Saako blogissa kiroilla? Nyt tekis mieli.
Mun elinajan merkittävin yksittäinen uutinen julkaistiin tässä just. Asiaan sopivasti tietenkin “avoimella” “vertaisfoorumilla”, The Oil Drum. No, ehkä maan ulkopuolisen älyllisen elämän löytäminen vois teoreettisesti olla isompi uutinen. Saas kattoo.
Löytyykö asiasta pihahdustakaan Ylen uutisista, BBCltä, Hesarin verkkokeskustelusta? Eipä löydy, eikä tule vähään aikaan löytymäänkään.
Siis: Saudi-Arabian öljyntuotannon huippu on ohitettu, vuonna 2005.
Tämnmöstä asiaa ei tietenkään edes periaatteessa voi todistaa. Osittain poliittisista syistä, joista artikkelissa keskustellaan. Onneksi ei tarvitsekaan. TOD on joidenkin Pentagonin salaisten tutkimusyksikköjen jälkeen varmasti luotettavimpia lähteitä öljyn arkipäivästä. Miettikää nyt sitäkin, että joku “Export Land Model” täytyi TOD’illa kehitellä, kun kaikista tieteen huippuyksiköistä ei siihen ollut.
Yhdessä jo aiemmin todetun ei-OPEC-öljyhuipun kanssa Saudien piikkaus tarkoittaa monia, monia asioita. Ensimmäinen mieleentuleva korollaari on, että tämä alkava lama ei ollutkaan ensisijaisesti holtittoman finanssisijoittamisen ja asuntokuplan aiheuttama, vaan molemmat näistä pikemminkin romahtivat öljyhuipun takia. Maa katosi Kelju K. Kojootin jalkojen alta; tuotannon kasvu ei enää onnistunut edes velkavetoisesti. Viime vuoden öljynhintapiikki katkaisi kamelin selän, kuten esimerkiksi Krugman laskeskeli, vaikka ei itse ole aiheeseen palannutkaan.
Toinen korollaari on, että tämä lama ei ole syklinen kasvun notkahdus, josta palataan “normaaliin” kasvun kierteeseen. Tämä lama on loppulama. Fossiilisiin polttoaineisiin perustunut kasvukapitalismi päättyy. Jos kapitalismi tarkoittaa kasvupakkoa, koko kapitalismi päättyy. Jonkinlaisia lyhyitä ja paikallisia nousukausia voi tietysti tulla, mutta maailmantalouden yleissuunta seuraavilla vuosikymmenillä on laskeva. Koko ajan, joka vuosi.
Toisin sanoen: “Herätys hemmo! paluuta entiseen kulutusyhteiskuntaan ei ole vuosikausiin, mahdollisesti koskaan.”
Onko loppu nopea vai hidas? Sitä ei tiedä kukaan. Pankkijärjestelmän romahduksen systemaattisuus ei lupaa hyvää. Kunstler selittää:
The Peak Oil story was never about running out of oil. It was about the collapse of complex systems in a world economy faced by the prospect of no further oil-fueled growth. It was something of a shock to many that the first complex system to fail would be banking, but the process is obvious: no more growth means no more ability to pay interest on credit… end of story, as Tony Soprano used to say.
There was a popular theory among Peak Oilers the last decade that the world would enter a “bumpy plateau” period when the global economy would get beaten down by peak oil, would then revive as “demand destruction” drove down oil prices, and would be beaten down again as oil prices shot up in response — with serial repetitions of the cycle, each beat-down taking economies lower — the only imaginable outcome being some sort of quiet homeostasis. This scenario did not play out as expected. It was predicated on a mistaken assumption that all systems would retain some kind of operational resilience while ratcheting down. Anyway, the banking system was mortally wounded in the first go-round and the behemoth is dying hard.
Arvioivat, että pelkästään jonkun Citin tai BoAn kaltaisen suurpankin selvitystyö veisi jenkkiviranomaisilta vähintään kymmenen vuotta, vaikka tehtäisiin ylitöitäkin. Ei taida homma maistua, mielummin kaadetaan veronmaksajien viimeiset centit biljoonina muutamaan lisäkuukauteen. Obamakin meni suosittelemaan osakkeiden ostamista. Se siitä toivosta.
Jos pitäis arvata, niin sanoisin, että romahdus on nopeampi kuin mikä tuntuis mukavalta.
