“Faasimuutos eli faasitransitio on epäjatkuvuuskohta aineen käyttäytymistä kuvaavissa yhtälöissä. Faasimuutoksia ovat mm. olomuodon muutokset, aineen liukeneminen ja eräät muut tapahtumat.”
Näin fysiikassa. Länsimaisessa poliittisessa maisemassa on juuri tapahtumassa vastaavanlainen historiallinen olomuodonmuutos, jossa ideologiset koordinaatit kääntyvät, mustasta tulee valkoista, kepeistä porkkanoita ja vanhat oletukset tomivuudesta lakkaaavat toimimasta. Jäällä voi luistella, sulalla selällä ei.
Englannin keskuspankki on virallisesti varoittanut “perheitä”, että odotettavissa on elintason laskua ja lisääntyvää työttömyyttä. Syynä on “nykyinen taloudellinen tilanne”.
Tänään Yle raportoi energiayhtiö Shellin hallituksen puheenjohtajan Suomen hallituksen talousneuvostossa pitämästä esitelmästä, jossa hän on sanonut muun muassa “Emme voi enää varmuudella luvata lapsillemme parempaa ja vauraampaa tulevaisuutta.” Hän oli viitannut myös energiapolitiikkaan. “Energian saatavuus korostuu ja voi muodostua jo lähivuosina kriittiseksi Euroopalle.”
Pitkään on tietenkin varoiteltu kansainvälisen kipailun kiristymisestä ja niistä ankarista seurauksista, joita kilpailukyvyn heikentymisestä seuraa. Tämä on normaali oikeistolaisen politiikan retorinen väline. Yllä lainatuissa huomioissa on edelleen ja tulevaisuudessakin osittain kyse tästä tutusta strategiasta. Erilaiset vyönkiristykset, “austerity measures”, hyödyttävät yksiä, köyhdyttävät toisia. Näin on jatkossakin.
Sen sijaan faasimuutos näkyy siinä, että pikkuhiljaa arvostetut taloustahot vaihtavat sävyn “kyllä se siitä kunhan kiristetään tahtia ja nyt jo kasvua näkyy”-osastolta “pakko kiristää tahtia, ettei putoa vielä noepammin”-osastolle. Kysymys takouskasvusta muuttuu akateemiseksi. Sitä ei tule, haluamme tai emme. Velat kasvavat. Valtiot epäonnistuvat. Latvia, Islanti, Kreikka, Portugali… Lähivuosina lista pitenee, ei lyhene.
Vastaavia merkkejä faasimuutoksesta ovat puheet lakko-oikeuden rajoittamisesta ja Vanhasen “Kreikan auttaminen ei ole tappiollista Suomelle”-puheet. Ensimmäinen kertoo jonkin hyvin vanhan paluusta. Oikeiston tarjous lähiaikoina tulee olemaan pakkotyö. Pidemmät työurat, pidemmät työpäivät. Näillä saadaan pankiirien bonukset maksettua. Eikä edes suomalaisten pankkiirien! Toinen taas on hyvin uutta. Keskutalainen poliitikko laittamassa suomalaisten veronmaksajien rahoja kreikkalaisen pörssikeinottelun paikkaamisen. Piti sekin päivä kokea. Saa nähdä kestääkö EU-solidaarisuus. Solidaarisuus tässä on valitettavasti eliittien solidaarisuutta toisilleen. Pikemminkin voisi veikata protektionismin uutta tulemista keskipitkällä aikavälillä. Oikeistolainen politiikka tulee koko ajan liukumaan autoritaarisemmaksi. Ilman talouskasvua tuloerojen kasvattamiselle ei ole mitään perusteita.
Vastaavasti vasemmistolaisen politiikan on pian löydettävä vanhat ja uudet koordinaatit. Ensin vanha: pois palkkatyöstä & tavallisten ihmisten solidaarisuus. Uusi: sosiaalinen ja taloudellinen oikeudenmukaisuus kutistuvan talouden oloissa. Pitkään vasemmisto on osannut tasoittaa tuloeroja vain talouskasvun oloissa. On opeteltava uusia kikkoja.
