Viime viikolla yliopistolla alkaneeseen Sodexo-boikottiin liittyvä myrsky vesilasissa antaa mielenkiintoisen näkymän myös yliopistolaki-keskusteluun.
Tapahtui, että ryhmä opiskelijoita ja henkilökuntaa aloitti Sodexo-boikotin tiistaina jakamalla tiedotteista Sodexon toimista ja kahvia Linnan aulassa. Keskiviikkona paikalle tuli poliisi, joka ilmoitti, että heille on “yliopisto”, “yliopiston johto”, “yliopiston edustajat”, “hallintojohtaja” esittänyt, että boikotti-toimintaa ei saa harjoittaa yliopiston tiloissa ja että siksi he kehottavat boikotoijia poistumaan. Boikotoijat esittivät, että he ovat julkisessa tilassa jakamassa informaatiota, eivätkä aio poistua. Tilanne päättyi poliisin todetessa, että asia on oikeastaan yliopiston sisäinen, eivätkä he voimatoimin aio poistaa boikotoijia.
Sittemmin on seurannut keskustelua esimerkiksi siitä, kuka tai mikä taho poliisin lopulta paikalle kutsui. Niin tai näin, tarkennetaan katse nyt erääseen väitteeseen, joka keskustelussa on esiintynyt. Väitteen mukaan yliopiston johdolla (ehkä rehtorilla, ehkä hallintojohtajalla, ehkä jollakin auktoriryhmällä) on oikeus tai valta päättää, kuka tai ketkä saavat oleskella ja/tai jakaa millaista informaatiota yliopiston tiloissa. (Ei välitetä nyt siitäkään, kuka tämän väitteen on ehkä esittänyt (esimerkiksi Aamulehden keskusteluissa se esiintyy suoraan, poliisi tuntuu viittavan siihen, vaikka ei lopulta taida täysipainoisesti asian pitävyyteen nojatakaan.))
Väitteellä on myös yleisempi muoto, joka videotallenteella kuuluu muodossa “jokaisen julkisen tilan omistaa joku, joka myös päättää, mitä siellä saa tapahtua.” Näinhän asia on: jotkut julkiset tilat omistaa valtio eli me, jotka lakien muodossa päätämme, mitä siellä saa tapahtua. Kuten hyvin tunnettua, maailmanlaajuinen trendi tällä hetkellä on, että julkisen tilan käytöt kaventuvat ja esimerkiksi turvallisuuden ja siisteyden nimissä. Pelkästään viime viikolta voi poimia esimerkit: Tampereella julisteiden liimaaminen keskustaan koitetaan estää lähettämällä laskuja julisteiden taustalla oleville tahoille, Lontoossa poliisi kohtelee väkivaltaisesti itävaltalaista turistia, joka otti valokuvia linja-autoasemasta, ja ehkä kaikkein jäätävin tapaus: vanhempainiltaan liian aikaisin saapuva äiti ajetaan pois koulun lukitulta ovelta turvallisuuteen vedoten Tampereella.
Tämä yleinen tunnelma voi selittää osan siitä, miksi väite rehtorin päätäntävallasta tuntuu luontevalta. Rehtori on kuitenkin nykyisin kolmikannan valitsema luottamushenkilö, joka päättää hänelle delegoiduista asioista tämän luottamuksen puitteissa. Rehtori ei ole suvereeni, vaan primus inter pares. Rehtori ei myöskään ole yliopiston tilojen omistaja, eikä omistajan edustaja. Voi olla, että rehtorille (tai rehtoristolle, tai hallintojohtajalle, tms) on delegoitu valta päättää joidenkin tilojen käytöstä, mutta tämä tapahtuu edelleen yliopistoyhteisön valtuutuksella, ei esimerkiksi omistajan oikeudella. Niinpä kun yliopiston julkista tilaa käyttävät opiskelijat ja henkilökunta (yliopistoyhteisö), ei ole mitenkään selvää, että rehtorilla (tai rehtoristolla, tai hallintojohtajalla, tms.) on oikeus tai valta poistaa heidät sieltä: kuten poliisi totesi, asia on parhaimmillaan “yliopiston sisäinen”.