Kolmas korollaari, ehkä epäselvempi, mutta sitäkin ankarampi on, että jonkinlainen perus-Marx oli oikeassa: minkäänlaista merkittävää “decouplingia” tuotannon materiaalisen perustason (tässä tapauksessa energian) ja talouden ylärakenteiden (tässä tapuksessa finanssi-instrumenttien ja “tietotalouden”) välillä ei ole. Öljy vaan sattui olemaan niin kertakaikkisen loistava raaka-aine ja palava pensas, että muutaman vuosikymmenen näytti siltä.
Teknologiaa ei voi syödä, ei edes vaihtoehtoista teknologiaa. Öljyä voi, jos sitä on.
6 Comments
Et tosiaan kaihda ns. rohkeita johtopäätöksiä… Käytiin muuten viime lauantaina siellä Rajaportin saunassa. Aika erilaista kuin mikään aiempi, karua touhua, löylyt mahtavat, meininki hyvä.
Kiitos sivujeni linkityksestä, mukava huomata että sitä luetaan ja kommentoidaan. Asiallinen tuntuu sinullakin oleva sivujen anti, jatka samaan malliin. Tsemppiä – ja onnea, molempia tulemme kaikki pian tarvitsemaan.
Oon miettinyt tätä postausta viime aikoina. Ehkä voimaantunut kieli puree argumentteja paremmin – hieno teksti. Loppulaman profetia on raju, enkä näitä pointteja kaikkineen tajua. Talouden mekanismit on mun humanistiaivoille liian vaikeita.
Sen pystyn tajuamaan, että öljy ja maailmantalous korreloivat. Mutta että öljytuotannon hiipuminen syöksee talouden lopputurmioon? Eikö tämä asia ole tiedostettu jo aika pitkään ja tällä spekuloitu jo vuosia? Äkkiseltään voisi kuvitella, että lisäämällä radikaalisti kivihiilen ja maakaasun käyttöä kompensoidaan hiipumista, kunnes ekologisemmat tuotantotavat saavat riittävän taloudellisen uskottavuuden. (Fuusioenergiaa ei ilmeisesti ehditä keksiä ajoissa). Pihistelynpaikkojakin rupeaa löytymään, kun saadaan lentopetroli veronalaiseksi.
Mulle itselleni loppulaman ajatus yhdistyy 7 miljardin ihmisen ekologiseen jalanjälkeen, eikä se edes vaadi elintason ja siis talouden kasvua – populaatioräjähdys ohittaa vähän rankemmankin laman säästövaikutukset. Öljylamat on tässä oopperassa lähinnä kärpäsiä.
Väittäävät viisaammat, että osaa maailman öljystä ei tulla koskaan poraamaan. Syy olisi siinä, että kun öljy on syvällä se joudutaan pumppaamaan kovalla paineella ylös. Tästä syystä paitsi että poraaminen on kallista, myös jalostuskustannukset nousevat.
Jos tämä väite pitää paikkaansa, mitä en ole tarkastanut (laiska paska kun olen), niin voisi uskoa, että öljyä on toisille, toisille ei…
J
Näinhän se lienee. Öljyn loppuminen on suhteellista. Oikeastaan kiinnostavaa on halvan öljyn loppuminen.
Like julkaisi jo vuonna 2007 Pystykorva sarjassaan kirjan Jeremy Leggett, Viimeiset pisarat, jossa käsiteltiin öljyhuippua. Sen mukaan koko maailman öljyhuippua ohitetaan parhaillaan. http://www.like.fi/kirja.php?detail_id=3976&haku=&haku2=%D6ljy&ryhma2=hak&u=k Blogi Peak Oil News http://peakoil.blogspot.com/ seuraa ajankohtaista keskustelua.
3 Trackbacks/Pingbacks
[…] Loppulama […]
Loppulama eli peak oil meni jo…
Peak oilin indikaattorina käytetyn Saudia Arabian öljyntuotatanto kääntyi laskuun jo vuonna 2005.
Seuraukset: Talous romahti, koska öljyn hinnan noustua liian korkealle taloutta ei pystytty enää ylläpitämään edes velkavetoisesti. Myöskää…
[…] Pistän noitakin silmälläpitäen tähän joitain viimeaikojen kehityksiä, jotka ei oo ihan vähäisiä. Pikemminkin nyt näyttää siltä, että 2011 on uusi 2008 eli seuraava porras alaspäin öljyhuipun jälkeisessä loppulamassa. […]
Post a Comment