9 Comments
Itse kuulin pääministeri Vanhasen sanoneen (tai “rauhoitelleen”) haastattelussa, että jos tai kun Suomi lainaa rahaa Kreikalle, lainasta otetaan tavallinen markkinakorko (eli siinä merkityksessä Suomi ei “häviä”). Ilmaisen rahan antamisesta haastattelussa ei mainittu. – Nyt jo Aviisissakin viitataan (Ylen tiedeuutisten kautta) Kuwaitin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan öljytuotannon huippu saavutetaan v. 2014. Helsingin Sanomat haastatteli Jorma Ollilaa viime vuoden puolella. Ollila väitti ölyvarojen alkavan hiipua n. 2030 paikkeilla. Ilmeisesti Ollila on oikeasti uskonut kyseiseen aika-arvioon. Lieneekö nyt käsitys muuttunut? Jos todellakin on mahdollista, että Kiinan ja Intian yhteisellä talouden kasvuvauhdilla maat yhdessä käyttäisivät peräti jo kahdeksan vuoden kuluttua (teoreettisesti) kaiken maailman öljyn (viittaan aiempaan blogimerkintään), niin mitäköhän ennustus käytännössä merkitsee? Maiden yhteenlaskettu talouskasvu ei voi tietenkään säilyä kauan ennustettuna, jos öljy on rajoittava tekijä, sillä muutkin tarvitsevat mustaa kultaa. Ollila kuitenkin pelottelee Euroopan jäävän kilpajuoksussa kauas kärjestä. Kuitenkin (käsittääkseni) näihin aikoihin asti Eurooppa kokonaisuutena on aina ollut maailman suurin talous, Amerikkakin jää kakkoseksi. Yhdysvallathan on valtavasti velkaantunut. Jos öljystä tulee pikapuoliin “limiting factor”, Kiina tai Intia ei voi enää paljon ylemmäs nousta, pikemminkin ne jämähtävät kesken jyrkän nousun ja niille – varsinkin Kiinalle – käy hassusti. Tai no, käy ja käy, valtaosa väestöstä elää kuitenkin länsimaisten köyhyysrajojen alapuolella, joten mitäpä pudotus heihin vaikuttaisi, muutama aari peltoa riittää elämiseen. Sotiakaan öljyn takia tuskin paljon kannattaa käydä, senhän Irak (ehkä) osoittaa. Pakottaisiko mahdollinen jo lähitulevaisuudessa häämöttävä öljyn saannin rajallisuus pikemminkin kansainväliseen yhteistyöhön kuin konfliktiin? Ongelmana tietenkin on se, että kukaan ei halua luopua mistään (saavutetuista eduistaan). Ongelma ehkä on talouden koko rakenteessa, ei sen erillisissä osissa (niin kuin Linkola sanoo), ja SE on iso ongelma, mikäli pitää paikkansa! Miten taloutta pitäisi sitten nyt muuttaa, jos “ekoilu” on pelkkää näpertelyä?
Olen itsekin pohtinut muutosta epäjatkuvuuskohdan kautta, mutta minusta sinulla on tässä aivan liian varovainen muutosalue. Jos oletetaan, että epäjatkuvuuskohta on lähellä, niin olennaista on ymmärtää mitkä kaikki rakenteet joutuvat muutoksen kouriin. Fysiikan alueella perinteisesti epäjatkuvuuskohdassa esim. aineen olomuoto muuttuu radikaalisti, mutta samassa muutoksessa gravitaatiovoima ei heilahda mihinkään. Jos ajatellaan epäjatkuvuuskohtaa ihmiskunnan järjestyksen rakenteessa niin viittaat muutoksen kohdistuvan talouteen(elintaso) ja kansalaisoikeuksiin (lakkoilu) ja samalla oletat, että muutos ei koske talouden keskeisintä tekijää rahaa tai kansalaisoikeuksien keskeisintä tekijää valtiota yhteiselämää säätelevenä kokonaisuutena. Ts. esität rivien välissä, että muutos ei voi vaikuttaa rahaan tai valtioon instituutiona, koska oletat talouden ja kansalaisoikeuksien muutoksen olevan riippuvaista status quon säilyttävistä rahasta ja valtiosta.
Kauhaise syvemmältä, niin löydät huomattavasti enemmän mielenkiintoista. Petyin Himasen viimeisimpään opukseen juuri tässä kohdassa, että hänkään ei lähtenyt kauhaisemmaan syvemmältä, vaan otti rahan ja valtion ikuisuusinstituutioina.
Sosiaalinen media kyseenalaistaa rahaa, valtiota ja ulkoa-annettua henkilöllisyyttä sellaisella tohinalla, että lakkoiluoikeuksilla tai odotetulla elintasolla vuosien päästä ei ole yhtään mitään merkitystä. Turha pelätä tiikeriä, jos kuulet Godzillan karjunnan.