Tämä on tilanne nyt. Boikotoijien ja yliopiston johdon (rehtorin, rehtoriston, hallintojohtajan, tms.) kannattaakin mahdollisimman pian keskustella asiasta kasvokkain, ilman median tai virkavallan välitystä. Tai oikeastaan kahdestakin asiasta: ensinnäkin Sodexo-boikotista sinällään ja toisekseen juuri tästä yleisemmästä väitteestä ja sen seurauksista.
Yliopiston johdon, erityisesti rehtorien, asema ei ole yksiselitteinen. Muutaman vuoden takaisen UPJ-keskustelun yhteydessä esimerkiksi Helsingin yliopiston silloinen rehtori katsoi edustavansa asiassa työnantajaa, toisin sanoen valtiota, erotuksena työntekijöihin, eli henkilökuntaan. Nähdäkseni hän olisi voinut tulkita asiaa myös toisin, eli katsoa olevansa työntekijä, henkilökuntaa, jota hän edustaa suhteessa valtioon.
Jatkoa nimittäin seuraa. Voi olla, että jos eduskunnalle ehdotettu uusi yliopistolaki tulee voimaan, esitetty väite rehtorin (tai rehtoriston, tai hallintojohtajan tms.) yksinvallasta tuleekin lainvoimaiseksi, esimerkiksi yhdessä yliopiston uuden johtosäännön kanssa. Ei olisi kovinkaan yllättävää, että tällainen “omistajan” oikeus tulisi mukaan yliopistojen käytäntöihin, kun esimerkiksi yliopiston hallituksen ja rehtoriston taloudellista valtaa ja vastuuta korostetaan; valta ja vastuuhan edellyttävät myös oikeuksia.
Uudessa mallissa rehtori (rehtoristo, hallintojohtaja, hallitus) voi ehkä vielä helpommin katsoa edustavansa yliopisto-oikeushenkilöä, ja siten toimia esimerkiksi yliopiston julkisten tilojen suhteen omistajan oikeudella. Tilannetta korostaa yliopiston rakennusten muodollisen omistusoikeuden siirtyminen yliopisto-oikeushenkilöille tai niiden säätiöille. Nyt tiloja omistaa useimmiten Senaatti eli valtio eli me. Tulevaisuudessa ehkä yksityinen säätiö – ja säätitöthän ovat tunnetusti tapa olla kaiken valvonnan ulkopuolella.
Sodexo-kiista osoittaa konkreettisesti, että esimerkiksi yliopiston tilojen muodollinen omistusoikeus ei ole mitätön kysymys. Yliopiston toivoisi olevan paikka, jossa yleinen trendi omistajuuden merkityksen ja vallan kasvusta ei saisi jalansijaa. Niin, oikeastaan se voisi olla paikka, joka näyttää omistajattomuuden kauneuden ja tehokkuuden.
3 Comments
Voi hyvä yksinkertaisuus. Sanoisin, että keskittykää siihen mitä osaatte ja jättäkää nämä asiat paremmin niitä tunteville. Mutta koska annan rikkaruohojenkin kukkia, niin yritetäänpä nyt kuitenkin selittää.
“jotkut julkiset tilat omistaa valtio eli me”
Valtio et ole sinä, paitsi Tampereen yliopiston tietyillä luennoilla. Useimmilla muilla luennoilla valtiosta on muodostettu oma oikeushenkilönsä.
“jotka lakien muodossa päätämme, mitä siellä saa tapahtua”
Vaan siinä aktiossa ei kokoontumislaki esimerkiksi noudatettu. Jos olisi noudatettu, tilanne voisi olla toinen. Turha selitellä muuta, kun asia on tältä osin selvä – vai tarkoitatko oikeasti, että lakeja noudetetaan jotenkin valikoivasti?
