Skip to content

Kymmenen dollaria, viisitoista Roviota

Vuonna 2011 Suomen kauppatase kääntyi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen ja samalla ensi kertaa euroaikana alijäämäiseksi. Alijäämä oli 3,6 miljardia euroa – reaaliarvoltaan samaa luokkaa kuin öljykriisin aikaan 1974–75. Notkahdukseen on monia syitä. Tulopuolella viennin arvoa laskivat finanssikriisin aiheuttama kaupan hiipuminen Euroopassa, poisjääneet risteilijäkaupat, Nokian vähittäinen alasajo ja niin edelleen. Menopuolella puolestaan on yksi syy ylitse muiden: öljy ja öljyn hintaan sidottu maakaasu. Näin Tullihallituksen tiedote: ”Öljy ja koneet vetivät tuonnin 16 prosentin kasvuun, […] energiatuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2011 38%”.

Öljyn maailmanmarkkinahinta on 2000-luvulla karkeasti ottaen viisinkertaistunut, 20 dollarista tynnyriltä 100 dollariin. Suomeen öljy tulee miltei yksinomaan Venäjältä, yli 90 prosenttia noin kahdensadantuhannen öljytynnyrin päiväkulutuksesta tuodaan idästä. Kymmenen dollarin hinnannousu tietää Suomelle vuositasolla 0,73 miljardin lisäkustannuksia tuontiin, joten 3,6 miljardin alijäämä kuittaantuu 50 dollarin hinnannousulla. Toisin sanoen jos öljyn hinta vuonna 2011 olisi ollut 50 dollaria (mikä silti olisi ollut yli tuplasti korkeampi hinta kuin 2000-luvun alkupuolella) eikä 100 dollaria tynnyriltä, kauppatase olisi ollut tasapainossa.

Kummallinen seikka on näiden Venäjälle valuvien miljardien kiinnostamattomuus julkisen keskustelun kannalta. Esimerkiksi Kreikan I tukipaketin miljardeista (pääministerin mukaan summa on 1,5 miljardia) on poliittista ja taloudellista keskustelua käyty paljon enemmän. Näin vaikka Venäjälle öljystä maksetaan miljardeja joka vuosi ja siten summa kohoaa nopeasti paljon Kreikka-kuluja korkeammaksi.

Ongelma ei tietenkään koske vain Suomea, vaan kaikkia tuontienergian varassa toimivia maita. Sattumaa tai ei, Euroopassa öljyriippuvaisimpia ovat Kreikka, Irlanti, Portugali, Espanja ja Italia. Sen paremmin Suomi kuin PIIGS-maatkaan eivät mitenkään pysty tasoittamaan alijäämäänsä, jos öljyn hinta nousee vielä vaikkapa 150 dollariin tynnyriltä, korkeammista lukemista puhumattakaan. Viennin lisääminen auttaa vain osittain. Esimerkiksi Angry Birds-pelin tuottaneen Rovion liikevoitto vuonna 2011 oli 48 miljoonaa. Jos ajatellaan kaiken sen tulleen vientituloina, tarvittaisiin öljyn hinnan kallistumista 10 dollarilla korvaamaan noin 15 Rovion kaltaista yritystä ja öljyn 2000-luvun kallistumista paikkaamaan 120 Roviota.

Vähintään kummallista on myös, että kun NordStream kertoi suunnittelevansa uutta kaasuputkea Itämeren pohjaan, ulkoministeri Tuomioja kiirehti toteamaan, että putket eivät ole turvallisuuspolitiinen kysymys. Venäjä on kuitenkin aivan lähivuosina käyttänyt kaasun toimitusten katkaisemista poliittisen painostuksen välineenä. Suoran painostuksen lisäksi ongelmana on laajempi energiapoliittinen “suomettuminen”: kuten vuonna 2010 nettiin vuotanut Saksan puolustusvoimille teetetty öljyhuippu-raportti toteaa, saksalaisten poliitikkojen on vähennettävä Venäjän ihmisoikeuspolitiikan arvostelua energiariippuvuuden takia. Miten sitten lienee suomalaisten poliitikkojen laita?

