin tässä vaiheessa toteuttaa. Keräämme uutta tietoa. Meillä on laajat kaasuvarannot. Meidän ei pidä tehdä äkkinäisiä päätöksiä, Cherepanov sanoi.
“ Gazpromin päätiedottajan Sergei Kupriyanovin mukaan päätöstä voidaan arvioida uudelleen “vain jos olosuhteet markkinoilla muuttuvat: joko hintojen täytyy nousta tai kustannusten laskea”.
No kumpikohan olisi todennäköisempää, hintojen nousu vai kustannusten lasku? Ja olisiko niillä mitään tekemistöä toistensa kanssa?
Ainakin kuluttajalle maakaasu on jo liian kallista, eli hinnat ei paljon pysty nouseen: maakaasusta luovutaan kaukolämmön tuotannossa
“Yhtiön toimitusjohtajan Juha Koskisen mukaan investointien syynä on maakaasun raju kallistuminen. Käytännössä hinta on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa.
– Poliittiset päätökset ovat nostaneet maakaasun veroa satoja prosentteja. Tähän huutoon on nyt vastattava ja investoitava päästöttömään energiantuotantoon, perustelee Leppäkosken Energian toimitusjohtaja Juha Koskinen.“
Ja vielä lintuperspektiiviä. Gaililla on loistavia postauksia peräjälkeen, hän on ihan liekeissä, yks mielenkiintoisimmista on tää, jossa on jonkinlaista kvantifiointia talouskasvun hiipumisesta öljyhuipun jälkeen ja ylipäätään talouskasvun eri vaiheista lähihistoriassa.
