Loppulama tarkoittaa, että nyt meneillään ei ole tavanomainen kapitalismin notkahdus, jota silloin tällöin tarvitaan markkinoita uudelleenjärjestelemään. Nyt on alkanut pitkä ja ankara lama, jonka seurauksena tuntemamme kapitalismi ja kulutusyhteiskunta muuttuvat joksikin muuksi.
Jos on niin, että kapitalismi välttämättä tarvitsee talouskasvua, loppulama on kapitalismin loppu. Jonkinlaisia lyhyitä ja paikallisia nousukausia voi esiintyä, mutta maailmantalouden yleissuunta seuraavilla vuosikymmenillä on laskeva. Lasku voi olla lievää ja hidasta, ja silloin tällöin tapahtuu yhtäkkisempiä ja nopeampia pudotuksia.
Loppulaman aineellisena pohjana on jatkuvan talouskasvun törmääminen vapaasti käytettävissä olevan halvan energian hiipumiseen ja sitä tietä työn vähenemiseen.1
Talouskasvu ei ole yleispätevä ilmiö. Pikemminkin talouskasvu tuntemassamme muodossa on suoraan yhteydessä fossiilisten polttoaineiden käyttöön; ensin hiilen ja höyrykoneen, sitten öljyn ja polttomoottorin. Nykyisin maailman energiantuotannosta noin 30 prosenttia tulee öljystä, 20 maakaasusta ja hieman alle 30 hiilestä; fossiilisista polttoaineista yhteensä siis noin 80 prosenttia.2 Tästä syystä tuntemaamme järjestelmää voidaan kutsua nimenomaan fossiilikapitalismiksi.3
Kolme käyrää, maailman väkiluvun kasvu, talouskasvu ja energian kulutus ovat hätkähdyttävän samanmuotoiset ja -aikaiset.4 Nämä kolme käyrää synkkänä puolenaan kertovat luonnon tuhosta, sukupuutoista, saastumisesta ja niin edelleen. Vertauskuvallisesti puhuen juuri energian kulutus kertoo ihmiskunnan käden pituudesta: kuinka paljon teitä, polttomoottoreissa palavaa öljyä, tavaroita, rahtia ja niin edelleen.
Koko juttu PDFnä alla.
Loppulama-maaritelma-ja-seurauksia
6 Comments
Jään odottamaan toista osaa: Loppulaman jälkeen — mitä pitäisi tehdä (tai jo ennen, jo nyt). Lisää siitä, mitä kirjoitat viimeisen kappaleen kahdessa lauseessa.
Tere, kiitos erinomaisesta artikkelista. Toivottavasti et pahastu että kommentoin sitä ja linkitin siihen omasta blogistani.
Rauli @ Kaikenhuippu
Hyvä artikkeli, jonka aihe ei merkittävyydestään huolimatta ole lyönyt läpi suomalaismedioissa. Silti muutama välihuomautus:
“Pidempiä työuria, leikkauksia, varojen suoraa siirtoa finanssiyrityksille, työhön pakottamista ja pakkotyötä, yrittäjyyttä, vapaaehtoisuuteen naamioituneena tai ilman.
Poliittinen vaihtoehto tälle tulee olemaan anti-autoritaarisuus ja hierarkioiden purkaminen…”
Antiautoritaarisuus kuulostaa kauniilta, mutta miten sitä voidaan käytännössä toteuttaa uusissa niukkuuden oloissa? Eikö elintason raju lasku veisi todennäköisemmin kohti autoritaarisempaa yhteiskuntamuotoa? (Ehkä oikeistolaista/aristokraattista tai vasemmistolaista/valtiojohtoista.)
Oletetaan, että loppulaman myöhäisessä vaiheessa Suomi joutuu selviämään enemmän tai vähemmän omillaan energian ja ruoan suhteen. Kuten kirjoitit, näiden tuotantoa kannattaa tietenkin hajauttaa, ja se voi jossain määrin onnistuakin metsien ja peltojen maassa. Mutta miten turvataan niiden suomalaisten selviäminen, jotka syystä tai toisesta eivät voi osallistua niiden tuotantoon, ilman jonkinlaista valtiojohtoista kontrollia, joka tarvittaessa voimatoimin huolehtii resurssien jakamisesta vähäosaisille? Miten estetään uuden feodaalisen maanomistajaluokan tai muiden paikallisten sortorakenteiden synty ilman valtion auktoriteettia, joka viime kädessä perustuu väkivallan monopoliin? Suhteellisen hierarkiaton yhteiselämä saattoi ehkä toimia muinaisissa metsästäjä-keräilijöiden pienyhteisöissä, mutta tuskin enää viiden ja puolen miljoonan asukkaan Suomessa.
Ja mitä tulee palkkatyöhön – ottaen huomioon “fossiilisten energiaorjien” häviämisen – saadaanko montakaan helppoon elämään tottunutta ihmistä raskaan fyysisen työn ääreen ilman jonkinlaista palkkiota, joka on selvästi houkuttelevampi kuin työttömien perustoimeentulo?
@Kaikenhuippu: en tietenkään pahastu, vaan ilahdun. 🙂
@Markus: siinäpä se, miten.