Tampereella maakaasun käyttö on auttanut vähentämään hiilidioksipäästöjä, mutta samalla lisännyt energian tuontia. Tuomioja uskoo energian ostamisen Venäjältä luovan “keskinäistä riippuvuutta”. Tämä “keskinäisyys” on kovin yksisuuntaista, koska Venäjä voi myydä öljynsä ja kaasunsa yhtä hyvin vaikka Kiinaan, mutta Suomi ei voi ostaa fossiilisia polttoaineitaan yhtä hyvin Venezuelasta tai Saudi-Arabiasta (eikä Norjasta, jonka tuotanto laskee usean prosentin vuosivauhtia). Jo nyt on selvää, että ennen kuin tullaan vuoteen 2020, jolloin “Ekotehokas Tampere – ECO2”-hankkeen ansiokkaiden päästövähennysten pitäisi olla voimassa, päästöjen lisäksi energian hinta ja saatavuus ovat merkittäviä ongelmia. Hajautetun ja omavaraisen energian tuotannon eteneminen on liian hidasta ja käsittämättömän tahmeaa, kun sitä puoltavat niin taloudelliset, ekologiset kuin nyt jo vanhanaikaisesti sanottuna isänmaallisetkin syyt.

8 Comments

  1. Mun mielestä Venäjästä riippuvuudella pelotteleminen on aiheetonta, koska Venäjä on viimeksi käyttänyt kauppa-asetta Suomen suuntaan joskus noottikriisin aikana, ja sekin oli bluffia. Venäjällä ja Virolla on erittäin huonot suhteet, mutta tämä ei ole vaikuttanut maiden kauppaan mitenkään. Jos Venäjä on laittanut öljy- tai kaasuhanoja kiinni Valko-Venäjän tai Ukrainan suuntaan, kyse on ollut pelkästään kauppapoliittisista riidoista. Venäjän ulko- ja kauppapolitiikka ovat nykyään täysin erillisiä, koska Venäjä on oikeasti ihan yhtä riippuvainen öljyn viennistä kuin EU-maat sen tuonnista.

    Thursday, January 10, 2013 at 4:35 pm | Permalink
  2. tere wrote:

    Voi hyvinkin olla, että Venäjän ulko- ja kauppapolitiikka on erillisiä, tällä hetkellä. Enkä oikeastaan epäile, että Venäjän nykyjohdolla olis mitään sen kummempia pahoja aikeita Suomen suuntaan. Nää seikat ei kuitenkaan tarkoita, että asiat olis Suomen kannalta hyvin.

    Ensinnäkin, energiapolitiikka ei enää öljyhuipun jälkeen (tai ylipäätään näillä öljyn hinnoilla) ole tavallista kauppapolitiikkaa. Ylipäätään historiallisesti on aika harvoin niin, että energiapolitiikka olisi erillään muusta politiikasta, koska energia on tekijä, joka mahdollistaa muun politiikan (jos energiaa ei ole, ei ole markkinoita, jne.; analogia on työvoimaan/proletariaattiin marxilaisessa teoriassa: luokkakysymys ei ole erillään muusta politiikasta, koska luokkakysymys on tekijä, joka mahdollistaa politiikan). Yksi runsaiden fossiilipolttoaineiden yhteiskunnallinen vaikutus on, että tämä energian perustavuus on kadonnut näkyvistä, koska joka vuosi on ollut enemmän fossiilisia käytettävissä kuin edellisenä vuonna. Timothy Mitchell väittää hienossa kirjassa Carbon democracy, että tämä jatkuvan energialisäyksen tilanne on itse asiassa syypää siihen, että on voinut syntyä “taloustiede” (economics) niminen oppi, jossa ajatellaan, että rahan kiertoa (kauppaa) voidaan ajatella erillään fyysisestä maailmasta. Mun arvio on, että nyt tilanne on muuttunut, heiluri heilahtanut uuteen suuntaan, ja energiapolitiikka palaa kauppa- ja ulkopolitiikan juureen. (Viitteitä tästä on aika paljon: Irakin ja Afganistanin sodat, Libyan vapautus, Egyptin öljyhuippu vuonna 2011, PIIGS-maiden velat, Venezuela-Kuuba-akseli, Kiina ja Sudan, Kiina ja Iran, jne.. Kannattaa muistaa myös, että Yhdysvallat painosti/auttoi Norjaa nopeuttamaan Pohjanmeren öljyn käyttöönottoa, jotta Eurooppa pääsisi eroon Neukkujen öljystä ja Neukut jäis ilman vientituloja: eli öljyn riittävyyden kannalta “hyvän sään” aikaankaan öljy ja suurvaltaulkopolitiikka eivät olleet erillään.)

