Kukoistuksen käsikirjoituksessa on hyviä pointteja. Mutta kuten tuossa jo totesin, on jonkin verran hankalaa, että valtioneuvosto, joka harjoittaa taloudellisesti eriarvoistavaa politiikkaa, tilaa & julkaisee selvityksen jossa ensiarvoisen tärkeänä nähdään inhimillinen arvokkuus – kytkemättä sitä taloudelliseen tasa-arvoon (Himanen kyllä kirjoittaa “Nyt on katsottava laajaa kuvaa, jossa nämä arvot täytyy liittää reaalitalouteen.” (32), mutta ei sano reaalitaloudesta juuri mitään. Verotusehdotukset koskien vihreän yrittämisen verovapautta voivat jopa olla hyvinkin epäilyttäviä, jos oletetaan, että ne kohdistuisivat myös & ensisijaisesti suuryrityksille, kuten vaikka Arevalle; tähänkään ei esitetä varauksia. Taloudellista oikeudenmukaisuutta hän vaatii globaalisti pohjoisen ja etelän välille, mikä on hienoa & arvostettavaa. Mutta ei kansallisesti, siis Suomessa). Kuitenkin tiedetään, että merkittävin yksittäinen tekijä, joka lisää ihmisten hyvinvointia on tuloerojen tasoittaminen (ks. esim. tuore tutkimus the Spirit Level, http://www.equalitytrust.org.uk/why/evidence). Hyvinvointivaltio 2.0 olisi paljon helpompi rakentaa tasoittamalla tuloeroja, kuin Himasen sinänsä hyvillä ehdotuksilla. Yhdistäen tilaajan politiikka ja Himasen teksti, syntyy helposti ajatus, että ei ole väliä sillä, että yksi on rikas ja toinen köyhä, kun kumminkin molemmat voivat elää arvokasta elämää. Ottamatta kantaa tuon väitteen totuuteen, yksi konteksti sille valtioneuvoston tilaamassa raportisssa on poliittinen – ei “vapaan filosofinen”, mitä se olisi vaikkapa vapaan filosofin Jukka Hankamäen kirjoittamana.

Kumotaksesi Iltalehden sun pitäisi varmaan julkaista joku artikkeli Himasesta.