Skip to content

Nuoret miehet


Camille Brumonti on kirjoittanut pari lastua nuorista miehistä. Hän on huolissaan tilattomuudesta ja huonoista malleista. Koulu on tyttöjä varten, eikä nuoria miehiä varsinaisesti tarvita mihinkään. Sosiaalistumiseen on vain liian kesyjä tai itsetuhoisia malleja. Eikä taida olla kyse ihan satunnaisesta ilmiöstä:

Nuorten miesten putoaminen yhteiskunnan tilastoista on mittavaa: 16% puuttuu kokonaan tilastoista ja 30% on vain satunnaisesti jossakin tilastossa, lähinnä työttöminä tai perustukea saavina. Kolmannes ei ole koulutuksessa eikä työssä.

Ongelma on rakenteellinen. Tosin muistan kuulleeni, että myös työikäisiä nuoria naisia poistuu työvoimasta melko nopeaa tahtia. Jengi vain katoaa jonnekin. Tämä voi olla positiivinenkin ilmiö, sikäli kun on kyse omaehtoisten elämäntapojen etsimisestä tai löytymisestä. Mutta selvää on, että elämäntapojen yhtenäistyessä normaaliuden negatiivinen paine vain kasvaa, varsinkin kun kummoisia pakopaikkoja ei enää ole. Cambru:

Ystäväni huomautti, että on ollut ehkä hätiköityä innostua niin kovasti ihmisen käsitteestä. Ehkä se todellakin on liian summittainen. Feministit ovat jo sitä vastustaneet, omista syistään. Nyt voisi ehkä kysyä, olisiko jo aika huomata, miksi käsitettä olisi vastustettava myös miesten puolelta, sillä – melko samalla tavalla kuin feministit ovat osoittaneet naisen historiasta – käsite ylläpitää miehen kohdalla odotuksia, jotka ovat “luontoa vastaan” ja jotka pikemminkin tähtäävät ihmisen kesyttämiseen kuin ymmärtämiseen.

7 Comments

  1. Matti wrote:

    Muuten ok, mutta Frankfurtin koulusta peräisin oleva analyysi massayhteiskunnasta (“elämäntapojen yhtenäistyminen”) ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

    Se kuvasi länsimaiden humanistisen vasemmiston pelkoja ns.fordistisen tuotannon aikana ja 50-luvun mccarthyismin oloissa. Sen jälkeen siitä tuli hokema, jota toistetaan uskollisesti.

    Nykyinen markkinatalous kuitenkin elää elämäntapojen differentiaatiosta. Koskaan eikä missään ei ole ollut sellaista moninaisuutta kuin tämän päivän länsimaissa. Tämä monimuotoisuus kukoistaa, koska se tuottaa voittoa enemmän kuin yhtenäistävä massatuotanto.

    Friday, September 8, 2006 at 8:39 pm | Permalink
  2. Tere wrote:

    Vinkeää synkronisiteettiä, kirjoitin juuri tästä aiheesta yhtä sähköpostia…

    Siis: en usko. En usko, että ei pidä paikkaansa. Voi olla, että ei pidä paikkaansa (yhtä paljon kuin ennen) Bolognassa tai Pariisissa, mutta pitää Suomessa. Suomi on vähitellen saapumassa tilanteeseen, jossa Adorno puree.

    Ensimmäiset kaupalliset massayleisöt syntyvät nyt. Ensimmäinen sukupolvi, joka ei halua säästää, pääsee kaupoille nyt. Maassa, jossa reippaasti yli 80% ihmisistä kuuluu *valtionkirkkoon* ja jossa kaikki käyvät peruskoulun ja niin ja niin monta prosenttia vielä lukionkin ei voi puhua häävistä moninaisuudesta.

    Väitän, että Suomessa oli 30-luvulla enemmän esimerkiksi poliittisesti antagonistisia elämäntapoja, kokeellisia taiteellisia suuntia, rajuja uskonnollisia liikkeitä, omaperäistä tiedettä, kuin nyt.

    Ja vielä: elämäntapojen differentaatio on Euroopassa pitkälti näennäistä, jo valmiiksi saadun porvarillisen projektin lievää moni-ilmeistymistä, väsähtämistä. Nää kehittyneet markkinatalousmaat eivät pääse hipaisemaankaan ei-markkinatalousmaiden, kuten Pakistanin tai Brasilian elämäntapojen moninaisuutta.

    Friday, September 8, 2006 at 9:57 pm | Permalink
  3. Matti wrote:

    Pakistan? Jossa uskonnollista totalitarismia kannattavat Waziristanin sankarit sotivat sotilasdikatuurin kanssa, ja Baluchistanin omat totalitaristit sotivat tavan vuoksi. Erilaisilla ihmisillä kuten pakanoilla, ihmisoikeusaktivisteilla, homoilla tai filosofeilla menee kaikkialla Pakistanissa yhtä mainiosti.

    Se mitä sanot porvarillisuudeksi on juuri täsmälleen erilaisuuden hyväksymistä, ja tällainen hyväntahtoinen porvarillisuus on yleensä mahdollista vasta kun väestön (ei “kansan”) suuri enemmistö saavuttaa taloudellisen ja sosiaalisen turvallisuuden.

    Skandinavian epävarma tie tällaiseen porvarilliseen vapauden ja sosiaaliturvan yhdistelmään on ollut pitkä, ja juuri Suomi vaikutti olevan matkalla aivan muualle kun vuonna 18 keksimme keskitysleirit ja myöhemmin päätimme liittoutua natsien kanssa.