    Toiseksi, tilanteet voi muuttua hyvin nopeasti. Esimerkiksi Kreikka joutui ainakin jossain vaiheessa nykyistä kriisiään ostamaan öljyä Iranista, koska Kreikan rahat (luotto) ei kelvanneet muualle, ja Iran taas kauppasaarrossa tarvitsi asiakkaita. Ei ole täysin mahdotonta kuvitella, että esimerkiksi vastaavan kriisin takia Suomen rahat ei kelpaakaan Venäjälle, ei esimerkiksi yhtä hyvin kuin jokin kilpailevan tarjoajan. Tätä tilannetta hankaloittaa, että öljy ei enää ole kauppatavara, jonka voi yhtä hyvin ostaa mistä vaan maailmanmarkkinoilta. Toisin sanoen eri ostajat maksavat öljystä eri hintaa (käytännössä jenkit n. 20 dollaria tynnyriltä vähemmän kuin Kiina ja Eurooppa) ja suuri osa kauppasopimuksista tehdään kahdenvälisinä, ei maailmanmarkkinoilla.

    Itse asiassa kaikkein todennäköisin hankala tilanne vois olla, että Kiina ja Venäjä lisäävät yhteistyötään huomattavasti. Kiina voi hyvinkin olla valmis ja kykenevä maksamaan öljystä enemmän kuin Eurooppa/Suomi. Kuvitellaan sitten vielä joku härdelli lähi-Itään, niin että Kiinan öljynsaanti vaikeutuu. Tollasessa tilanteessa Kiina voi hyvinkin tehdä Venäjälle tarjouksen, josta sitä ei huvita kieltäytyä. Tai sitten tollasessa tilanteessa venäläisiltä firmoilta yksinkertaisesti unohtuu (siis aivan oikeasti unohtuu, kaiken sekasotkun keskellä) lähettää öljyä Suomeenkin. Kiinan ja Venäjän välillä on jo öljyputki, joka on yhteydessä Eurooppaan tulevaan verkkoon, joten viennin kääntäminen Euroopasta Kiinaan ei ole kovin hankalaa.

    Toisin sanoen Venäjä voi hyvinkin olla riippuvainen öljyviennin tuloista, varmaan onkin, mutta se voi saada paremmat tulot muualta. Venäjä on riippuvainen öljyn viennistä jonnekin, ei öljyn viennistä Suomeen tai Eurooppaan. Sen sijaan Suomi ei voi saada öljyä muualta, ei varsinkaan halvemmalla.

    Kolmanneksi on tuo rakenteellinen tekijä, eli itsesensuuri, josta Wehrmachtin raportti mainitsee. Jos ihmiset tietävät, että heidän toimintaansa valvotaan ja seurataan, he muuttavat käyttäytymistään rippumatta siitä, onko valvonnalla tosiasiallisia seurauksia. Jokin samankaltainen koskee fyysistä riippuvuutta. Korostan taas, että tää öljyriippuvuuden aiheuttama itsesensuurin tarve ei oo mun keksimä juttu, vaan lukee siellä raportissa.