Laajasti ottaen autoritaarisuuus/anti-autoritaarisuus ja niukkuus/runsaus ei varmaankaan suoraan liity toisiinsa ihmisyhteisöjen historiassa. Kaikista nelikentän lohkoista löytyy esimerkkejä, runsaasti. Erityisesti nykysilmiin “niukoilta” näyttävät keräilijä-metsästäjä yhteisöt ovat usein olleet huomattavan antiautoritaarisia, samoin usein pako kauopunkimaisesta sivistyksestä liittyy antiautoritaariseen pyrkimykseen (tästä hieno lähde on James Scottin The Art of Not Being Governed).
Mutta totta tosiaan, tällä hetkellä Suomen kaltaisissa maissa kaikki merkit näyttää viittaavan autoritaarisuuden lisääntymiseen, ja lisääntymisen lisääntymiseen, kun talouskasvu edelleen yskii. Oikeisto käyttää niukkuutta tekosyynä “leikkauksiin” ja muihin “austerity measureihin”, joiden tosiasiallisena sisältönä on uusien markkinoiden luominen, yhteisesti hallitun ja omistetun pilkkominen (eli ihmisten omaehtoisuuden ja itsemääräämisen mahdollisuuksien kaventaminen) ja poliittisen yksilönvapauden kontrolli. Vasemmalla ja vihreissäkin ajatellaan, että vain keskusjohtoisuus, käytännössä kansallisvaltio ja EU, voi pitää jonkilaista tolkullista yhteiskuntajärjestystä yllä. Oikeastaan vain PerSujen vaalivoiton juonne, joka vaatii jonkinlaista henkistä tunnustusta ei-keskusjohtoiselle elämälle, viittaa suomalaisessa polittisessa maisemassa toiseen suuntaan. Valitettavasti PerSuissa esiintyy myös erittäin autoratiivista ja keskusjohtoista ajattelua, joka kaipaa vallan keskittämistä.
Mutta joitain toivon pilkkeitäkin on. Islanti on eurooppalainen maa, joka reagoi talouskriisiin koko lailla päinvastoin kuin muut sen jälkeen, ja on itse asiassa jo uudistanut ja ilmeisesti edelleen uudistamassa poliittista järjestelmäänsä juuri avoimempaan ja anti-autoritaarisempaan suuntaan. Jos mää saisin päättää, kaikki lehdet ja tv’t olis täynnä Islantia, eikä PIIGSejä. Eli ei edes nykyajan Euroopassa ole mahdotonta vastata talouskriisiin siirtymällä anti-autoratiiviseen suuntaan; ei kovin todennäköistä, mutta ei myöskään mahdotonta. Myös Pohjois-Afrikan kapinointiin, joka näyttää leviävän Välimeren maihin, näyttäisi sisältyvän ajatuksia edustuksellisen demokratian tosiasiallisen keskittyneisyyden ja vaihtoehdottomuuden haastamisesta. Ja kreikkalaisten vastarinta velkojen maksattamisesta tavallisilla kansalaisilla sisältää merkittävän anti-autoritaarisen osan.
Suomessa pitäisi yhtä aikaa vahvistaa ja löytää vanhoja itsellisyyden ja anti-autoratiivisuuden perinteitä, ja kehittää uusia, esimerkiksi yhdessä ja yhteydessä yllämainittujen eurooppalaisten ja afrikkalaisten ilmiöiden kanssa. Vanhoista tulee mieleen ensimmäisenä aatteellinen osuustoimintaliike, joka on ollut suuri ja vaikutusvaltainen toimija, jonka pohjalle oli syntymässä ensimmäistä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa. Tähän liittyy olennaisesti vapaa sivistystyö, kansan- ja työväenopistoineen. Maanviljelyksessä eu-trendi yhä suuremmista tilakoista on ehdottomasti saatava kääntymään. Ratkaisevaa on juuri ruoan- ja energiantuotannon hajautus. Joka kuntaan omat vesi- ja sähkölaitokset takaisin.
Vois kuvitella, että jossain vaiheessa suomalainen yhteiskuntaelämä, joka ei ole tottunut pitkiin sääty-yhteiskunnan tai kastijaon aikoihin, kyllästyy eriarvoistumiseen. Kun jaettavaa on vähemmän, on entistä tärkeämpää jakaa se tasa-arvoisesti, kuin silloin, kun jaettavaa on paljon. Tämä voi olla valitettavan inhorealistinen antiautoratiivisuuden peruste. Tasan jakamiseen ei tarvita valistuneita diktaattoreita, ei varsinkaan wikipedioiden aikakaudella. Tarvitaan kyllä porukan voimaa, ja jos se jää puuttumaan, niin diktaattorithan me saadaan.
9.8.2011 Hesari julkaisi öljyhuippuun ja sen aiheuttamiin ongelmiin liittyvän mielipidekirjoitukseni. Ilmeisesti ajankohta oli aika otollinen, kun seuraava laskuosuus tässä “sahanterässä” on iskemässä tuulettimeen. Yllätyin silti hieman (positiivisesti) että kirjoitus julkaistiin, vaikka ihan synkintä skenaariointia en siihen tietysti laittanutkaan, ja otsikko vaihettiin “pliisummaksi”.
http://kaikenhuippu.wordpress.com/2011/08/10/helsingin-sanomat-mielipide-9-8-2011/
Peter Frase on kirjoittanut mielenkiintoisen nelikentän tulevaisuuden mahdollisuuksista, akseleina eqaulity/hierarchy ja scarcity/abundance:
http://jacobinmag.com/magazine/issues/winter-2012/four-futures/
One Trackback/Pingback
[…] https://nuvatsia.terevaden.net/2011/06/10/loppulama-maaritelma-ja-seurauksia/ […]
Post a Comment