1. Toi sun metaforas talosta, pihamaasta ja metsästä ja etenkin siitä ei-demokraattisuudesta joka siinä on, on tosi osuva. Kuitenkin minua vaivaa, onko mahdollista (Pauli Pylkön sanoin) “koteloitua” sellaiseen alkuperäiskulttuuriin, joka olisi edes joiltain osin demokraattinen? Eli mitä tarkoittaisi esim. paikallisyhteisöjen demokratia ilman eurooppalaista demokratiaa tai sanotaan vaikka esieurooppalainen paikallisyhteisödemokratia? Näistä “ihmisoikeuksien” mahdollisesti eurooppalaisesta alkuperästä voidaan toki kiistellä loputtomiin, enkä tiedä, onko siinä jonkin asian dissaamisessa eurooppalaisena pidemmällä tähtäimellä mieltä, mutta… panee se kysymään, mitä ympäristövallankumous käytännön tasolla tarkoittaisi ja merkitsisikö se esim. “ihmisoikeuksien” uudeleenmäärittelyä ja missä määrin. Mun mielestä hieno ja osuva liike, jota jo maailmalla on sovellettu, on Siirtymäliike, joka tuloaan jo Suomeenkin. Sen toivoisi saavan enemmän tukea, sillä jos miettii jotain marttoja tai vanhempiaan kunnioittavia sukupolvia, niin ne kädentaidot, tekemiset ja jopa asenteet ovat (ainakin Itä-Suomessa) sellaisia, että niissä välillä näyttäytyy kuinka se eurooppalainen kuluttamisen eetos on vain kuorta, ulkoa omaksuttua, jotain tekemistä kun oikea tekeminen on viety – ja että siellä alla on sellaista mutualistista meininkiä ja välittämistä + halua kuluttaa kestävästi, so. korjata, rakentaa kierrätysmateriaalista jne.

2. Tää johtaa tavallaan toiseen kohtaan: siis radikaalin paikallistumisen ideaan, jossa eletään ikään kuin luonnon sylissä, ei sen armoilla, vaan sylissä. Ei kärkenä ole vain peräkammarinpojat, vaan myös syrjäytyneet, työttömät ja kaikenlaiset hylkiöt, jotka ovat tottuneet jakamaan, keräilemään, tulemaan toimeen yhdessä. Tollasella modernilla suomalaisella, jonka ainoa kosketus noihin tyyppeihin on, et se ajaa autolla ohi niistä, niin ei sillä ole käsitystä siitä yhteisöllisyydestä, joka mahdollistaisi paikallistaloudet, jakamiset, mielekkään kierrättämisen jne.

3. Miten tehdä köyhäily, jakaminen ja paikallistuminen, jonka siis näen ympäristövallankumouksen väistämättömänä johdannaisena, voidaan tehdä kiehtovaksi ja viehättäväksi? Miksi ketään kiinnostaisi luopua mistään?

Kun kaivelee paikallisia kulttuurikerrostumia taaksepäin ja vertaa pohjoisiin sukulaiskansoihin, jotka vielä elävät syntytiedon mukaan, niin tulee vastaan tietäjät, samaanit noidat syntytiedon _ruumiillistumina_, sellaisina joiden kehoaistiin ja -muistiin – joita kai myös intuitioksi voidaan kutsua – jollain tavalla kuuluu ja tuntuu elinympäristön kokonaisuus, syntytieto. Kirjallisessa kulttuurissa paluu tai kasvu tuollaiseen kokemukseen syntytiedosta voi olla jopa mahdotonta, tai ainakin se olisi erilaista, millaista?

Permakulttuuri kuulunee tieteellisen lähestymistavan piiriin, tai ei ole ainakaan sille vastakkainen, ja permakulttuurisuunnittelussa lähdetään ensiksi liikkeelle aistillisuudesta, paikallisluonnon moniaistisesta kokemisesta.

Mikä on tieteen tietäjälaitoksen filosofeineen kaikkineen mahdollisuus toimia syntytiedon ruumiillistumana ja/tai muistina? Minkä pitää tieteessä muuttua ja tieteen ja muun luonnon suhteessa?

Vai ollaanko tässä alkuperäiskansaksi jälleentulossa pelkästään peräkammaripoikuuden (myytin) varassa? Vähän enemmän apuja pliis, ettei elo käy liian masentavaksi…

Kiitos luentosarjasta. Se oli todella hyvä ja inspiroiva!

Antto

BTW: Amazon-link is linking to pic not Amazon web-site

On totta, että on hirvittävä tilanne monille maallikolle kun pitää valita ottaako se vai. Antaako piikin lapsilleen esim. Tieto on niin moniselitteistä, etteivät edes alan ammattilaiset niitä tahdo ymmärtää. Dataa on vaikea “normalisoida”, kuinka moni rokootteen ottaneista ja kuolleista kuoli syyhyn jonka voidaan sanoa olevan rokote itse? Miten ikä ja geneettinen polymorfia vaikuttaa tilanteeseen, onko tutkittu edes? jne. Kuka tilastot tekee ja mistä?

nämä linkit saattavat kiinnostaa:

http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=16667

http://blacklistednews.com/?news_id=7102

Toiseksi ärsyttää niin sanotun “reaalipolitiikan” epärealistisuus. Kuinka monta triljoonaa se Afganistanin kurittaminen on jo tällä kertaa maksanut? Onko ihan varma, että parempaa tulosta ei olisi tullut, jos samalla rahalla olisi ostettu vaikka kukkia tai ruokaa ja pudotettu niitä vuosi ja tonni toisensa jälkeen Afganistaniin?

Ja lopulta pelkään, että afganistanilaisten on itse hoideltava talebaaninsa. Kuten Zizek on huomauttanut, Afganistanissa(kin) toimii vanha kaava, että fundamentalismi on reaktiota epäonnistuneeseen vallankumoukseen.