    Kun elämän välttämättömyydet ovat riippuvaisia heimon, lahkon tai puolueen hyväntahtoisuudesta, toisinajattelua ei ole olemassa. Henkinen ja muu autonomia seuraa siitä, että jokin väkivallan monopoli (“porvarillinen valtio”) takaa yksilöiden oikeudet yhteisöjen vaateita vastaan.

    Oikeudenmukaisuus asetetaan perustuslain voimalla vahvempaan asemaan kuin partikulaarit käsitykset hyvästä elämästä. Jos kyseessä on liberaali yhteiskunta, partikulaariset hyvän elämän projektit kuitenkin sallitaan (niitä jopa tuetaan) kunhan ne pysyvät rajoissa joissa eivät loukkaa toisia samanlaisia projekteja. Tätä on tietysti aivan turha kirjoittaa sinulle, koska tunnet ihan hyvin nämä ajatukset.

    Friday, September 8, 2006 at 11:17 pm | Permalink
  4. Matti wrote:

    Tiivistetään äskeinen vuodatukseni kysymykseksi: mikä muu yhteiskunnallinen järjestelmä kuin porvarillinen sosiaalidemokratia (Suomessa 1945-1991 RIP) on turvannut ja mahdollistanut poliittiset oikeudet ja sosiaaliset mahdollisuudet sellaiseen monimuotoisuuteen joita ihailet?

    Friday, September 8, 2006 at 11:54 pm | Permalink
  5. Tere wrote:

    Joo, Pakistan oli huono valinta, piti varmaan kirjoittaa Intia, mutta sen tuntui epäreilun isolta maalta. 😉 Silti arvaan, että Pakistanista löytyy lukumääräisesti enemmän “elämäntapoja” kuin Skandinaviasta, ja että osa niistä tuskin huomaa, kun öljy loppuu, toisin kuin Skandinavia.

    Osut, etkä varmaan vahingossa, pehmeään kohtaan kun puhut hyvinvointivaltiosta. Kannatan sitä jyrkästi, koska en usko mihinkään “kärsimys jalostaa” tai “sota paljastaa todellisen luonteemme” -teorioihin. Mutta samalla totean, että juuri hyvinvointivaltio tasalaatuistaa elämäntapoja, eikä se ole pelkästään hyvä asia. On olemassa näkökulmia, joista filosofit, ihmisoikeusaktivistit ja pakanat edustavat samaa elämäntapaa, eivät suinkaan vaihtoehtoisia elämäntapoja.

    Wikipedia on hyvä esimerkki. Se on raivokkaan hieno ilmiö. Mutta se ei ole neutraali: esimerkiksi juuri tietynlaisten uskonnollisten yhteisöjen kannalta se on tuhoisa. Myös tietynlaisten pedagogisten käytäntöjen kannalta, samoin monien tiedon muotojen kannalta.

    Ja toinen “en usko”: en usko, että porvarillinen sosiaalidemokratia olisi ainoa, joka voisi turvata monimuotoisuuden sosiaaliset ja poliittiset edellytykset. Samaan pystyy kaupunkivaltioiden verkko, keräilijä-metsästäjä kulttuuri tai dekadentti ruhtinaskuntajärjestelmä. Sen sijaan porvarillinen sosiaalidemokratia voi olla ainut järjestelmä, joka antaa mainitut edellytykset *ja* korkean taloudellisen elintason. Nyt pitäisi vain tietää, mitkä ovat tuon elintason todelliset edellytykset ja seuraukset. Siitä meillä ei taida olla kovin hyvää kuvaa. Veikkaan, että siihen sisältyy enemmän rakenteellista väkivaltaa kuin on kiva myöntää. On tullut jo aiemminkin mainittua, että mielestäni Iain M. Banksin Culture-sarja kuvaa erittäin ihanteellista superhyvinvointivaltiota. Mutta Banksin utopia edellyttää kahta asiaa: tekoälyä ja niukkuuden voittamista teknologialla. Molemmat sangen epätodennäköisiä. On myös sangen epätodennäköistä että maapallo kestäisi maailmanlaajuista porvarillista sosiaalidemokratiaa. Tässä hyvin täsmällisessä mielessä se on epätasa-arvoinen ja epäreilu järjestelmä.

    Saturday, September 9, 2006 at 12:13 pm | Permalink
  6. tommi wrote:

    Millaisten uskonnollisten yhteisöjen kannalta Wikipedia on tuhoisa ja miksi se on sitä? Luulen että tämä kysymys sisältää jo valmiiksi vastauksensa.

    Wednesday, September 13, 2006 at 4:06 pm | Permalink
  7. Tere wrote:

    Niin, wikip edustaa valistuksen järjen kaltaista järkeä, ei ehkä ihan niin tieteellis-rationaalista, mutta kuitenkin. Jonkinlainen järki täytyy olla, jotta päästään yksimielisyyteen siitä, mikä on parannus verrattuna edelliseen versioon. Levittessään tällainen järki tekee hallaa tiedon kontrollointiin ja eksklusiivisyyteen nojaaville yhteisöille. Autoratiivisuus, sääntö-pohjaisuus kärsivät myös.

    Thursday, September 14, 2006 at 9:20 pm | Permalink

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*