Oon menossa puhuun tilaisuuteen “Pirkanmaan tulevaisuusfoorumi 2012: kuka näkee kasvun rajat?”, aiheena loppulama.
Pistän tähän muistiin kolme ilmiötä, jotka aattelin ottaa jutun juureksi.
Ensinnä – lähinnä esimerkkinä aika yleisestä energian tuojamaan ongelmasta (ks. myös esimerkiksi Espanja , PIIGS ylipäätään) – Suomen kauppatase. Vuonna 2011 kauppatase kääntyi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen ja samalla ensi kertaa euroaikana alijäämäiseksi. Alijäämä oli 3,6 miljardia euroa – reaaliarvoltaan samaa luokkaa kuin öljykriisin aikaan 1974–75. Notkahdukseen on monia syitä. Tulopuolella viennin arvoa laskivat finanssikriisin aiheuttama kaupan hiipuminen Euroopassa, poisjääneet risteilijäkaupat, Nokian vähittäinen alasajo ja niin edelleen. Menopuolella puolestaan on yksi syy ylitse muiden: öljy ja öljyn hintaan sidottu maakaasu. Näin Tullihallituksen tiedote: ”Öljy ja koneet vetivät tuonnin 16 prosentin kasvuun vuonna 2011. Kauppatase kääntyi ennätyksellisen alijäämäiseksi”; energiatuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2011 38%”.
Öljyn maailmanmarkkinahinta on vuoden 2000-luvulla karkeasti ottaen viisinkertaistunut, 20 dollarista tynnyriltä 100 dollariin. Suomeen öljy tulee miltei yksinomaan Venäjältä, yli 90 prosenttia noin kahdensadantuhannen öljytynnyrin päiväkulutuksesta tuodaan idästä. Kymmenen dollarin hinnannousu öljytynnyriltä tietää vuositasolla 0,73 miljardin lisäkustannuksia tuontiin, joten 3,6 miljardin alijäämä kuittaantuu 50 dollarin hinnannousulla. Toisin sanoen jos öljyn hinta vuonna 2011 olisi ollut 50 dollaria (mikä silti olisi ollut yli tuplasti korkeampi hinta kuin 2000-luvun alkupuolella), eikä 100 dollaria tynnyriltä, kauppatase olisi ollut tasapainossa.
Kummallinen seikka on näiden Venäjälle valuvien miljardien kiinnostamattomuus julkisen keskustelun kannalta. Esimerkiksi Kreikan I tukipaketin miljardeista (pääministerin mukaan summa on 1,5 miljardia) on poliittista ja taloudellista keskustelua käyty paljon enemmän. Näin vaikka Venäjälle öljystä maksetaan miljardeja joka vuosi ja siten ajan mittaan summa kohoaa paljon Kreikka-kuluja korkeammaksi. Taidan toistaa itseäni, mutta jos olisin isänmaallinen poliitikko, olisin jonkin verran enemmän huolissani öljyriippuvuudesta kuin Kreikka-rahoista.
Toinen ajan merkki, laskevan EROEIn aiheuttama hintakiila tuottajan ja kuluttajan välillä. Venäjä pistää Shtokmannin kaasukentän kehittämisen ainakin toistaiseksi jäihin, syynä liian korkeat kustannukset:
“Venäläisen kaasumonopolin tuotantoyksikköä johtava Vsevolod Cherepanov sanoi brittilehti Financial Timesille, että kohtuuttomiksi paisuneet kustannukset ovat tehneet Shtokmannin kehittämisen kannattamattomaksi. Valtavan kaasukentän arvioidaan sisältävän 3,9 tuhatta kuutiometriä kaasua, mikä on enemmän kuin koko Norjan mannerlaatta-alueella.
– Kaikki osapuolet ovat tulleet siihen tulokseen, että hankkeen rahoittamisesta on tullut liian kallis, jotta se voitaisiin tässä vaiheessa toteuttaa. Keräämme uutta tietoa. Meillä on laajat kaasuvarannot. Meidän ei pidä tehdä äkkinäisiä päätöksiä, Cherepanov sanoi.
“ Gazpromin päätiedottajan Sergei Kupriyanovin mukaan päätöstä voidaan arvioida uudelleen “vain jos olosuhteet markkinoilla muuttuvat: joko hintojen täytyy nousta tai kustannusten laskea”.
No kumpikohan olisi todennäköisempää, hintojen nousu vai kustannusten lasku? Ja olisiko niillä mitään tekemistöä toistensa kanssa?
Ainakin kuluttajalle maakaasu on jo liian kallista, eli hinnat ei paljon pysty nouseen: maakaasusta luovutaan kaukolämmön tuotannossa
“Yhtiön toimitusjohtajan Juha Koskisen mukaan investointien syynä on maakaasun raju kallistuminen. Käytännössä hinta on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa.