    Thursday, January 10, 2013 at 9:38 pm | Permalink
  3. tere wrote:

    “Ekotehokkuuden parantaminen on Suomelle erityisen tärkeä kilpailuvaltti myös siksi, että sillä on suora vaikutus Suomen vaihtotaseen parantamiseen. Merkittävä syy Suomen vaihtotaseen heikkenemiseen on fossiilisten tuontipolttoaineiden hintojen nousu.” http://www.talouselama.fi/uutiset/professorilta+yllattava+keino+palkkaalen+tilalle/a2162978

    Friday, January 11, 2013 at 4:05 pm | Permalink
  4. tere wrote:

    Tuolla on kans hyvä kirjoitus asiasta:

    http://henkilot.vihreat.fi/aki.suokko/2013/01/07/energiakriisi-vaikeuttaa-suomen-vientia/

    Saturday, January 12, 2013 at 11:17 am | Permalink
  5. jorma wrote:

    >Kummallinen seikka on näiden Venäjälle valuvien miljardien kiinnostamattomuus julkisen keskustelun kannalta.

    Kaipa yksi syy siihen on se, että niiden miljardien vastineeksi saadaan sitä öljyä ja maakaasua. Nehän ovat erittäin konkreettisesti käyttökelpoisia aineita. Suuri osa äänestäjistä päristelee autolla töihin, kauppaan ja niin edelleen. Niitä pidettäneen yleisesti hyvin tärkeänä ja hyödyllisenä.

    Monday, January 14, 2013 at 1:13 am | Permalink
  6. Johannes wrote:

    Antti Rautiainen sanoi Venäjän käyttäneen kauppa-asetta viimeksi noottikriisin aikaan (1961). Miten kauppa-ase määritellään? Venäjähän asetti kovat suojatullit puun (ja oliko sellun?) viennille maasta muutama vuosi sitten. Kyse ei ollut pelkästään viestistä Suomen metsäteollisuudelle (jonka tuotantolaitosten pysymistä Suomessa puutullit entisestään hankaloittavat) vaan asiasta kyllä neuvoteltiin valtiollisella tasolla. Venäjällä ulko- ja kauppapolitiikka ovat niin yhteen kietoutuneita (oligarkisen järjestelmän myötä), että ajoittain on vaikea erottaa mistä toinen alkaa ja mihin toinen loppuu. Valtiollisella tasolla on varmasti otettu vähintään kantaa siihen, että voisiko Finnvera tai joku muu valtion erityisrahoituslaitos, rahoittaa suomalaisille yrityksille edullisesti tuotantolaitoksia Venäjälle? Venäjän ulkopoliittisen historian muistaen en pitäisi mahdottomana suoraa ultimatumiakaan valtiojohdolle; x määrä investointeja tultava Venäjälle tai puuta ei enää käytännössä rajan yli liiku.

    Monday, January 14, 2013 at 2:08 pm | Permalink
  7. tere wrote:

    Hyvää ja järkevän rauhallista analyysiä öljyn hinnan kansantaloudellisista vaikutuksistahttp://kaikenhuippu.wordpress.com/2013/01/21/milloin-hupeneva-oljyntuotanto-alkaa-rajoittaa-ihmisten-elamaa/

    Monday, January 21, 2013 at 8:47 pm | Permalink
  8. tere wrote:

    Päivitetääns laskelma: vuonna 2012 alijäämä oli 2,4 miljardia euroa.

    http://www.talouselama.fi/uutiset/synkat+luvut+vahvistuivat+suomen+kauppatase+syvalla+miinuksella/a217181

    Rovion tulos verojen jälkeen oli 55,5 miljoonaa euroa.

    http://www.kauppalehti.fi/omayritys/rovio+on+edelleen+huippukannattava/201304392953

    Eli alijäämän kattamiseen tarvittaisiin enää 43 Roviota!

    Kyllä se siitä.

    Wednesday, April 3, 2013 at 7:10 pm | Permalink

Post a Comment

You must be logged in to post a comment.