Now out in CTheory, “Oil and the Regime of Capitalism: Questions to Philosophers of the Future”
“What if the hegemony of the West was not, after all, defined by modern natural science and technology, enlightenment and individualism but by a one-time offering of coal, gas and oil?”
6 Comments
Tiedoksi tällainen: http://blog.p2pfoundation.net/understanding-michael-rupperts-collapse-scenario/2010/06/29
Joo, mää tykkäsin kyllä ‘Collapse’sta, kaikesta kontekstistaan huolimatta tai sitten sen takia:
http://www.youtube.com/watch?v=WAyHIOg5aHk
Huh, huh, – olipa Michael Ruppertin puhe kovaa kamaa. Tässähän meillä on aito L.A.P.D.-Linkola, joka ei aio käyttää paukkupatruunoita, kun tosipaikka tulee. Pitäisikö tässä katsoa uudelleen ja tarkemmin Kevin Costnerin “Postman”, tuo huonot arvostelut saanut Yhdysvaltain tulevaisuuteen sijoittuva elokuva? Hieman kuitenkin tulee olo, että nyt jäitä hattuun. Erityisesti harmittaa Ruppertin Titanic uppoaa -asenne, eli “pelastukoon ken voi” (tai “ne jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden, pelastakaa itsenne – verkostoitumalla”). Ei se onnistu. En usko, että paniikkia lietsomalla asiat alkavat selvitä, vaan pikemminkin rauhallisuus ja “fundeeraaminen” ovat valttia. (No, okei, jos laiva JO uppoaa, ehkä se noin menee, mutta ollaanko todella niin pitkällä?) Itseäni kiinnosti kovasti yrittää ymmärtää Björn Wahlroosin hiljattainen tokaisu “rikkonaisille ja köyhille perheille ei pitäisi jatkaa rahan antamista”. Kuinka kukaan voi sanoa noin? Mistä tuollainen puhe saa “järkensä”, mistä se kumpuaa? Yksi tapa yrittää ymmärtää Wahlroosia on ajatella, että on todellisia voimia, jotka haluavat siirtää USA-tyyppisen yhteiskunnallisen mallin tännekin. Nyt olin kuitenkin ymmärtävinäni Ruppertin puheesta, että rahat ovat oikeasti loppumassa hallitukselta Yhdysvalloissa, samoin osavaltioilta. Jotta nykyinen taloudellinen järjestelmä pysyisi siellä pystyssä, voimavarat on keskitettävä yritystalouden säilyttämiseen. Näkeekö Wahlroos saman kehityksen pian myös täällä? Yhdysvalloissa kuitenkin peli on raaempaa, mikäli on uskominen Ruppertin väitteeseen, jonka mukaan “iso raha” lyö vetoa Los Angelesin konkurssin puolesta. (Kaliforniahan on ilmeisesti konkurssin partaalla siksi, että demokraatit ja republikaanit sabotoivat molempien yrityksiä saada liittovaltion budjetti tasapainoon.) En usko, että Wahlroos on ajatellut asioita yhtä pitkälle kuin Michael Ruppert, saati että uskoisi moisiin puheisiin. Mutta voisiko Wahlroos olla tietämättään, vahingossa oikessa? Köyhät jätetään selviämään yksin? (Kuvitelkaa, mikä yhteiskunta siitä seuraa.) Samaahan Ruppertkin tavallaan rivien välistä sanoo, ja tätä tekee mieli kritikoida. Jos Ruppert on oikeassa, en usko, että hänkään pelastuu. Todellinen pelastuminen voi perustua vain kaikkien yhteistyöhön. Toki siinä työssä tarvitaan (poliitikoilta) melkoisia dialogisia kykyjä.
Tässä artikkeli, joka valottaa Yhdysvaltain nykytilannetta, samalla ehkä asettaa Wahlroosin “paikoilleen”:
http://www.nytimes.com/2010/08/09/opinion/09krugman.html?_r=1
Mitä oikeasti tarkoittaa “köyhät jätetään selviämään yksin”? Että pahoinvointieriskunta, joka tuottaa monityydyttämättömiä kuluttajia (so. köyhiä rahavarallisuudesta riippumatta), vieraantumista luonnosta ja yksinäisyyttä romahtaa byrokraattisine sosiaaliturvaverkkoineen, pankkiireineen, poliitikkoineen ym. turhine ja haitallisine syöttiläineen?
Se on väistämätöntä eikä pohjimmiltaan lainkaan huonoon suuntaan. Pahoinvointieriskunnasta syrjäytyminen jo nyt on hyvin myönteistä kehitystä niin yksilö- kuin yhteisötasolla ja syrjäytyneiden luokkatietoisuus ja solidaarisuusverkostot (esim. ekoyhteisöt ja sateenkaariheimot jne. vaihtoehto- ja alakulttuurit) rakentavat aitoa yhteisöllisyyttä yhdessä muun elonkehän kanssa. Syrjäytyneiden luokka ja luokkatietoisuus kasvaa nopeasti ja on yhä vähemmän ja vähemmän riippuvainen rahasta ja rahataloudesta – paremmat herkut paremmalla omallatunnolla saa kaupan roskikset dyykkaamalla kuin kaupan sisältä rahaan vaihtamalla, keräilyä ja puutarhaviljelyä opetellaan ja opitaan.
Pahoinvointieriskunnasta syrjäytyvät ja syrjäytyneet eivät tarvitse pahoinvointieriskuntaa, poliitikkoja, pankkiireja ym. syöttiläitä, vaan pelkästään ystäviä – toisia syrjäytyneitä ja syrjäyneiden ja Maaemon hyvinvointiyhteiskuntaa. Ei huolta ystävät hyvät, kyllä tämä tästä ja kaikki käy hyvin.
@Santeri: voihan se noinkin mennä.
Väittävät, että USssa joka viides lapsi elää köyhyydessä: http://theeconomiccollapseblog.com/archives/15-shocking-poverty-statistics-that-are-skyrocketing-as-the-american-middle-class-continues-to-be-slowly-wiped-out
Väittävät, että siellä myös nuo solidaarisuusverkostot olisivat paremmassa kuosissa kuin Vanhalla Mantereella. Miten lienee luokkatietoisuuden kanssa?
Post a Comment