Skip to content

IEA #WEO2018 – historiallinen muutos

Kansainvälinen energiajärjestö IEA julkaisi vuosittaisen energiakatsauksensa World Energy Outlook (WEO) 2018 marraskuussa Lontoossa. Julkistuksen jälkeen media raportoi erityisesti IEA:n johtajan Fatih Birolin varoituksen, että maailma ei kestä enää yhtään uutta fossiilivoimalaitosta, koska olemassaoleva fossiili-infra syö lähes koko globaalin hiilibudjetin vuoteen 2040 mennessä. IEA:n laskelmien mukaan nykyinen infrastruktuuri tuottaa 550 gigatonnia hiilidioksidia seuraavien 22 vuoden aikana, mikä jättää jäljelle vain 40 gigatonnia alle 2°C lämpenemisen hiiilibudjettiin. The Guardian lainaa Birolia: ”Käytämme jo 95% hiilibudjetista, vaikka emme tekisi mitään muuta. On tietenkin mahdotonta, että emme rakentaisi enää autoja tai voimalaitoksia.” Maalaisjärkinen johtopäätös on selvä. Paitsi että uusia fossiilivoimalaitoksia ei voi rakentaa, olemassaolevien päästöjä on vähennettävä ja voimalaitoksia myös poistettava käytöstä. Tai kuten Birol asian ilmaisee: “capital stock must be retired early”, jotta edes jonkinlaista liikkumavaraa syntyisi.

Guardian kutsuu jutussaan IEA:ta nimellä ”watchdog”, minkä fossiili-infrastruktuurin lisäämisestä varoittaminen kenties oikeuttaa. Historiallista taustaa vasten ”vahtikoiraksi” kutsuminen on kuitenkin lystikästä, koska IEA on pikemminkin tunnettu toimijana, jonka mielestä fossiilisten polttoaineiden tuotannossa ei ole eikä tule olemaan minkäänlaista ongelmaa. Yleensä WEO:n skenaariot sisältävät jokseenkin ylioptimistisia öljyn tuotanto- ja hintakäppyröitä tai suorastaan huvittavan käyttökelvottomia näkemyksiä uusiutuvista energialähteistä. Tätä viestiä se on toistanut niin sitkeästi, että sitä on epäilty jopa tahallisesta vääristelystä ja parhaimmillaan poliittisesta pikemmin kuin vakavasti otettavasta skenaarioinnista.

Ehkä tässä on WEO2018-raportin historiallinen merkitys. IEA on aloittanut mutaation unilääkkeestä vahtikoiraksi.

Kuten hiilibudjetin kohdalla, muutenkin IEA:n skenaariot eivät ole ennustuksia, vaan eteenpäinlaskentaa oletuksella, että nykyiset toimet jatkuvat, eikä muutoksia tapahdu. Näin ollen ne eivät yritäkään ottaa huomioon monella tavalla yhteen- ja takaisinkytkeytyneitä maailmantalouden heilahduksia. Kaikki ei-lineaarinen muutos, kuten vuoden 2008 finanssikriisi ja siihen liittyneet rajut hintaheilahtelut, on tällaisten skenaarioiden ulottumattomissa. Keskustelua on käyty varsinkin WEO-raporttien PV-aurinkosähkön tuotantoluvuista, joille Eindhovenin teknisen yliopiston tutkija Auke Hoekstra on irvinyt sosiaalisessa mediassa.

IEA vastaa kritiikkiin, että heidän skenaarionsa eivät ole ennusteita, vaan laskelmia siitä, mitä tapahtuu, jos nykyisiä (Current Policies) ja jo päätettyjä (New Policies) toimia jatketaan muuttumattomina. Sinänsä WEO-tyyppinen skenaariointi, kuten kaikki muutkin indikaattorit, ovat toimivia, jos ja kun otetaan huomioon niiden laskentatapa ja sen rajoitukset. WEO- raporttien eteenpäinlaskenta ei yritäkään kertoa mitään siitä, millaisia energiankäyttöön vaikuttavia kulutustottumusten, verotuksen, investointien, rajoitusten ja niin edelleen muutoksia on jo käynnissä ja miten energiantuotanto ja – kysyntä niiden vaikutusten alla kehittyvät. Silti kritiikki kiinnittää tärkeällä tavalla huomiota energia-alan ennusteiden järjestelmällisiin heikkouksiin.(*)