“Kuten hyvin tunnettua, maailmanlaajuinen trendi tällä hetkellä on, että julkisen tilan käytöt kaventuvat ja esimerkiksi turvallisuuden ja siisteyden nimissä.”
Joopajoo. Julkisia tiloja ei ole koskaan ollut niin paljon kuin nyt.
“rehtorille (tai rehtoristolle, tai hallintojohtajalle, tms) on delegoitu valta päättää joidenkin tilojen käytöstä, mutta tämä tapahtuu edelleen yliopistoyhteisön valtuutuksella, ei esimerkiksi omistajan oikeudella.”
Jos näin olisi, voisin heti kannattaa vain yksityisiä yliopistoja. Minusta tuntuu vähän siltä, Tere, että sinun mielipiteesi ei ratkaise tilojen käytössä. Olitpa mitä mieltä tahansa.
Oletko itse ajatellut perustaa omaa yksityistä yliopistoa?
“Muutaman vuoden takaisen UPJ-keskustelun yhteydessä esimerkiksi Helsingin yliopiston silloinen rehtori katsoi edustavansa asiassa työnantajaa, toisin sanoen valtiota, erotuksena työntekijöihin, eli henkilökuntaan. Nähdäkseni hän olisi voinut tulkita asiaa myös toisin, eli katsoa olevansa työntekijä, henkilökuntaa, jota hän edustaa suhteessa valtioon.”
Onneksi et liene oikeusoppinut, tai väitä sellaiseksi itseäsi.
“tuleekin lainvoimaiseksi, esimerkiksi yhdessä yliopiston uuden johtosäännön kanssa. Ei olisi kovinkaan yllättävää, että tällainen “omistajan” oikeus tulisi mukaan yliopistojen käytäntöihin, kun esimerkiksi yliopiston hallituksen ja rehtoriston taloudellista valtaa ja vastuuta korostetaan; valta ja vastuuhan edellyttävät myös oikeuksia.”
Höpöhöpö. Turhaa uhkakuvien maalailua, joka on lähinnä kategorisesta yliopistolain vastustamisesta kiinni, eikä mistään todellisesta muutoksesta.
“muodollisen omistusoikeuden siirtyminen yliopisto-oikeushenkilöille tai niiden säätiöille. Nyt tiloja omistaa useimmiten Senaatti eli valtio eli me.”
Ei pidä muuten paikkaansa. Omistajia on yksityisistä yrityksistä Senaatti-kiinteistöihin, joka muuten sattuu olemaan liikeyritys. Teillä siellä Tampereella tämä saattaa tosin olla vaikea käsittää, mutta ehkäpä voitte pyytää jotakuta selittämään.
“Tulevaisuudessa ehkä yksityinen säätiö – ja säätitöthän ovat tunnetusti tapa olla kaiken valvonnan ulkopuolella.”
Tunnetusti? Verrattuna mihin? Valtioihinko? Eikö se nimenomaan ole niin, että absoluuttinen valta korruptoi, niin, absoluuttisesti. Liikeyritysten kanssa kun ei tarvitse välttämättä olla tekemisissä.
“Yliopiston toivoisi olevan paikka, jossa yleinen trendi omistajuuden merkityksen ja vallan kasvust…”
Kannattaisikohan sun perustaa oma yliopisto? Tehdä johtopäätöksiä vihdoin, eikä puhua pölpöttää näitä. Jos noin hankalaa on yhteiselo työnantajan kanssa, niin mitä sitä siellä työskentelemään.
Nimenomaan ei. Asiantuntijavalta etiikassa ja politiikassa on erinomaisen epavarma, epaluotettava ja epailyttava menetelma. Viittaan läsimaiden historiaan, ainakin.
Kiitos!
En ihan tajua. Toi ei ollut royal we, vaan aito ‘me’. En minä ole valtio, vaan Suomen kansa. Miten luennot siihen liittyy?
En tiedä, miten kokoontumislakia ei noudatettu. Selitätkö?
