Skip to content

Mielipide tän päivän Hesarissa

Medialukutaidot otettava haltuun koulussa

Kirjoitukset tieto- ja viestintätekniikasta koulussa (HS Mielipide 9. 12. ja 14. 12.) ovat olleet melko yksipuolisia, ja ne perustunevat tietämättömyyteen mediakulttuurin ja mediavälineiden kehityksestä. Keskustelussa on jälleen korostettu teknologiaa, vaikka median kehitys on yhä käyttäjä- ja osallistujalähtöisempää.

Sosiaalisen median myötä puhutaan osallistumisen ja osallisuuden kulttuurista, joka antaa mahdollisuuden oppia ja luoda kulttuuria pelkän vastaanottamisen sijaan.

Esimerkiksi verkossa keskusteluun “diginatiiveilla” on valmiuksia, jotka pitäisi ottaa käyttöön koulussa. Perinteinen lukutaito ja uudet medialukutaidot kannattaa nähdä jatkumona, ei toisiaan poissulkevina oppimiskäytäntöinä.

Koulu elää monin tavoin osana yhteiskuntaa, ei sen ulkopuolella. Mediakulttuuri tulee koulun ovista luokkahuoneisiin oppilaiden ja opettajien mukana. Monet opettajat ovat oivaltaneet tämän mahdollisuudeksi pysähtyä ja rauhoittua sen maailman äärelle, jossa me kaikki elämämme. Mutta on myös opettajia ja kouluja, joissa median käytöllä ja sen pohdinnalla ei vielä ole sijaa tai mediamaailmaa suorastaan kammoksutaan. Tämä aiheuttaa oppimismahdollisuuksien epätasa-arvoa ja vakavan “digikuilun” oppilaiden välillä.

Rauhoittuminen nuorten kanssa ei voi tapahtua sulkemalla mediakulttuuria ja mediavälineitä koulun ulkopuolelle, kuten puheenvuoroista on voinut aavistaa. Medialukutaito tarkoittaa juuri kriittistä syventymistä erilaisiin medioihin, olivat ne sitten tekstiä tai kuvaa, kirjoja tai nettilähteitä.

Kriittisyys voi kasvaa vain kiireettömässä ympäristössä. “Slow school” -ajatus sopii juuri siksi erityisen hyvin mediavälineiden ja niiden tarjoamien sisältöjen yhteyteen. Teknologian ja välineiden sijaan opettajien ja oppilaiden kannattaakin syventyä juuri mediasisältöihin, jotka tuovat kouluun mahdollisuuden ajan kanssa perehtyä keskusteluun ajankohtaisista kysymyksistä lasten ja nuorten kanssa.

Koulun toiminta nykyisessä mediakulttuurissa näkyy osallistumisen ja osallisuuden kehinä: sisimpänä, toisiaan lähellä ovat opettajat ja oppilaat, ja oppilaat keskenään. Yhdessä vanhempiensa ja muiden osallisten kanssa he muodostavat koulun ja sen lähiympäristöstä koostuvan oppimisyhteisön, ja mediavälineiden kautta liittyvät maailmanlaajuiseen yhteisöön. Näin muodostuu tiheä kasvatuksen rihmasto, jossa osalliset voivat oppia paitsi toisistaan myös yhdessä.

Sirkku Kotilainen, mediakasvatuksen professori
Juha Suoranta, aikuiskasvatuksen professori
Tere Vadén, interaktiivisen median yliassistentti
Tampereen yliopisto

Post a Comment

You must be logged in to post a comment.