Loistava kolumni, kirjoittajana Roope Tahvanainen (löytyi JusSin OOo-blogin kautta):
Jos pitäisi valita kolme sanaa, jotka ovat merkittävyydellään vallinneet koko 1990-laman jälkeistä poliittista ja taloudellista keskustelua, olisi valinta loppujen lopuksi helppo: tuottavuus, tehokkuus ja rationalisointi.
Julkisen sektorin sisällä on kuitenkin järjestelmiä, joihin tuolla triolla ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta.
Puhutaanpa tietojärjestelmistä, noista tietoyhteiskuntaihmeistä, joiden piti siirtää menneisyyteen vaivalloiset arkistointikaapit ja tehostaa tiedonkulkua ja työntekoa yhteiskunnassa.
Toisinpa kävi. Näistä samaisista tietojärjestelmistä on tullut mitä parhaimpia tehottomuuden edistäjiä.
Jokaisella kunnalla ja valtion virastolla on oma järjestelmänsä, jotka harvemmin ovat toistensa kanssa yhteensopivia.
Hurjin esimerkki löytynee maamme terveydenhuollosta, jossa voi olla jopa sairaalan sisällä käytössä satoja erilaisia yhteensopimattomia ja monesti kankeita ohjelmia, jotka eivät pysty keskustelemaan keskenään saati edes käyttäjiensä kanssa.
Jotkin tutkimukset väittävät, että jopa puolet erikoissairaanhoidon työtunneista hukkuisivatkin tiedonhallintaan.
Yhdeksi ratkaisuksi on esitetty siirtymistä niin kutsuttuihin avoimen lähdekoodien ohjelmiin.
Suomalaislähtöinen Linux lienee näistä tunnetuin ja laajalle levinnein. Avoimen lähdekoodin idea on siinä, että ne ovat helposti muokattavia ja monesti ilmaisia.
Eri ohjelmistoyhtiöt taasen mustasukkaisesti varjelevat ohjelmiaan, jolloin ne suunnitellaan siten, että ohjelmat ovat yhteensopivia ainoastaan saman firman muiden tuotteiden kanssa.
Tästä seuraa, että julkisyhteisö on “kiristetty” käyttämään ainoastaan yhden firman tuotteita kaikkialla tai sitten ostamaan eri ohjelmia, jotka eivät kuitenkaan ole yhteensopivia.
Post a Comment