(Ja tulevan varalta; ylipäätään olen sitä mieltä, että etiikka ylittää lait, eli äärimmäisyystapauksissa, kyllä, lakeja noudatetaan valikoivasti.)
Tietyssä mielessä varmasti näin on. Mutta ei oikeasti ole mitenkään kiistanalaista, että julkisten tilojen kaupallinen käyttö ja kontrolli kasvaa, ja poliittinen tai ‘kansalaisyhteiskunnallinen’ käyttö vaikeutuu. Esimerkiksi suuri osa 90-luvun jälkeisestä nykytaiteesta käsittelee pelkästään tätä kysymystä.
“Olisi?” Eikö sitten ole?
Ja olen kannattanut yksityisiä yliopistoja niin kauan kuin muistan. Ei ole jarkevaa, etta Suomessa on vain yksi yliopisto, monella kampuksella. Jos en ihan väärin muista, niin jotain siihen suuntaan, jos ei ihan silla nimella (taa on muistinvaraista), kirjotettiin myös Välimäen Paulin ja Kostiaisen Juhan kanssa kirjassa Viettelevä politiikka vuonna 2003.
Ööö… Tän tiedän kyllä. Ei mun mielesta mun mielipiteen pitaiskaaan ratkaista asiaa.
Kyllä. Ajateltu on ja ajatellaan edelleen.
Kiitos.
Toivottavasti olet oikessa. Epäilen, että et ole.
Kiitos. Hyvä tietää. Kuulostaa pahalta.
No kyllä tääkin mun mielestä on aika epä-kiistanalaista. Tuosta aikaisemmasta päätellen tunnet oikeusoppineita. Uskon, että he kysyttäessä kertovat, että säätiömuoto on hyvä keino välttää ulkopuolista kontrollia.
Kyllä. Tosin valtioidenkin demokraattisen päätöksenteon ja valvonnan kanssa alkaa olemaan vähän niin ja näin. Esimerkiksi yliopistolain valmistelua ovat oikeusoppineet kritisoineet perustuslain vastaiseksi.
Kyllä, näin se on. Ihanneyliopistossani mikään hierarkinen asema ei anna mahdollisuuksia sanan-, tutkimuksen- ja dialoginvapauden rajoittamiseen.
Ei pakko ole, mutta musta se on välillä ihan mielenkiintoista. Liikeyrityksissä on toisinaan mainioita ideoita ja erityisesti näiden ideoiden toteuttamista. Arvostan ja ihailen monia liikeyrityksiä ja niiden henkilöstöä.
Kannattais. Suurin kanto kaskessa on Valtion monopoli tutkinnonmyöntämisen suhteen. Mutta silti kannattaa yrittää, eihän Roomaakaan päivässä rakennettu. Lähdetkö mukaan hankkeeseen?
Polttava kysymys. Mulla on “aina” ollut viha-rakkaussuhde yliopistoon. Yliopisto on kaunis ja kauhea paikka. Kerran jo lopetin yliopistohommat. Sitten aloitin uudestaan. Puntaroin tätä lähes joka päivä. Kiitos neuvostasi, lupaan ottaa sen huomioon.
Hyvät kommentit! Viereltä seuranneena tiedän, että et ole ainoita, keillä on viha-rakkaussuhde yliopistoon näinä aikoina. Ainoa hyvä puoli on, että suomalaisetkin ihmiset ovat alkaneet käyttää itse julkisesti järkeään ja ilmaista mielipiteensä siitä, mikä on oikein ja väärin, eivätkä vain nielaise kakistelematta kaikkea “ylhäältä” päin säädettynä.
One Trackback/Pingback
[…] häiritsemässä opetus- ja opiskelutoimintaa. Tämä on kuva tulevasta yliopistosta, kuva, jota Tere Vadén tekstissään hahmottaa. Lahti kysyy sähköpostissaan: ”Emmekö me kaikki tavoittele autonomisempaa toimintaa […]
Post a Comment