Skip to content

Loppulama ja mittarivirhe

(Liittyen myös päivän teemaan.)

-foliohattu-

Normaalikäsityksen mukaan pörssikurssien on tarkoitus ilmaista pörssiin listattujen yritysten arvo eli kuinka paljon niiden oletetaan tekevän voittoa tulevaisuudessa. Pörssikursseja voidaan näin ollen pitää keskeisenä talouden mittarina, koska ne kertovat markkinoiden käsityksen pörssiyritysten voitontekokyvystä.

No, 2008 romahduksen jälkeen pörssikurssit ovat mukavassa nousussa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tätä pidetään keskeisenä näyttönä talouden toipumisesta ja alkavasta palaamisesta “normaalille” kasvu-uralle, vaikka useat muut mittarit näyttävät muuta – erityisesti ei-uskomusvälitteiset mittarit kuten työttömyys, velkaantumisaste, asuntokaupat ja niin edelleen. Seuraa epäilys: mittari on rikki. Vähän samaan tapaan kuin vaikka lentokoneessa, jossa korkeusmittari nousee samaan aikaan kun ikkunasta katsottuna maanpinta lähestyy. Tämä ei lisää luottamusta lentokoneen tai talousjärjestelmän selviytymiskykyyn, pikemminkin päinvastoin. Voisi oikeastaan ajatella, että jos mittari on rikki, se on itsessään merkki talousjärjestelmän syvistä ongelmista (toisin sanoen pörssikurssien nykyinen nousu on enemmänkin huono kuin hyvä merkki). Profetia: lähitulevaisuudessa vuosien 2009-X pörssinousua tullaan pitämään “taloustieteessä” oppikirjaesimerkkinä tilanteesta, jossa luotetaan taloudelliseen informaatioon, jonka lähtökohdat ovat huomaamatta perustavasti muuttuneet.

Miksi sitten pörsikurssit väittävät talouden olevan hyvällä tolalla, jos näin ei ole? Yksi syy on markkinoilla vellovan kodittoman ja tuottoa etsivän likviidin rahan määrä. Se on pakko laittaa jonnekin ja kun enää edes valtioiden velkakirjat eivät näytä olevan täysin riskittömiä (jopa kaikkein vakaimpien eli Yhdysvaltain velkakirjojen korot ovat olleet hienoisessa nousussa), pörssikin on hyvä vaihtoehto. Toisekseen markkinoilla on aivan aito syy olettaa tuloskunnon olevan kohdallaan. Kriisi antaa yrityksille mahdollisuuden leikata työntekijöille menevää osuutta, joten voitontekokyky todellakin paranee (a la Shock Doctrine; tässä näkyy myös pörssimittarin perussäätöihin liittyvä vääristymä. Mittari kertoo painokkaimmin rikkaiden rikastumisesta, ei talouden – esim. keynesiläisen ‘aggregate demand’in – kasvusta.). Kolmanneksi on tietenkin mahdollinen PPT, mutta jätetään se nyt.

Tällaiseen mittarivirheeseen liittyy mielenkiintoinen episteeminen itseensä-viittaavuuden ongelma (joka on tieteenfilosofian kohdalla esimerkiksi kuhnilainen teema). Jos mittarivirhe on olemassa, sen huomaaminen on vaikeampaa asiantuntijoille, koska heidän uskomusjärjestelmänsä perustuu suoraan mittarin itsensä episteemisille oletuksille. Sivullinen sen sijaan on liikkeellä erilaisella uskomusjärjestelmällä, joten mittarikaan ei lähtökohtaisesti ole täysin ymmärrettävä. Tästä seurauksena “tieteellisessä vallankumouksessa” asiantuntijat ovat sinänsä oikeassa, mutta juuri siksi pahasti pihalla, ja heillä on täysi syy kutsua sivullisten epäilyksiä “salaliittoteorioiksi” ja asiantuntemattomuudeksi – mutta silti sivulliset voivat asiantuntijoita paremmin tietää missä mennään. Samasta syystä sivullisen ajattelu on logiikaltaan aina hiukan vainoharhaista … niinpä:

-/foliohattu-

2 Comments

  1. Lauri wrote:

    “Mittari kertoo painokkaimmin rikkaiden rikastumisesta, ei talouden – esim. keynesiläisen ‘aggregate demand’in – kasvusta.”

    Tästä tulee hieman asian ohi mieleeni juuri myyty sadan miljoonan Picasso sekä Paul Craig Robertsin kolumni mm. klassisten urheiluautojen hinnasta.

    Toinen mieleen tuleva seikka on mainio polkupyöräguru Jobst Brandt (jonka vastauksia erilaisiin kysymyksiin olen sattuneesta syystä juuri lueskellut) ja hänen hapan suhtautumisensa tekniikka-alan yritysten johtamiseen. Hän esittää vertauksen mustasta laatikosta, josta törröttää ulos monimutkaista liikettä tekevä varsi. Varren liikkeen perusteella on mahdoton sanoa mitään varmaa laatikon sisällöstä, ja varren työtehon arvioiminen on hyvin vaikeaa. Tyypillinen talousmies (sanan kielteisessä merkityksessä) kuitenkin arvioi yrityksen toimintaa juuri näin, Brandtin mielestä. Sen sijaan jos laatikon avaa ja katsoo, mitä sisällä on, niin ymmärtää koneen toiminnan, jolloin on lisäksi helppo laskea sen työteho. Brandtin kokemus on paitsi polkupyöräalalta myös HP:ltä, missä hän suunnitteli koneinsinöörinä mm. kovalevyjä, sekä Porschelta.

    Tämä siis pörssin kyvystä arvioida yrityksen potentiaalia. Sellainen kyky kai edellyttää, että joku tajuaa jotain ao. yritysten toiminnasta – ja että tätä kykenevää tahoa kuunnellaan, ts. hänen arvionsa ei huku johonkin muuhun, kuten turvasatamaa tai seuraavaa kuplaa etsivään ylimääräiseen rahaan.

    Wednesday, May 5, 2010 at 3:52 pm | Permalink
  2. Loppulaman hahmottelu on todellakin ajankohtaista. Tässä The Oil Drum tarjoaa taas hyviä eväitä. Jörg Friedrich heittää peliin neljä teesiä menneiden ernergiasupistusten perusteella. Näiden pohjalta Suomen tulevaisuus ei näytä ihan pahalta, koska demokratialla on perinteitä ja kulutuskulttuuri aika nuorta.

    http://www.theoildrum.com/node/6433#more

    Friday, May 7, 2010 at 11:11 am | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*