– Poliittiset päätökset ovat nostaneet maakaasun veroa satoja prosentteja. Tähän huutoon on nyt vastattava ja investoitava päästöttömään energiantuotantoon, perustelee Leppäkosken Energian toimitusjohtaja Juha Koskinen.“
Ja vielä lintuperspektiiviä. Gaililla on loistavia postauksia peräjälkeen, hän on ihan liekeissä, yks mielenkiintoisimmista on tää, jossa on jonkinlaista kvantifiointia talouskasvun hiipumisesta öljyhuipun jälkeen ja ylipäätään talouskasvun eri vaiheista lähihistoriassa.
4 Comments
Erinomaisia pointteja. Miten meni? 🙂
Mä olen saanut käsityksen että nämä Gailin viime viikkoina postaamat tekstit on luonnoksia sen tulevasta kirjasta (ainakin niistä osa kuuluu kategoriaan Book Draft, joka vihjaa vähän siihen suuntaan). No, sanomattakin on selvää että tuo kirja lähtee tilaukseen kun ilmestyy.
Oma Suomi Öljyn Jälkeen -teos on myös tässä loppusuoralla, laittelin tänään just sitä sun haastattelua, joka päätyi pienellä editoinnilla kokonaisuudessaan mukaan (ainakin toistaiseksi). Hyvää pätkää. Pieni ongelma on että mikä sun työpaikka & Titteli tätä nykyä on? 🙂
Mainiota, eli toinenkin hyvä kirja tulossa sun teoksen lisäks. (Nykyinen työpaikka: Taiteen laitos, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopisto, titteli professori (ma.)).
Toi Pirkanmaan tulevaisuusfoorumin sessio meni hyvin, porukkaa huvitti ainakin, kun moitiskelin heitä, talousihmisiä, siitä, että mun taidekasvattajan tarttee laskeskella kaiken maailman kauppatase- ja öljyntuontilukuja, kun talousihmiset ei näytä sitä tekevän … 🙂 Esim.: kuinka monta Rovion kaltaista yritystä tarvittaisiin paikkaamaan kauppataseen alijäämä? Tai kuinka monta Roviota tarvittaisiin paikkaaamaan öljyn hinnan 10 dollarin nousu?
On parempi jättää laskemiset talousihmisille, jos ei osaa ajatella neutraalisti.
Lueskelin tuossa TalSan jutun
(http://www.taloussanomat.fi/energia/2012/10/13/miksi-tasta-ei-puhuta-suomi-on-venajan-energiaprovinssi/201239523/12)
ja höpötyksen energiapoliittisesta suomettumisesta.
Kauppataseen vajeenkin sälyttäminen Venäjän syyksi on aika omituinen kannanotto, kun maailmanmarkkinahintoihin vaikuttaa lähinnä Yhdysvaltain sotilaalliset toimet Lähi-Idässä. Saati se höpinä siitä, että Suomi ei voi ostaa muualta öljyä tai kaasua. Sehän on vain rahasta kiinni, kyllä muualtakin öljyä saadaan vaan kuljetus on kalliimpaa.
Ilkikuriselle: mulla on pari syytä olla jättämättä talousasioita talousihmisille. Ensimmäinen on periaatteellisempi, eli mun mielestä liian tiukka erikoistuminen ei oo hyväks yksilölle eikä yhteisölle, vaan on parempi, että kaikki tekee vähän kaikkea. Toiseks näyttäis siltä, että nk. “talousihmiset” ei oo onnistu laskelmissaan kovin hyvin, vaan on pikemminkin “asleep at the wheel”.
Ei kauppataseen vaje tietenkään Venäjän syy ole, vaan Suomen, joka on liian öljyriippuvainen. “Vain rahasta kiinni”: niin just sehän se pointti on, että rahaa tarvitaan niin paljon, että kauppatase on jo pahasti miinuksella, eikä sitä ole helpppo korjata. Kysypä Ilkikurinen vaikka niiltä talousihmisiltä, montako Rovion kaltaista vientiyritystä tarvittaisiin paikkaamaan kauppataseessa se, että öljyn hinta nousee 10 dollaria tynnyriltä.
Ajatusta enbergiuapoliittisesta suomettumisesta en tietenkään ole keksinyt itse, vaan luin sen Bundeswehrin vuonna 2010 teettämästä öljyhuippuselvityksestä, jossa todetaan, että saksalaisten poliitikkojen pitää vähentää Venäjän arvostelua energiariiippuvuuden takia; “Peak Oil – Sicherheitspolitische Implikationen knapper Ressourcen.” Zentrum für Transformation des Bundeswehr, Strausberg 2010, löytyy esim. http://energiewende.wordpress.com/2010/08/16/peak-oil-studie-der-bundeswehr/ Kannattaa tsekata ainakin sivut 20 ja 54.
Ei oo ihan selvää, että Suomi pystyisi helposti ostamaan öljyä muualta. Lähimmistä Norjan öljyntuotanto laskee n. 10% vuosivauhtia, Britit ja Hollanti on jo öljyn tuojia, Tanska siinä rajoilla. Kauempana taas Kiina on jo Saudi-Arabian suurin öljyasiakas, ja kilpailee Yhdysvaltain kanssa Kanadan ja Venezuelan markkinoista. Suomen ei ole helppo mennä siihen kisaan, paitsi isolla rahatukolla, jonka seuraukset ovat jo näkyvissä.
Post a Comment