Fossiilisten polttoaineiden suhteen IEA:ta on moitittu siitä, että se ei ole ottanut skenaarioissaan huomioon edes luonnontieteellisesti ennustettavissa olevia muutoksia, kuten öljy- ja maakaasulähteiden geologista ehtymistä ja fossiilisista lähteistä saatavan nettonergiamäärän hiipumista. Esimerkiksi ennen konventionaalisen öljyn tuotantohuipun saavuttamista (vuonna 2008, tasolla 69,5 miljoonaa barrelia päivässä, MB/d), IEA skenaarioi koko ajan tuotannon kasvua (todeten huipun jälkikäteen vuoden 2010 WEO-raportissa). Huipun aikana ja sen jälkeen IEA jätti tuotantohuolet sikseen korostamalla epäkonventionaalisen tuotannon (öljyhiekat, fracking eli säröytys) nousua.

Yhdysvaltain epätavanomainen öljyntuotanto nousikin nopeasti lähes nollasta 5 miljoonaan barreliin päivässä. Säröytyksen ongelma on kaiken aikaaa ollut huono kannattavuus, minkä vuoksi säröytykseen nojaavat yhtiöt ovat pahasti velkaantuneita ja tappiollisia. Niiden kyky tehdä uusia investointeja on kiinni paitsi öljyn hinnan noususta, myös pankkiirien luottamuksesta. IEA:lla luottamusta säröytyksen kasvuun vielä on.

Vuodesta 2015 lähtien raportti näkee öljyn kysynnän kasvaneen vuosittain miljoonan barrelin päiväkulutuksella. Tämä asettaa paineita tuotanolle, koska kaupalliset öljy-yhtiöt ovat sekä (nettoenergeettisen ja taloudellisen) kannattavuuden heikkenemisen että säätelyyn liittyvien riskien vuoksi voimakkaasti vähentäneet investointejaan tai jopa lopettaneet investoinnit uuteen tuotantoon kokonaan. IEA ennakoikin, että lisätuotantoa on saatavilla lähinnä Saudi-Arabiasta, Iranista ja Irakista, joissa suuri osa tuotannosta on valtiollisten yhtiöiden käsissä.

Raportti huomauttaa, että konventionaalisiin lähteisiin tehtyjen investointien ja kysynnän kasvun välillä on huomattava kuilu, joka ennakoi hintahuippuja 2020-luvulle. Yhdysvaltojen säröytys-tuotannon pitäisi IEA:n mukaan kolminkertaistua nykyisestä, jotta se riittäisi kuilun umpeenkuromiseen vuoteen 2025 mennessä. Säröytyksen kolminkertaistumionen on erittäin epätodennäköistä, koska juuri säröytykseen keskittyneet yhtiöt ovat pahimmin pulassa. Vuoden 2008 jälkeen konventionaalisen öljyn tuotanto on laskenut vuosittain 2,5 Mb/d, ja tästä eteenpäin WEO2018 arvioi laskun olevan tasoa 3 Mb/d, joten vuonna 2040 perinteisen öljyn osuus kaikesta öljyntuotannosta on noin 62%. Tämä lasku antaa IEA:lle aiheen ennakoida hintapiikkejä 2020-luvulle.

Kaiken kaikkiaan lähivuosien öljyntuotannon kehitys näyttää raportin mukaan tältä:

Punainen alue vastaa vuosittaista 8% tuotannon laskua (natural decline), mikä toteutuu, jos nykyisin käytössä olevia lähteitä ei kehitetä; vaaleampi punainen tuotannon 4% laskua (observed decline), jos nykyisiin lähteisiin investoidaan riittävästi. Tässäkin tapauksessa kysynnän (New Policies) ja tuotannon välillä on 34 Mb/d aukko – jos siis uusia lähteitä ei tule tuotantoon (WEO 2016 ennakoi aukon kooksi 20 Mb/d, eli tilanne on heikentynyt parissa vuodessa huomattavasti). Paineet investointeihin ovat siis kovat. Vuosittain pitäisi uuteen tuotantoon ottaa 16 miljardin barrelin varannot, jotta aukko täyttyisi. Vuodesta 2014 lähtien vuosittain on otettu käyttöön noin 8 miljardin barrelin varannot. Kahdeksan miljardin luvulla eteenpäinlaskien vuonna 2025 kysynnän ja tarjonnan välillä on 13 Mb/d vaje – eli kaiken (niin tavanomaisen kuin epätavanomaisen) öljyntuotannon huippu on silloin ohitettu. Ainoa mahdollinen vajeen täyttäjä on sama, mikä täytti kysynnän kasvun ja tarjonnan välisen kuilun vuoden 2008 jälkeen: Yhdysvaltain epäkonventionaalisen öljyn tuotannon kolminkertaistuminen. Pahin mahdollisuus on siis jopa 34 Mb/d tuotannon katoaminen 7 vuodessa, mikä vastaisi 37% vuotuisesta öljynkulutuksesta.