Kirjoittelin itse näkemästäni faasimuutoksesta äskettäin:
http://teroheiskanen.net/2010/03/05/some-on-vastaan/
Luinkin Vaittisen kommentin vasta kommenttini jälkeen. Olen Linkolan kanssa samoilla jäljillä siinä, että vika ei ole talouden elementeissä, vaan itse koko taloudessa. Lietaer käyttää esimerkkiä rikkinäisestä autosta, jota yritetään purukumipaikkailla, säätää ja vääntää, vaikka pitäisi heittää koko auto menemään ja rakentaa ihan uusi kulkuväline. http://www.slcotesdarmor.fr/associations/systemic-solutions-for-todays-world-challenge/
Minun ehdotus talouden muuttamiseen on kyseenalaistaa IHAN kaikki siihen liittyvä viimeiseen juureen asti ja miettiä miten aivan uudenlainen talous voisi itseorganisoitua, jos se pystyisi hyödyntämään modernin tiedonkäsittelykapasiteetin (tiedonvälittymisen ihmiseltä ihmiselle). Meidän käyttämä raha on “keksitty” tuhansia vuosia sitten ja se ei todellakaan ole rakennettu internetin päälle niinkuin nyt olisi mahdollista tehdä. Se kannattaa myös muistaa, että uuden talouden rakenteesta ei kannata todellakaan mennä kysymään nykyisiltä finanssiguruilta, vaan huomio kannattaa kiinnittää siihen miten ihminen tekee luonnollista yhteistoimintaa sosiaalisessa mediassa.
Lainatakuista Kreikalle: ihan noin nätisti se ei mene kuin Vanhanen esittää. Jos Suomi lainaa suoraan Kreikalle markkinakorolla tai takaa Kreikan markkinakorolla ottamaa lainaa, niin tämä kasvattaa Suomen itsensä omista lainoistaan maksamaa riskipremiota. Kuinka paljon, sitä ei kai etukäteen voi edes periaatteessa tietää. Jos markkinat alkavat olla varmoja, että Kreikka ei lainojaan maksa, voi Suomenkin riskipremio kohota huomattavasti.
Nyt jo US Dept of Energykin pohtii mahdollisuutta, että öljyntuotanto alkaa laskea 2011, jos “investointeja ei tehdä”. No, investointeja ei ole näkyvissä, kuten itsekin saman tien sanovat. http://tiny.cc/51gd5
Kuuluu myös paljon sellaisia ääniä, että Kiinassa olisi “superkupla” ja että nimenomaan sen kasvu olisi jo nyt lähinnä tilastollista ja taittumassa koht sillään. Tiedä sitten häntä.
Joo, olen ilman muuta sitä mieltä, että keskipitkällä aikavälillä koko rahahomma menee uusiks. Tää “fractional reserve banking” ei millään voi toimia. Tulee “sovereign defaultteja” ja hyperinflaatioita. Paikallisrahat ja muut rahauudistukset pitäis käynnistää mielummin heti, eikä odottaa pahoja romahduksia.
Valtiosta en osaa ennustaa niin varmaksi; varmaan valtio heikkenee ja sen käsi lyhenee monin paikoin (vrt. John Robb’in “hollow state”-ajatukset), toisaalta valtio voi myös autoritarisoitua ja siinä mielessä voimistua (vrt. Venäjä).
>>>Paikallisrahat ja muut rahauudistukset pitäis käynnistää mielummin heti, eikä odottaa pahoja romahduksia.<<<
http://www.rahauudistus.fi/
Venäjän tilanne on mielenkiintoinen, jos öljyn tuotanto hiipuu samalla kun fossiilisten polttoaineiden kysyntä voimakkaasti kasvaa. Venäjäkään ei globaalin talouskasvun lysähtäessä kovin korkealta putoa (viittaan tässä samalla Cluborlovin blogiteksteihin), Moskovan alue korkeintaan. Karjalassakaan tuskin paljon hätkähdetään :-). Mutta Venäjällä on öljyä, joten sillä on tiukan paikan tullen myös sekin vaihtoehto, että energia voidaan käyttää vain omaan tarpeeseen. Ehkä oman öljyn ansiosta Venäjän valtio pysyy suhteellisen vakaana. (Entä Suomi sen kyljessä?)
