Joskus on väitetty, että suomalaiset ovat eurooppalaisia esittävä alkuperäiskansa, jonka sielussa miehittäjä-eurooppalaisuus kamppailee katoavan metsäläisyyden kanssa. Väite on ehkä kohtuuton ja epätarkka, mutta sen puolesta on jälleen ilmestynyt painavaa, lähes sivuuttamatonta aineistoa. Talvivaara-Lehtomäki-tapaus tuo Suomeen maailmalta tutun ilmiön, korruptiolla silatun uraanikaivoksen. Kovin usein tällaiset kaivokset sijaitsevat alkuperäiskansojen mailla (Pohjois-Amerikassa, Australiassa, Intiassa, Siperiassa), niiden ympäristövaikutukset on selvitetty huonosti jos lainkaan, perustamisluvat saadaan paikallisen päätöksenteon heikkouden ja eliitin korruption avulla, ja lopulta paikalle jäävät vuotavat padot ja kaksipäiset sikiöt. (Täällä arvioidaan uutta kirjaa Pohjois-Amerikkalaisista tapauksista).
Suomalaisesta sielusta kertoo juuri paikallisen eliitin, tässä tapauksessa Lehtomäen, suhteellisen naivi liittoutuminen kansainvälisen suurpääoman etujen kanssa. Aidosti eurooppalaisella virkamiehistöllä tai poliittisella luokalla ei ole tarvetta rikastua tällaisilla hankkeilla, jotka muistuttavat liikaa rajaseutujen mauttomuuksista. Varsinkaan aidosti eurooppalaisella poliitikolla ei olisi tarvetta pitää kiinni asemastaan, kun epäilykset heräävät. Toinen aito rajaseutujen piirre on, että työllisyydellä saadaan myytyä mitä vaan. Työttömyys on niin ankaraa ja kaikkia lähellä, että työpaikkojen vastustaminen vaikuttaa loukkaavalta ja ylimieliseltä, ellei hullulta.
Tästä kansan kahtiajakautumisesta on kirjoittanut hyvin muiden muassa Heikki Turunen, joka jo Joensuun Ellissä kuvaa ristiriitoja, joita maakunnallisiin kehittämishankkeisiin liittyy. Niin hankkeiden päämäärät kuin niitä vastustava luonnonsuojelukin tulevat aina jonkun näkökulmasta “muualta”, “ylhäältä”. Aina ovat he jotka hyötyvät, ja pipoa kiristävän metsäläisyyden läheisyyden vuoksi ovat valmiita miltei mihin tahansa, jotta hyötynsä saavat. Tässä on vielä yksi alkuperäiskansojen mailla sijaitsevien uraanikaivosten yksi yhteinen piirre: mitään ei ole tehtävissä. Kun taloudellinen tarve kaivokselle syntyy, vastarinta on turhaa, koska sen saa “hajoittamalla ja hallitsemalla” pirstaleiksi.
Toki Talvivaaraan liittyy myös jotakin uutta. Lähes kaikkien mineraalien hinnat ovat nousussa, myös uraanin. Uusia kaivoksia tarvitaan, ne ovat entistä kannattavampia. Ehkä Talvivaara-Lehtomäki-tyyppisten tapausten kautta voidaan nähdä paitsi, että tämä ei ole Eurooppaa, myös että tekno-talouskasvu-Euroopalla ei mene kovin hyvin.
One Comment
Avussa on hyvä juttu http://www.apu.fi/ajassa/article162643.html, jossa tulee esiin myös pääasia:
“Nythän Talvivaaran uraani on saanut nousta esille hyvin lievennetyin asianhaaroin: uraania nousee Talvivaarasta jo – nyt se haluttaisiin vain ottaa talteen, pois ympäristöä pilaamasta.
Se on kokonaan toinen kysymys, kuin kysymys siitä, olisiko kaivosta koskaan haluttu avata, jos olisi yleisesti tiedetty, että mukana nousee jätteenä myös uraania.
On myös varsin perusteltua esittää kysymys: onko uraani ollut kaiken aikaa päämäärä muiden joukossa Talvivaarassa? Tämän kysymyksen tekee aiheelliseksi siellä louhittavaksi suunnitellun uraanin määrä.”
On tääkin ihan vänkää:
“On silti kiinnostavaa, että GTK:n, asiantuntijaviranomaisen, lausunnon allekirjoittanut yhtiön pääjohtaja Elias Ekdahl omistaa osarekisterin mukaan Talvivaaran osakkeita, 7 500 kappaletta. Hän vahvistaa asian Avulle, mutta katsoo, että se ei ole riittävä syy pidättäytyä arvioimasta tutkimuskeskuksensa nimissä Talvivaaran uraanihanketta.”
Tai tää:
“Säteilyturvakeskus STUK:n lausunnon puolestaan on allekirjoittanut pääjohtaja Jukka Laaksonen. Hän ei omista Talvivaaran osakkeita.
Erään kysymyksen hänestäkin voi esittää. Laaksonen on nimittäin kova ydinvoiman kannattaja, ja ydinvoimaa vartenhan uraania Talvivaarasta halutaan ottaa talteen. Laaksonen on liputtanut julkisuudessa niin väkevästi ydinvoiman puolesta, että vuonna 2008 elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen paheksui tätä julkisesti.”
Post a Comment