Kuten Antonio Turiel WEO-analyysissään toteaa, kysynnän ja tarjonnan välinen ero, joka tietää hintaheilahteluja, on perussyy meneillään olevalle rynkyttävälle ”demand destruction”-spiraalille, jossa vallitsevat (väliin vuoronperään ja väliin yhtä aikaa) kuluttajille liian korkeat hinnat ja tuottajille liian alhaiset hinnat. Geologisesti öljylähteiden nettoenergeettinen tuottavuus heikkenee ja demand destruction-spiraali heikentää kannattavuutta.

Koska fossiilinen energia on edelleen leijonanosa maailman energiankäytöstä ja öljyn osuus laskee, ounastelee WEO 2018 sekä maakaasun että uusiutuvien sähköntuotannon muotojen kasvua. Birolin näkemys on, että samaan tapaan kuin Kiina kasvatti öljyn kysyntää kymmenen vuotta sitten, se kasvattaa maakaasun kysyntää nyt. Raportti arvioi myös EU:n maakaasun saatavuutta, ja näkee mahdollisuuksia kysynnän kattamisella lähinnä Venäjän suunnalta ja nesteytetyn kaasun tuonnissa.

Mielenkiintoinen on myös Birolin toteamus, että maailman energiapolitiikan kohtalo on hallitusten käsissä: “Analyysimme mukaan yli 70% energiainvestoinneista on hallitusten alullepanemia, ja siten viesti on selvä — maailman energiankäytön kohtalo riippuu hallitusten päätöksistä […] Onnistuminen vaatii ennennäkemätöntä globalia poliittista ja talpudellista ponnistusta.” IEA ja Birol viittoilemassa julkisvallan hallinnoiman energiatransition suuntaan — pitihän se tämäkin päivä kokea.

Samaan tapaan kuin ilmastonmuutos ei ole ainoa ekologisia järjestelmiä uhkaava muutos, ei myöskään tarve päästövähennyksiin ole ainoa fossiilisten polttoa vaaniva piina. Fossiilisia polttoaineita on riittävä määrä tuhoisan ilmastonmuutoksen aikaansaamiseksi, mutta ei riittävää määrää tuottamaan energiaa kysynnän kasvun WEO2018-ennusteiden mukaisesti. Voi hyvinkin olla, että energian käytön vähentämiseen on fossiilisen energian kohdalla paitsi hyvät syyt, myös fysikaalinen pakko.

(*)
Tästä on paljon hyviä lähteitä:
1. “Better Predictions in Renewable Energy” https://steinbuch.wordpress.com/2017/10/20/better-predictions-in-renewable-energy/
2. “Creating Agent-Based Energy Transition Management Models That Can Uncover Profitable Pathways to Climate Change Mitigation” https://www.hindawi.com/journals/complexity/2017/1967645/abs/
3. “Perils of Long-Range Energy Forecasting:
Reflections on Looking Far Ahead” http://vaclavsmil.com/wp-content/uploads/docs/smil-article-2000-science2000.pdf
4. “Why Energy Forecasting Goes Wildly Wrong” http://www.ensec.org/index.php?option=com_content&view=article&id=466:why-energy-forecasting-goes-wildly-wrong&catid=139:issue-content&Itemid=425
5. “Oil projections in retrospect: Revisions, accuracy and current uncertainty
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0306261918303428
6. Carbon Tracker “Lost in Transition” https://www.carbontracker.org/wp-content/uploads/2015/10/Lost-in-transition-Exec-Sumary_221015.pdf

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*