1. Tällaisenaan lakiesitys on ylhäältä saneltu ja epädemokraattinen — yliopistoja on kyllä kuultu, mutta kritiikkiä ei ole kuunneltu. Lakiesitys on yksipuolinen, riittämättömästi argumentoitu, monilta osin avoin ja epäselvä.
2. Yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen muuttuminen vaatii lakiesityksen uudelleen arviointia. Yhteiskunnassa lain valmistelun ja säätämisen periaatteet ovat muuttumassa perustuslakia, asiantuntijakritiikkiä ja kansalaisten perusoikeuksia halventavaan suuntaan.
3. Lakiluonnoksessa esitetään, että puolet yliopistojen hallitusten jäsenistä mukaan lukien puheenjohtaja pitää valita yliopiston ulkopuolelta. Tämä uhkaa yliopistojen autonomiaa.
4. Lakiesityksen mukaan yliopistoyhteisöä edustava korkein elin, kollegio, valitsee hallituksen ulkopuoliset jäsenet, mutta ei voi erottaa hallitusta. Näin ollen hallitus ei ole suorassa vastuussa yliopistoyhteisölle.
5. Laissa ei ole määrätty kollegion valintatapaa, eikä määrätty kollegion jäsenten määrälle alarajaa.
6. Lakiesityksessä määrätään, että yliopiston hallitus valitsisi rehtorin. Rehtorin ja dekaanien tulisi lakiesityksestä poiketen nauttia laajasti yliopistoyhteisön luottamusta ja olla suoraan vastuussa yhteisölle.
7. Lakiesitys ei takaa yliopiston sisäisen demokratian ja kolmikantamallin toteutumista, eikä takaa riittävää vaikutusmahdollisuutta opiskelijoille ja keskiryhmille.
8. Lain väitetään parantavan yliopistojen hallinnollista autonomiaa, mutta tosiasiassa erilaiset seuranta- ja tulosohjausmenettelyt lisääntyvät.
9. Lakiehdotuksessa esitetty virkasuhteiden muuttaminen työsuhteiksi on merkittävä heikennys paitsi virkasuhteiden työ- ja oikeusturvaan, myös opiskelijoiden oikeusturvaan.
10. Lakiesityksessä on pykälä, joka mahdollistaa maksullisuuskokeilun EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.
11. Lakiesitys ei takaa tiedon julkisuutta. Päätöksenteko tutkimuksesta siirtyy lakiesityksessä yliopiston hallitukselle, mikä mahdollistaa yksityiset tilaustutkimukset, joiden tulokset eivät ole julkisia.
12. Lakiluonnoksessa ja uudistetussa yliopistojen rahoitusmallissa yliopistojen perusrahoituksen osuus pienenee ja erilaisten strategia- ja tulosrahoitusten osuus kasvaa. Näin ollen laki ei takaa yliopistojen vakavaraisuutta.
13. Yliopistojen rahoitusmalli nojaa vahvasti määrällisiin tavoitteisiin, jotka eivät kohtele eri tieteenaloja tasavertaisesti ja jotka tekevät yliopistoista tutkinto- ja tutkimustehtaita.
One Comment
Olis kiva kuulla “vastapuolen” näkemyksiä mm. näistä kohdista, kuuluukohan sellaisia Teren blogin lukijoihin? Onkohan Niiniluoto siellä?
1 “Lakiluonnoksessa ja uudistetussa yliopistojen rahoitusmallissa yliopistojen perusrahoituksen osuus pienenee ja erilaisten strategia- ja tulosrahoitusten osuus kasvaa. Näin ollen laki ei takaa yliopistojen vakavaraisuutta.”
Onko tässä ne Teren toivomat/pelkäämät köyhät ajat tiedossa, jos ei saa yksityistä rahoitusta filosofisiin tutkimuksiinsa? Hankkiiko yliopisto ainakin osan yksityisestä rahoituksesta yhtenä yksikkönä, ja hallitus sitten jakaa pottia “alaspäin”? Pitääkö itse mennä kysymään vai allekirjoittaako laitos kaikki anomukset ja yhteistyösopimukset? Onko niin, että jos ei itse hanki firmoilta tms. mitään, valtio laittaa omat rahahanansa kiinni? Voiko laki varsinaisesti “turvata” yliopiston vakavaraisuutta? Pitääkö sen?
2 “Lain väitetään parantavan yliopistojen hallinnollista autonomiaa, mutta tosiasiassa erilaiset seuranta- ja tulosohjausmenettelyt lisääntyvät.”
Ainakin Hesarissa on kovasti tykätty siitä, että yliopistoista tulee itsenäisiä oikeushenkilöitä. Kuuluvatko nuo seuranta- ja tulosohjausmenettelyiden lisääntymiset tahi vähentymiset lain tasolle ollenkaan? On kai siellä jokin maininta, että yliopiston pitää toimittaa pyydetyt dokumentit. Mutta eikö se ole nytkin niin?
Sekava soppa!
Post a Comment