Sen sijaan kun katselee täysin futuristisia kuvia Shanghain kaupunkinäkymistä, ei voi kuin ihmetellä, mitä Kiinassa tapahtuu, jos talouden rattaisiin ei enää riitä sitä aitoa, mustaa voiteluainetta.
Niin, jos öljyä aletaan säännöstellä, täytyy vain toivoa, että sähköenergiaa riittää internetin tarpeisiin. Kaapelit merten pohjissa toivottavasti kestävät vielä pitkään. (Lähi)tulevaisuuden maailmassa “matkustellaan” virtuaalisesti, katsellaan Phuketin merenrantoja web-kameroiden välityksellä samalla, kun metsäkoneet Suomessa ovat kadonneet leimikoilta ja hevoset tulleet korvaamaan niitä pienillä avohakkuilla 😉
Mutta aivan vakavasti: eikö öljyn saatavuuden vähenemisen pitäisi tarkoittaa suunnilleen samaa, kuin jos meitä kohtaisi yllättävä “alien” hyökkäys? Obamalle voisi tulla näytön paikka. Vai pitäisikö Ahtisaari pyytää jälleen remmiin?
Voisiko porvarien into rakentaa lisää ydinvoimaloita olla merkki siitä, että fiksuimmat heistä tajuavat Suomen olevan aivan törkeän riippuvainen Venäjältä tuodusta energiasta? Ja Putinin viime viikolla esittämä toive Venäjän kanssa tehtävästä ydinyhteistyöstä merkki siitä, että Venäjä tajuaa saman asian?
Harmi vaan, että ydinvoima ei toimi (liian kallista rakentaa & käyttää & poistaa käytöstä; jälkimmäinen on niin kallista, että sitä ei ole vielä edes yritetty). Olen jo vuosikausia ihmetellyt, miksi keskusta ei vedä kampanjaa “isänmaallinen velvollisuus on hajautettu energiantuotanto”, jossa joka niemeen notkoon ja saarelmaan rakennettais pieniä maalämpövoimaloita, hakevoimaloita, tuulivoimaloita jka tämän lisäksi sähköverkko joka sekä ostaa että myy; tulisi haja-asutusalueelle työtä, valtiolle enrgiariippumattomuutta ja keskustalle ainakin sukupolven kestävä hegemonia. Onko se pelkästään Vapo-Pekkarinen, joka estää tämän täydellisen kaappauksen?
Kiina saattaa peak oilin suhteen olla paremmin hereillä kuin mikään muu suurvalta. Heidän vastauksensa (taitavan diplomatian ja pitkäkestoisten energiasopimusten Afrikassa, Etelä-Amerikassa, Lähi-Idässä lisäksi) on yksinkertainen: hiili. Tuo alla oleva kuva on ällistyttävä. Hiilen käyttö potkaisee vuoden 2003 kohdilla sellaiseen nousuun, että oksat pois (kirjaimellisesti). Jos kuvaa katsoisi sinällään, muusta tietämättä, näyttäisi siltä, että jossakin olisi tehty päätös, että hiili on seuraava talouden selkäranka…
http://img710.imageshack.us/img710/7963/sourcesbp2009production.png
(Kuviosta näkyy myös, että teki Suomi mitä tahansa, globaalisti ydinvoima on auringonlaskun ala. Voimaloita tulee käyttöikänsä päähän paljon nopeammin kuin uusia rakennetaan, vaikka sitten alkaisi isokin kampanja ydinvoiman uudesta tulosta. Ei ehdi.)
Näkemykseni mukaan nyky-suomalainen kulttuuri on monoliitti. Niin valtaisalla voimalla on rakennettu yhtenäinen normaalimassa, että harva uskaltaa vapaaehtoisesti ilmoittautua “vaihtoehtoiseksi”. Niin pitkään kuin omaehtoinen energiantuotanto on “vaihtoehtoista”, eikä pikemminkin “jokaisen kunnon ihmisen asia”, niin keskusta ei voi uskaltaa ehdottaa tuollaista amerikkalaista mallia tänne. On amerikkalainen myytti, että jos vain uskoo itseensä ja oikein yrittää, niin kyllä löytyy tie menestykseen. On suomalainen (luterilainen) myytti, että jos on normaali ja tekee ahkerasti töitä voi kenestä vaan tulla Jorma Ollila tai Sauli Niinistö. Niin kuin Matti Wuori sanoi: normit nousevat myyteistä.
Öljystä:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/8563985.stm
Post a Comment