Engelbartin ensimmäinen tietokonehiiri täytti eilen 40 vuotta. Huomaamme, että teknologian kehitys on hidastunut, ellei suorastaan pysähtynyt.
Todistan asian kolmella vaikutelmalla.
Kirjassaan Possibilities antropologi David Graeber kehii yhden vertailun. Jos ajatellaan 1900-luvun alun tieteisfantasian vängimpiä unelmia – ihmistä avaruudessa, uusia energianlähteitä, mahtavia pommeja joilla voi tuhota kokoanisia kaupunkeja, puheluja mantereelta toiselle, tietokoneita, automaattisia tehtaita – kaikki olivat tavalla tai toisella tosia vuosisadan puolivälissä. Jos taas otetaan lista 1950-luvun tieteisfantasian lempiteemoista – avuliaista roboteista, tekoälystä, galaksien välisestä ylivalonnopeusmatkailusta, ilmaisesta energiasta ja ylipitkästä eliniästä –, huomataan, että yksikään ei ole toteutunut. Kaikista unelmista voidaan tehdä entistä vakuuttavampia digitaalisia kuvia, mutta ei toimivia esimerkkejä. Antakaapa esimerkki 2000-luvun teknologiasta, joka löisi Arthur C. Clarken tai Philip K. Dickin ällikällä.
Toiseksi, visionääriset tulevaisuuteen sisältyvät elokuvat kuvaavat käytännössä vain olemassaolevaa teknologiaa. Children of Men, Minority Report – ei tule mieleen, mitä näissä olisi, jota ei jo periaatteessa olisi olemassa.
Kolmanneksi, maailman suurin teollisuuskeskittymä, Detroit, yritetään pelastaa sähköautolla, joka on vanhempi keksintö kuin polttomoottoriauto.
4 Comments
Niin ja kun ajatellaan 1800-1900 -luvun teknologisen innovaation aikoja alkaa “innovaatio” nykykielessä kuulostamaan aika köyhälle. Ei uusia jumalia 2000-vuoteen. Ei uutta teknologiaa hmm. 50 vuoteen.
Onko missään scifissä fantasioitu tai visioitu rauhanomaista maailmaa – maailmaa ilman sotia (ja esim. “rakenteellista väkivaltaa”) – joka ei olisi samalla nössö ja mielenkiinnoton? Rauhallinen maailma, joka on helvetin energinen paikka, mutta jossa ketään ei löydä. Egoton maailma, joka on dynaaminen. Sortuisiko tällainen romaani omaan mahdottomuuteensa? (Geneettiseen mahdottomuuteensa?)
Oliko näillä “tulevaisuuteen näkijöillä” Minority Reportissa jokin geneettinen mutaatio? Heidän henkinen kykynsä ei siis ollut mitään teknologiaa?
Mun mielestä Iain M. Banksin Culture-sarja on paras esitys tosta “energisestä ja rauhallisesta” maailmasta; tosin monet Culture-kirjat kyllä käsittelee sen maailman reunoja, “special circumstances”, jotka sitten on vähemmän rauhallisia. Mutta ainakin “Look To Windward” muistaakseni puhuu paljon noista sisämaailman asioista, ja aika vakuuttavasti. Culturehan on eräänlainen post-scarcity kommunistinen unelma, joka nojaa sekä täydelliseen tekoälyyn että muuhun teknologiaan, joten sikäli tuo vakuuttavuus pitää kyllä pistää lainausmerkkeihin.
Vanhemmista utopioista tulee mieleen Robert Gravesin Watch the Northwind Rise, mutta se ei taida olla puhdasta scifiä. Rauhanomaisen dynaamista kyllä.
Ja taas muistaakseni, ainakin Dickillä noi tulevaisuuten näkijät on nimenomaan ei-teknologisia mutaatioita.
Mitä olen puutarhatieteestä oppinut tähän mennessä oppinut, minimilaki pätee, eli jos yksi kasvutekijä on mitä on, muut pysyvät samalla tasolla. Samoin pätee “law of diminishing returns” (mitä olikaan suomeksi? Marx?) eli jos johonkin kasvutekijään panostetaan, panos-tuotos vähenee kunnes muuttuu negatiiviseksi (myrkytys). Kaikki on kiinni tasapainosta, ideaali on ihanteellinen tasapaino eli Maksimi, joka on aina saavuttamaton. Kysykää vaikka kasvihuonetyypeiltä.
Post a Comment