Sivulla 169 kirjassa Mitä voi sanoa. Keskustelukirjeitä kuolemasta (Kirjapaja 2007) Juhani Syrjä kirjoittaa näin:
“Pohjolassa ympärivuotisesti syödyn, kasvavalle lapsellekin riittävän monipuolisen kasvisravinnon ekologista selkäreppua ei ole kai kukaan yrittänyt vakavissaan laskea.”
Lause on osa Syrjän ja Hannu Raittilan julkaistua kirjeenvaihtoa. Kuolemasta on puhe, muistakin eettisistä asioista, kuten siitä mitä kukin syö. Syrjä tunnustautuu sekasyöjäksi.
Nyt on vastaus laskettuna, ja pieni on reppu. Syrjä kaiketi epäilee tarvittavan paljon tuontitavaraa, mutta näin ei ole laita. Lasse Nordlund & Maria Dorff ovat julkaiseet kirjan Elämämme perusteista. Pohdintoja työstä, rahasta ja energiasta omavaraisen elämänkokemuksen valossa. (Palladium Kirjat, 2008) Nordlund on harjoittanut äärimmäisen omavaraista taloutta Itä-Suomessa useamman vuoden, tehden itse myös vaatteensa ja maanviljelykseen ja kalastukseen tarvitsemansa työkalut. Kotieläimistä hän on liian työläinä luopunut. Mitään lannotteita tai muita tehomaatalouden kommervenkkejä ei ole mailla halmeilla, ei ylipäätään mitään kaupasta rahalla ostettavaa. Nordlundin mukaan yhtä henkeä varten tarvitaan viisi aaria maata, ja töitä tulee tasaisesti vuoden ympäri jaettuna 4 tuntia per päivä. Ruokavalio on hyvin kasvispitoista, lisäksi paljon sieniä ja marjoja, joiden säilömiseen Nordlund on keksinyt ällistyttävän menetelmän.
Toki tuohon jää vielä Syrjän ehto “kasvavan lapsen”. Nordlund on kuitenkin kaikesta päättäen sen verran perusteellinen ja luonnontieteellinen kokeilija, ettei ehdon täyttäminen vaatisi mahdottomia.
Jo pelkästään tämän laskelman takia Nordlundin ja Dorffin kirja on merkittävä, historiallinen.
7 Comments
Kasvavan lapsen ehtokin täyttyy. Pariskunnalla on katrasta. Toki täysin omavaraista ei toiminta ole, HS:n jutun mukaan rahaa kuluu 50 euroa vuodessa.
YLE:n Kirsi Virtanen kehitti äskettäin ilkeän pakinan omavaraistalouksista. Lassekin taisi vähän suuttua, ks. keskustelu YLE:n sivuilla. Oli tosiaan aika kehno ohjelma, itsekin vähän kommentoin sivuille.
Mistäs toi HS:n juttu löytyis?
Virtasta en ole vielä kuunnellut.
Öhk. Eipä ollut Virtasella häävejä pointteja. Puurot ja vellit, tomit ja jerryt sekaisin. En löytänyt oikein mitään logiikkaa, muuta kuin “normaaliuden” puolustuksen. Siitähän sais argumentin, jos “normaali” suomalainen elämäntapa olis kestävä, mutta kun ei ole. Se, että ei ole kestävä, tarkoittaa, että ei kestä, eli loppuu.
“Ihminen haluaa, että omat geenit selviytyvät.” Aha.
Joo täytyy vielä toistaa, etten ymmärrä, kuinka tällaisia voidaan lähettää valtakunnan ykköskanavalla. Jokin taso sentään pitäisi olla sekä kielen että sisällön suhteen. Jo se, että jaaritellaan minuuttikaupalla useimmille kuulijoille tutuista asioista, on kyllä ajan ja rahan haaskausta. Virtanen olisi voinut tiivistää viestinsä viiteen minuuttiin.
Hesarin juttu ilmestyi joulun korvalla. Tarkkaa päivää en muista, mutta ennen uutta vuotta joka tapauksessa. Todennäköisesti viikonloppuna, kun muuten luen lehteä vain satunnaisesti.
Se oli näyttävä juttu, ja täytti journalismin normit jos nyt ei runoutta ollutkaan.
Oli muuten hauska huomata, että kyseinen kirja on aika tarkassa syynissä. Vietin vuodenvaihteen Viialan talossa, jota veljeni asuu – ja vieraat oli tuonut kirjan keittiön pöydälle kolmena kappaleena.
Hesarin juttu on varmaan ilmestynyt 21.12., päätellen tästä:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Omavaraistaloudessa+el%C3%A4v%C3%A4+perhe+p%C3%A4rj%C3%A4%C3%A4+murto-osalla+keskivertokulutuksesta/1135242228044
Post a Comment